Talviunilla

Kai huomasitte, että tänään oli ihan karsee ilma. Me päätettiin Jössen ja Hertan kaa olla sisäkissoja koko päivä. Naapurin pojista Kultsu ja Täply mennä möheltää tässäkin tuulessa ja tuiskussa, mutta Ykä ja Pikkulikka vetivät unta kuulaan niin kuin mekin.

Ykää nukuttaa

 

Ykän oma koppa

Kultsu papparaisen sylissä.
  

Mä, Hertta ja Jösse

 

Tässä Jösse lemppariharrastuksensa parissa eli nukkumassa.

Tässä on meidän porukan kuvat. Jösse on mun oikee veli ja onhan Herttakin mun sisko nykyisin, mut se ei oo Kissakoti Kattilasta lähtösin.

Hertta tykkää katella telkasta luonto-ohjelmia.

         

Tää komee jätkä on mä itte eli Valtsu. Eikös musta näe selvästi miten fiksu mä olen?

Muotokuvagalleria

Tässä on Kultsu ja se on Täplyn ja Pikkulikan veli. 

Terve

pitkästä aikaa! Tässä Valtsu.
Mä olen viime aikoina harrastanu valokuvausta ja ottanu kuvia meidän jengistä. Pikkulikka ja Hertta on sellasii linssiluteita, et ne tuppaa joka kuvaan ja ekas mä aattelin etten laita niitten kuvia tähän ollenkaan. Me jätkät ollaan niin komeita, että meitä kyllä kelpais ilman likkojakin katella. Sit mä säikähdin, että äiskä kun on sellane veministi niin se pian hermostuu. Laitoin sit tähän meidän kaikkien kuvia.

Tässä on Ykä. Se käveli meidän pihaan vappuna 2014 ja päätti pitkän 

miettimisen jälkeen jäädä asuun meille. Nyt se on mummukan ja papparaisen sydänkäpy.

Tässä on sisko ja sen veli eli Täply ja Pikkuleidi joka tunnetaan myös
nimillä Mantu ja Pikkulikka.

Lisää kuvateksti

Papparatsia

Jösse tarinoi:

Nuo mun sisarukset Valtsu ja Hertta lukee aina äiskän firman blogia sitä Purkkiarmeijan komentajaa. Mä en viitsi sitä edes silmäillä, kun se on niin tylsä. Nyt Hertta ja Valtsu olivat ihan innoissaan, kun siellä oli kommenteissa mainittu tää meidänkin blogi. Valtsu juoksi ympäri olkkaria ja tuuletti me ollaan julkkiksia, me ollaan julkkiksia.

Mäkin menin siihen mukaan, että kai se olis kiva olla julkkis. Hertta mallaili itseään peilin edessä poseerausasentoihin, että näyttäis kuvissa hyvältä. Valtsu luetteli jo monta lehteä joiden kanteen
tulee meidän kuva. Joka viikko iltalehtiin vedetään isot lööpit meidän tekemisistä, vaikka Skandaali! Valtsu ei ehtinyt nukkua tarpeeksi!
Se kuulosti ekaks hyvältä, kun Valtsu kertoi, että fanit lähettelee kaikkia pikkupaketteja idoleilleen. Mä jo ehdin unelmoida, että postiluukusta tulee kasapäin ruokapusseja. Sit Valtsu kertoi, että yleensä ne lähettelee käytettyjä pikkuhousuja. Mä ihan järkytyin, yäk. Pitäiskö meidän äiskän pestä ne, vai miks ne sellaisia lähettelee. Outoja on nuo ihmisten temput.

Hertta oli ihan tohkeissaan, kun me päästään BB taloon. Sitä mä en oikein tiedä mikä se on, mut ehkä se on piparkakkutalo. Mut eihän me edes tykätä pipareista. Enkä mä halua lähteä kotoa mihinkään. Hertta ja Valtsu myös kuvitteli miten jotkut paparazit on aina pihassa odottamassa, jos näkis meidät edes vilaukselta. Sitäkään mä en tiedä mitä toi papparatsia tarkottaa, mut pahalta kuulostaa, jos meidän ulkoiluhäkkiä piirittää joku ihmislauma. Ne kuulemma räpsii valokuvia ja saavat siitä rahaa. Varmaan ne on yhtä tyhmiä, kun ihmiset yleensä ja rupeevat lässyttämään, että mites se pikkujösse, voi hellanlettas, kun Jösse on söpö. Sellasia vieraat ihmiset mulle aina sössöttää ja yrittävät pussata. Kyllä mä taidan lopettaa tän julkkisjutun jo tähän. Kuulostaa, että siitä tulee vaan harmia.

Lähettäkää meille unilääkettä

Valtsu kertoo:

Nyt on kuulkaas tosi kysymyksessä. Kaikkihan tietää, että mä olen iskän kissa ja me ollaan aina yhdessä. Mut nyt on nukkumisesta tullu ongelma, kun meidän iskällä on unettomuutta. Iskä ja äiskä ei ota makkariin nukkuun, kun Hertan ja se on ihan kamalaa. Kuulemma iskän uni katkee, kun mä nuolen sen naamaa yöllä. Kauheeta, että ihmisellä on noin huonot unenlahjat. Enhän mä edes nuole sitä, kun pari kertaa tunnissa, mut sittekin se väittää ettei pysty nukkuun. Kyl ihmisellä on kummallisia vaivoja. Olettekos koskaan kuullu kissasta jolla olis unettomuutta? Iskä ja äiskä silittelee mua monta kertaa, kun mä nukun, mut mä vaan käännän kylkee ja jatkan untani. Toi unettomuus täytyy olla jotain ihmisen hermoheikkoutta. Onhan se ihan outoo, jos on sängyssä makuuasennossa eikä siltikään nuku. Mä en edes mee makuuasentoon ellei uni tule just sillä sekunnilla.

Nyt mä ja Jösse saadaan nukkua muualla ja iskä, äiskä ja Hertta vetäytyy makkariin. Ei Jösse suostu taas nukkumaan ilman mua, kun me ollaan oltu aina yhdessä. Me ollaan jo pikkupennusta nukuttu yhdessä, niin meille tulee unettomuutta yksin nukkumisesta. Ei noista ihmisen ongelmista aina ota selvää.

Kiireiset kissat

Jösse juttelee

Morjens vaan lukijoille! Piti hypätä näppäimille, kun on tullu sellasta viestiä, et meikkiksiä kaivataan. Tietysti se ei mikään ihme olis, kun ollaanhan me tosi hyviä tyyppejä, ainakin mä ja Valtsu, hertta vaan silloin tällöin.
Te ette ikinä arvaa kui kiireisiä me ollaan oltu. Me ollaan tehty iskän kaa suursiivousta ja pientä remppaakin ja se on sentäs rankkaa hommaa. Me ollaan vähä yritetty siivoilla äiskän jälkiä, kun se on niin kova sotkeen. Pakkohan meidän oli jeesata iskää, kun se raukka joutuu niitä äiskä kirjojakin latoon päivä tolkulla. Luulis, että ihmiselle riittäis yks kirja, mut meitin äiskällä niitä on satoja. Iskä joutu hommaamaan Ikeasta lisää hyllyjä ja sit me yhdessä koottiin niitä. Ihme touhua sekin, että myydään kirjahylly pieninä palasina ja annetaan ohjeet mukaan ja joku tyhmä menee ostaan sellasen. Se me kyl iskälle sanottiin, et jos meinaat seuraavan autonkin ostaa tolla konstilla nin mieti vähä. Sitä me ei ehkä Valtsun kaa ihan nin helposti koottaiskaan. Iskää on hyvä vähä neuvoo, kun ihmisiä on nin helppo hönäyttää.

Hyllyjen ja pöytien kokoominen oli tyälästä hommaa. Me haisteltiin Valtsun kaa joka ainoo nippeli ja nappeli. Iskä kyl sano, et pojat vois mennä välillä, vaikka nukkuun. Mut meillä ei kaveria jätetä ja oltiin ahkerasti iskän apuna. Äiskä lueskeli tapansa mukaan jotain tappamiskirjaa ja mitä se hienosti yrittää väittää sotahistoriaks. Yhtä hyvin me voitas sanoo päästäisen tappamista sotafilosofiaks, ei me mitään julmia tappajia olla, kunhan vähä filosohviaa harjotetaan.

Täytyypäs ny yrittää teitä lukijoita taas useammin viihdyttää kirjotuksilla, että teilläkin olis jotain iloa elämässä. 

Mistä saisi unilääkettä?

Valtsu puhuu huolistaan:

Meillä kaikilla kolmella on tosi suuri huoli, kun iskällä ja äiskällä on vaivana unettomuus. Ekaks me ei ollenkaan ymmärretty mikä niitä vaivas, mutta Hertta tutki netistä, että ihmisillä voi olla sellanenkin vika, kuin unettomuus. Ihmisillä kun on kaikkia kummia tauteja mitä kissa ei voisi edes kuvitella. Niiden yöllä heräily alkoi noin kolmisen viikkoa. Suurin piirtein samoihin aikoihin, kun lumi tuli maahan ja me lopetettiin ulkoilu. Niihin aikoihin me alettiin viettämään päivät torkkuen ja yöt tiivinä kolmen kissan käärönä iskän ja äiskän sängyssä.

Yleensä iskän ja äiskän kanssa nukkuu, vain Hertta mutta talvisin mekin Jössen kaa mennään samaan sänkyyn, kun siinä on niin mukavan lämmintä. Sit siellä on kiva leikkiä ja meillä on Jössen kanssa ihan sellanen oma piilosleikki öisin. Aamuyöstä, kun on ihan pimeää on tosi jännää mennä pussilakanan pussiin sisälle ja etsiä toinen toistaan siellä pussissa. Joskus me ollaan kumpikin yhtä aikaa siellä pussissa, tai sit silleen,että toinen on pussilakanan sisällä ja toinen etsii siinä päällä. Hertta ei siihen leikkiin osallistu, kun se on niin hieno neiti ettei se paljo leiki. Se siirtyy yleensä kiipeilypuuhun nukkumaan. Niihin aikoihin aamuyöstä iskä ja äiskä kumpikin alkaa valittaa, kun ei pysty nukkumaan.

Välillä ne pistää valot ja kurkkii meitä sinne pussilakanan sisään ja käyvät vessassa, tai juomassa. Koko ajan ne valittaa ja puhuu keskenään, kun ei pysty nukkumaan. Joskus ne lukee vähän aikaa ja aina ne kaivaa meidät pois sieltä pussilakanan sisältä. Ei me oikein tiedetä miten kauan ne valvoo, kun me sit itsekin taas nukahdetaan. Mut, kyl ne joka yö herää ja sääliks niitä tulee, kun ne valittaa etteivät voi nukkua. Se on varmaan tosi kamala tunne, kun keskellä yötä herää siihen ettei pystykään nukkumaan. Onneksi kissoilla ei sellaisia vaivoja ole. Nyt meidän täytyy alkaa selvittää mistä me saatais niille unilääkettä. Hertta vois katsoo taas netistä, jos löytyis joku hyvä eläinlääkäriasema, joka jakaisi unipillereitä.

Ihmiset ovat outoja

Valtsu kertoo:

Taas tuli oikein kunnon todiste siitä, että ihmiset on ihan outoja olentoja. Varsinkin meidän mummukka ja äiskä saa ihmehepuleita ihan kummallisissa tilanteissa. Aatelkaas nyt mitä meillä eilenkin tapahtui. Eilen oli kylmä sateinen päivä ja mua palelsi ja ajattelin mennä johkin lämpimään nukkumaan. Sit mä muistin, että viime talvena oli kiva pötkötellä eteisen ylähyllyllä olevassa hanskalaatikossa. Mä tietty kiipesin heti katsoon oliko se laatikko vielä siellä. Onneksi se oli ja hilasin kroppani sinne ja annoin unen viedä.

Iltapäivällä alkoi kuulua mummukan ääni, kun se jutteli Jössen kanssa ja sanoi pistävänsä ulkoiluhuvilan kiinni ettei sieltä tule kylmää sisälle. Sit se kyseli missä Valtsu on ja alkoi huuteleen mua. No, mähän olin ihan hyvässä tallessa siellä hanskalaatikossa. Mä kuulin, kun se meni pihalle ja huuteli sielläkin ja tuli taas sisälle ja mylläsi jokapaikkaa. Jösselle se selitti, että nyt on veikka hukassa. Jösseekin nukutti eikä se viitsinyt mummukan kanssa huhkia ja lähti makkariin nukkumaan. Sit mummukka kuului soittavan äiskälle töihin, että laiha kissa on hukkunut. Mummukka oli ihan hysteerinen ja äiskä kuului olevan samassa tilassa. Äiskä huusi, niin kovaa että mäkin kuulin ihan hyvin. Se käski mummukkaa soittamaan iskälle ja pyytää se töistä kotiin ellei Valtsua löydy. Mummukka alkoi veteleen kaapin ovia auki ja tonki kaikki paikat. Hirveä häiritsevää, kun mä yritin nukkua.

Sit mä aloin miettimään, että ei kai ne hölmöt naiset ihan oikeesti soita iskää kesken työpäivää kotiin. Mullahan oli kaikki ihan hyvin, jos mummukka vaan olis lopettanut sen mekkaloinnin. Mä aattelin mennä tutkimaan tilannetta ja istuin mummukan selän taakse, kun se konttasi sängyn alla. Sit se kilju ilosta, kun se mut näki ja pussas ja puristeli. Kauhee rutistelu, luut vaan ryskäsi, kun se halasi mua, ihan kun mä olisi kuolleista herännyt. Se soitti heti uudestaan äiskälle ja ihmetteli, kun mä löydyin eikä hän vieläkään tiennyt missä piilossa mä olin. No, mähän en ollut ensinkään piilossa, vaan yritin nukkua hanskalaatikossa.

Kyllä me Jössen kaa taas ihmeteltiin mikä ihmeen juttu tääkin oli. Kauheeta vouhkaamista ilman mitään asiaa. Ihmiset on tosi outoja.

Sadepäivät on tylsiä

Valtsun jutut:

Miks koko kesän sataa? Mulla ja Jössellä ei ole mitään tekemistä, kun meidän ulkoiluhuvilakin on ihan märkä. Sitäpaitsi mun tulee kylmäkin siellä. Jössellä on niin paksu turkki ja sillä on muutenkin iskän mukaan sen verran lihaa luiden päällä ettei sen tule niin helposti kylmä. Mä, kun olen tällainen sporttinen jätkä ruumiinrakenteeltani niin mä en tykkä yhtään, jos on alle kaksikymmentäastetta lämmintä.

Herttahan se mennä viipottaa pihalla koko päivän ja välillä vaan naksuja käy haukkaamassa. Sitä ei näköjään haittaa, vaikka on märkääkin. Ihan sateella se näyttää torkkuvan tuossa terassilla, mutta ei sisälle tule kuitenkaan. Mummukan Täply ja Kultsu on pihalla kans melkein koko päivän, mut ne tulee heti terassille sateen suojaan, kun vähäkin tihuttaa. Vanhukset Räppä ja Harmi ei käy, kun pissalla ja sit äkkiä sisälle nukkumaan. Eipä sitä sadepäivänä oikein muuta tekemistä ole, kun olla untenmailla. Iskäkin on vielä päivät töissä, niin mun ei tarvii olla sen apulaisena.

Sit, kun iskän loma alkaa, niin me aletaan siivoamaan vaatekaappeja ja muita komeroita. Se on ihan kivaa, vaikka onhan se aika raskastakin tehdä koko päivä töitä. Mutta, kun iskäkin tekee niin kyllä mäkin sitten. Jösse ei ole vielä varma osallistuuko se komeroiden siivoukseen, mutta se lupas miettiä sitten lähempänä mitkä fiilikset sillä on. Mä kun yleensä olen iskää jeesannu kaikissa sen hommissa, niin mä nytkään viitsi sitä pulaan jättää.

Kun Räppä putosi puusta

Hertta tarinoi: Arvatkaapas mikä kamala perhedraama meillä oli juhannuksena. Mummukan ja papparaisen Räppä 22v. tipahti puusta. Eihän sen vanhuksen edes olisi pitänyt ollakaan puussa, mutta kaikkea sattuu ja tapahtuu.

 Räppä vanhus nukkui kaikessa rauhassa terassilla ihan keskellä päivää, niin kuin sillä tapana onkin. Naapurin rakit oli taas lähteneet omin luvin liikenteeseen ja tietysti porhalsivat meille katsomaan onko mummukalla ruokaa. Eihän me niitä rakin reuhkanoita pelätä, kun ne on iät ja ajat siinä hölkänneet. Ikäloppujakin ne jo on ettei ne taida nähdä ja kuullakaan mitään. Ja niilläkin on kotona viisi kissaa kaverina, että kyllä ne tietää kissojen ylemmyyden. No, yksi niistä onnettomista koiran räähkänöistä meni haistelemaan Räppää, kun se veti onnellisena unta kuulaan siinä terassilla. Sehän säikähti, niin että meinas karvansa pudottaa ja kipaisi lähimpään puuhun. En olisi ikinä uskonut, että vanha Räppä saa nivelensä liikkeelle sellaisella vauhdilla, kun se oikeasti sai. Siellä se sitten killitteli ainakin seitsemän metrin korkeudessa ja me kuusi muuta istuttiin puun alla ja kauhisteltiin.

Eikös siihen hätään tullut mummukka ja papparainenkin ja nekin meinas saada slaakin järkytyksestä. Kultsu lähti reippaana jätkänä kiipeämään Räpän luo ja vähä nuoli ja rauhoitteli sitä, että kyllähän sä tästä alas pääset. Mummukka ja papparainen vietteli ja vikitteli sitä, että lähde nyt Räppä alas päin. Sitten, kun Räppä yritti tassujaan vähän siirtää, niin se tipahti kun kivi puun juurelle. Me kaikki haukottiin henkeämme, että nyt on vanhalla jätkällä joka luu poikki. Hiukan se ravisteli itseään eikä antanut edes mummukalle kiinni ja paineli terassille jonottamaan kotioven taakse. Äkkiä mummukka vei sen sisälle ja pussasi yltä päältä, niin kun sen tapana on. Joka luu kokeiltiin ja nivelet taivuteltiin, mutta kaikki tuntui ihan hyviltä. Räppä painui jatkamaan kesken jääneitä päivätorkkujaan ja me muut henkäsimme helpotuksesta, että katastrofi vältettiin.

Likat tappelee

Jösse juttelee:

Meidän talon likoille on tullu riita. Hertta ja mummukan Leidi ei ole puheväleissä ja sen saa tuta koko talo. Aina, kun Hertta näkee pikkuleidin, niin se lähtee jaakaamaan sitä. Musta ja Valtsusta se on ihan kivaa, me katsellaan ikkunasta ja huudetaan: hyvä Hertta anna sille turpaan!

Mummukka ja äiskä ei ole ollenkaan yhtä innoissaan. Niillä on nykyään, vaikka mitä merkinanto systeemejä ettei Hertta ja Leidi olisi ulkona yhtäaikaa. Ei meidän talossa ole koskaan ennen tuollalailla tapeltu, mutta ei täällä ennen ole kahta likkaa ollutkaan. Hertta oli monta vuotta ainoa likka, eikä kukaan jätkistä välittänyt, kun se ärhenteli. Ainahan se jostain rähjää meillekin. Milloin meillä on viikset sukimatta, milloin korvat putsaamatta. Mutta ei me Valtsun kanssa siitä ole välitetty, kierretään vaan kauempaa, ettei se ylety läpsimään. Leidi onkin ihan yhtä ärhäkkä, kun Herttakin eikä se periksi anna. Vaikka Leidi on vasta vuoden vanha, niin se kyllä pitää puolensa ja sitten ne kumpikin likka on ihan raivona.

Nyt meillä on siis sellanen meininki, että mummukka on likkojen ulkoilun pääkoordinaattori. Se pistää Leidin aamu-ulkoilulle kuuden aikoihin ja kahdeksan maissa sisään. Sitten lähtee meidän Hertta ulos ja se saa olla koko päivän, jos sitä huvittaa. Yleensä se haluu päivätorkuille kahden maissa ja sit Leidi voi mennä ulos, mutta ei sekään yleensä halua. Niillä naisilla, kun on kauneusunien aika siinä iltapäivällä. Me jätkät ei tarvita kauneusunia me otetaan muuten vaan pikkutirsoja päivän mittaan. Sitten Hertta käy vielä iltalenkillä ja tulee ennen seitsemää sisään ja pikkulikka saa olla sit vielä puoliyhdeksään ulkona. Niillä kaikilla mummukan pikkupullukoilla eli Leidillä, Täplyllä ja Kultsilla on nukkumaan meno aika jo puoliyhdeksältä.

Me Valtsun kaa jännityksellä odotetaan koska ne likat ottaa seuraavan matsin. Siihen vois myydä, vaikka lippuja kylän muille kissoille.

Ruumiit rivissä

Valtsu kertoo:

Ette ikinä arvaa miten kivaa meillä oli viime yönä! Me saadaan nykyään olla  ulkoiluhuvilassa yötä päivää ja viime yönä me pistettiin hiirut kuriin Jössen kaa. Mä pyydystin ja Jösse hihku vieressä. Iskä ja äiskä kyseli aamulla, että mikäs veriperjantai meillä on ollut, kun aamulla löytyi kolme hiirua ruumiina keittiöstä.

Sitä me ei oikein Jössen kaa ymmärretä miks äiskä ja iskä ei oikein tykkäis, etä me tuodaan hiirut sisään. Äiskä aina kiljuu ja papattaa ettei saa tuoda niitä sisälle. Sit ne kumminkin ottaa ne ja muka vie johkin pois. Aivan varmasti ne itte syö ne, kun meidän silmä välttää. Herttaakin vähä kiinnosti meidän touhut, vaikka se on aina olevinaan niin paljon fiksumpi, kun me Jössen kaa. Äiskä ja iskä aina ihmettelee, kun me Jössen kanssa metsästetään kimpassa, mutta eikös ne tajua, että me ollaan veljeksiä. Veljeksien kuuluu olla yhdessä ja me ollaan totuttu tekemään kaikki yhteisesti. Se on tosi kätevää, kun on oma veikka niin se voi olla apuna ihan kaikessa. Jos meidän tulee kylmä, niin sitten me nukutaan ihan kiinni toisissamme. Jos tarvii leikkikaveria niin veikka on aina valmiina.
Sellaisia veljeksiä me ollaan!

Me siivotaan

Valtsu tarinoi:

Nyt meilläkin käy uusi siivooja ja sen nimi on Susanna. Meillä oli ekalla kerralla ihan kivaa, kun me Jössen kanssa autettiin sitä. Pamelakin oli silloin täällä, niin meillä oli Jössen kanssa tosi rankka päivä. Piti avittaa Susannaa, mutta Pampsuakin piti jaagata, kyllä meillä pisti välillä juoksuksi. Äiskä ja iskä ihmetteli miten me oltiin ihan unessa koko ilta, kun ne tuli kotiin. Kyllähän kuka tahansa olisi ihan poikki, jos koko päivän juoksee. Jösse kyllä muistelee Satua, joka siivosi meidän kanssa vuosikaudet, mutta Jösse ja Satu olikin sydänystäviä.

Mä en oikein tiedä mitä tuo kissansuojelu laki sanoo siitä, että me joudutaan siivoamaan koko huusholli. Hertta ei koskaan osallistu siihen se vaan makoilee kiipeilypuussa katselee päältä tuleeko kaikki tehtyä. Hertta osaa kaikki nuo lakijutut ulkoa, mutta ei se kyllä ole siitä mitään sanonut kuuluuko meille siivoaminen vai ei. Tosin me Jössen kaa mielellään osallistutaan kaikkiin kodin hommiin. Eilenkin vaihdettiin iskän apuna lakanoita,se vasta hauskaa puuhaa on. Meillä oli tosi kivaa, kun me Jössen kanssa vuoroo mentiin pussilakanan sisään ja iskä haki meitä sieltä. Äiskä kyllä väitti, että me sotketaan iskän hommat, mutta ei iskä itte niin sanonut.

Me ollaan Jössen kaa sellanen superparivaljakko, että meiltä käy homma, kun homma.

Työn orjat

Jössen jutut:

Ette kyllä ikinä usko miten kova työmaa meillä on ollut. Meillä on välillä sellanen hiirihelvetti valloillaan, että pieni kissa ihan väsähtää. Sunnuntai aamuyöstä, kun me Valtsun kanssa tsiikailtiin tähtiä ja nautittiin yöpalaa, niin Valtsu keksi, että siivouskaapissa rapistelee hiiri. Mehän jäätiin kytikselle ja Valtsu nappasi sitä niskasta kiinni. Sit me lähdettiin juokseen yläkertaan äiskän ja iskän makkariin näyttämään saalista. Sit me vasta muistettiin, että niillähän oli makkarin ovi kiinni. Me jäätiin leikkiin sen hiirulaisen kanssa sinne oven taakse ja jaagattiin sitä vuoron perään. Me varmaan vähä väsähdettiin, kun se pääsi livahtamaan takasin alakertaan ja olohuoneeseen.

Se linnoittautui olkkarissa äiskän lepotuolin alle ja sen tuolin vieressä oleviin käsityökoreihin. Herttakin jo heräsi meitä jeesaamaan, mutta siellä oli hiiri ja pysyi. Sit jo heräsi äiskä ja iskäkin ja alkoi pöllimään niitä lankakoreja. Aina, kun hiiri livahti näkyville jompikumpi niistä rääkäsi. No, eihän se hiiri raukka uskaltanut sieltä koko päivänä liikahtaa. Me piiritettiin sitä koko päivän ja äiskä ei uskaltanu istua lepotuoliinsa ollenkaan. Mummukkakin kävi päivittelemässä, että talossa on yhdeksän kissaa ja hiiret pomppii silmille. Olis itte ottanut sen kiinni, jos se niin helppoa on.

Me sisukkasti vaanittiin sitä kaksi vuorokautta ja tiistai aamuyöstä veimme voiton. Hertta napsautti siltä hengen pois ja kantoi sen eteiseen ulko ovelle mistä iskä sen töihin lähtiessään heitti ulos.

Voitte vaan kuvitella miten väsynyttä kissaa me ollaan, kun olemme raataneet vuorokaudet läpeensä. Me ollaan sankareita.

Valokuvaukselliset hallitsijat

Jösse aivan umpiunessa

Tarkka poika Valtsu

Ryhdikäs Herra Hallitsija Jösse

Veljekset kuin ilvekset

Tässä pikkupojat Valtsu ja Jösse lepäilee äiskän sylissä

                               

Jösse tuulettaa vatsanahkaansa

                              

Mummukan ja papparaisen pikkupullukoista kaksi, Täply ja Leidi ikää noin 5kk

                                  

Tässä kaikki kolme pullukkaa, Kultsi, Täply ja Leidi. Eka ilta uudessa kodissa ikää 3kk ja uni maistuu

                               

Valtsu mietiskelee maailman menoa

        

Hallitsijoiden kuvia

Tässä näette minun lepäilyasentoni numero 1.

Tässä asento numero 2.

Tässä asento numero 3.

Valtsu on iskän kissa

Hertta puhuu:

En yhtään ihmettele, että äiskä hämmästelee Valtsun käytöstä. Kyllä tämäkin viikonloppu oli yhtä iskän kiehnäämistä. Tuntuu ettei Valtsulta liikene enää aikaa muulle perheelle, jos iskä on kotona. Se vaan tepottaa iskän perässä, tai iskä kun on tietsikalla tai katsoo telkkaa Valtsu nukkuu sylissä. Äiskä tänään laski,että Valtsu oli noin kymmenen tuntia iskän sylissä, kainalossa, tai muuten kiinni siinä. Me jo kyseltiin iskältä, että eikö toi käy jo raskaaksi, mutta ei kuulemma. Iskä on niin tottunut tässä Valtsun elin aikana eli viidessä vuodessa, että hänellä on pikku varjo.

Joka aamu Valtsu istuu makkarin oven takana odottamassa, että ovi aukeaa. Pikkupoikia ei oteta yöksi makkariin, siellä nukkuu vain aikuiset eli minä, äiskä ja iskä. Valtsu ei malta yölläkään olla iskästä erossa ja se myllää koko ajan sen kainalossa ettei kukaan saa nukuttua. Aina välillä me kokeillaan onnistuisiko se, kun äiskän mielestä koko perheen pitää nukkua yhdessä. Ei siitä kuitenkaan mitään tule, kun Valtsu herää, niin herää Jössekin ja sitten se riehu alkaa. Siis Valtsu ryntää heti iskän luo, kun ovi aukeaa, se parkkeeraa joskus aamuyöstä oven taakse ja ulvoo surkealla äänellä, että mä olen yksinäinen, vaikka onhan Jösse sen kanssa. Siitä se alkaa koko päivän iskäkiehnääminen, jos on viikonloppu. Onneksi se sentään arkiaamuisin päästää iskän töihin, eikä jää uliseen oven taakse. Se on meinaan yksi hankala piirre Valtsussa, jos iskä lähtee ovesta ulos, muuhun kun töihin, niin se ulvoo eteisessä ihan tolkuttomasti.

Moneen kertaan päivän mittaan Valtsu nuolee iskän naaman ja pussaa sitä. Kun ne katselee yhdessä jalkapalloa, niin aina kun iskä hihkasee, kun jotain jännää tapahtuu, niin Valtsu herää sitä pussaamaan. On ne aika outo pari, mutta musta tuntuu, että iskä on tosi ylpeä, kun sillä on sellainen oma kissa.

Tylsää

Valtsu tilittää:

Olipa tylsä viikonloppu mä inhoan talvea. Nyt, kun tuli lunta ja pakkasta ei voi edes mennä meidän ulkoiluhuvilaan, tai voisihan sinne mennä jos tarkenee. Eilen iskä avasi ikkunan sinne ja antoi 20 minuuttia aikaa ulkoiluun. Kuka siinä lumessa seisoskelee 20 minuuttia, ei edes Jösse. Tosin Jösse tarkenee ulkona paljon paremmin, kun mä, sillä on tuota rasvaa ja turkista pikkuisen enemmän, kun mulla. Jössehän on sellainen Berliinimakkara iskän mielestä, tasapaksu pötkylä. Mä taas olen hyvävartaloinen sporttikissa.

Niin se viikonloppu. Meillä ei ollut mitään tekemistä ja mua ärsytti Jössen naamakin ihan hirveesti. Äiskä väittää, että pakkanen tekee meistä sähköisiä ja sit me hermostutaan toisiimme, kun turkki kutittaa. En kyl tiedä johtuuko se siitä, mutta ärsytyskynnys oli tosi matalalla. Mitään ei saanu tehdä, aina iskä tai äiskä kielsi ja oli heti kyselemässä mitä sä Valtsu teet. Mä olisin halunnut katsoa äiskän lankoja, mutta siitä se hermostuu heti. Kummam tarkka se on niiden lankojensa päälle. Sit mä olisin halunnut lepäillä tietsikan näppäinten päällä, mut iskä leperteli mulle niin nätisti ettei Valtsun nyt oikein sopisi siinä olla, niin mä en halunnut sitä kiusata.

Mummukkakin tuli käymään ja yleensä on tosi kivaa pureskella sen aamutossuja , mutta se ei ollut kun vartin verran, kun sillä oli kiire niiden pikkupullukoiden luo. Ne pikkupullukat on mummukan ja papparaisen kesällä syntyneet pikku kissat Kultsi, Täply ja Leidi. Ne siellä ulkona näytti painavan vauhdilla, mutta mummukka onkin ne opettanut sellaisiksi eräkissoiksi jotka lähtee sen kaa lenkille säässä, kun säässä.

Loppujen lopuksi me Jössen kanssa otettiin muutama matsi ja painittiin oikein kunnolla. Se vei niin paljon energiaa, että sit me nukuttiin loppun sunnuntaita, mä iskän sylissä tietty.

Mustis

Hertta kertoo:

Voi tuota meidän Jösseä, kun se on niin lapsellinen. Se on niin mustasukkainen äiskästä ettei kukaan muu saa istua äiskän sylissä, kun se itse. Eilen illalla minä menin ihan hetkeksi äiskän kainaloon katsomaan TV:tä ja Jösse oli yläkerrassa nukkumassa. Jostain se hoksasi, että olin äiskän sylissä ja se tuli vauhdilla alas ja minun kimppuun, että pois siitä. Ja vaikka äiskä kuinka yrittää selittää, että kaikki mahtuu syliin, niin mikään ei auta. Jösse on tehnyt sitä jo varmaan vuoden verran ettei kukaan muu saa olla äiskän kanssa, onneksi se ei iskää vahdi samalla lailla.

Se on tietysti vähän hankalaa, kun henkilökuntaa on vain kaksi eli kaksi syliä ja kolme kissaa. Eikä me kyllä oikein äiskän syliin kakki kolme yhtäaikaa mahduta, vaikka se sanoo, että sopu sijaa antaa. Valtsu ei juurikaan äiskän syliin edes tule, jos iskä on kotona, mutta Jösse on siinä kaiket illat. Minä olen tehnyt sitten, niin että kun Jösse nukkuu jo ihan umpiunessa äiskän sylkössä, niin mä menen sitten vasta toiseen kainaloon. Sitten Jösse ei enää vaivaudu ajamaan pois, kun se on jo ihan unessa. Äiskän mielestä se on vaan huvittavaa, kun Jösse on niin mustis. Äiskä ottaa sitä syliin ja pussailee ja selittää sen johtuvan Jösse lapsuudesta, kun se on jo kertaalleen hylätty. Minäkin olen sille yrittänyt selittää ettei sen tarvitse enää äiskää vahtia ettei tässä perheessä hylätä ikinä ketään.

Äiskä ja iskä ovat tehneet jos jonkinlaisia temppuja, että Jösse tuntisi olonsa turvatuksi eikä olisi niin epäluuloinen ja huolissaan. Onhan ne paljon auttaneetkin, silloin pikku pentunahan se vaan kökötti sängyn alla eikä puhunut kenellekään mitään. Kyllähän se niin on, että Jösse on hyväksyttävä sellaisena, kun se on. Kun on mustis, niin on mustis.