Papparatsia

Jösse tarinoi:

Nuo mun sisarukset Valtsu ja Hertta lukee aina äiskän firman blogia sitä Purkkiarmeijan komentajaa. Mä en viitsi sitä edes silmäillä, kun se on niin tylsä. Nyt Hertta ja Valtsu olivat ihan innoissaan, kun siellä oli kommenteissa mainittu tää meidänkin blogi. Valtsu juoksi ympäri olkkaria ja tuuletti me ollaan julkkiksia, me ollaan julkkiksia.

Mäkin menin siihen mukaan, että kai se olis kiva olla julkkis. Hertta mallaili itseään peilin edessä poseerausasentoihin, että näyttäis kuvissa hyvältä. Valtsu luetteli jo monta lehteä joiden kanteen
tulee meidän kuva. Joka viikko iltalehtiin vedetään isot lööpit meidän tekemisistä, vaikka Skandaali! Valtsu ei ehtinyt nukkua tarpeeksi!
Se kuulosti ekaks hyvältä, kun Valtsu kertoi, että fanit lähettelee kaikkia pikkupaketteja idoleilleen. Mä jo ehdin unelmoida, että postiluukusta tulee kasapäin ruokapusseja. Sit Valtsu kertoi, että yleensä ne lähettelee käytettyjä pikkuhousuja. Mä ihan järkytyin, yäk. Pitäiskö meidän äiskän pestä ne, vai miks ne sellaisia lähettelee. Outoja on nuo ihmisten temput.

Hertta oli ihan tohkeissaan, kun me päästään BB taloon. Sitä mä en oikein tiedä mikä se on, mut ehkä se on piparkakkutalo. Mut eihän me edes tykätä pipareista. Enkä mä halua lähteä kotoa mihinkään. Hertta ja Valtsu myös kuvitteli miten jotkut paparazit on aina pihassa odottamassa, jos näkis meidät edes vilaukselta. Sitäkään mä en tiedä mitä toi papparatsia tarkottaa, mut pahalta kuulostaa, jos meidän ulkoiluhäkkiä piirittää joku ihmislauma. Ne kuulemma räpsii valokuvia ja saavat siitä rahaa. Varmaan ne on yhtä tyhmiä, kun ihmiset yleensä ja rupeevat lässyttämään, että mites se pikkujösse, voi hellanlettas, kun Jösse on söpö. Sellasia vieraat ihmiset mulle aina sössöttää ja yrittävät pussata. Kyllä mä taidan lopettaa tän julkkisjutun jo tähän. Kuulostaa, että siitä tulee vaan harmia.

Kissoillakin pitää olla kavereita

Valtsun aatoksia:

Mitäs mieltä te lukijat ootte siitä, että me ei Jössen kaa saada tuoda kotiin kavereitamme? Eiks oo ihan epäoikeuden mukaista? Me aateltiin pistää pystyyn sellanen mielenosoitus, kun Kiovassakin. Kyl meidänkin mielipiteitä täytyy kunnioittaa.

Iskä ja äiskä kyl tuo kavereitaan meille ja aina me Jössen ja Hertan kaa suhtaudutaan niihin ystävällisesti. Käydään haistelemassa kengät ja housunpuntit eikä näytetä nyrppynenää, vaikka moni ihminen haisee tosi pahalle. Jotkut niitten kaverit menee istuunkin meidän paikalle sohvan nurkkaan, tai telkkatuoliin. Sit ne on nin kovapäisiä, että vaikka kuinka pyöritään ympärillä ja yritettään ajaa niitä pois, nin ne ei mitään tajuu. Saattavat istua möllöttää vaan ja me joudutaan nukkuun ihan muualla. Me haluttais tuoda ulkohuvilasta hiirulaisia kylään meille ja leikkimään, mutta iskä ja äiskä ei anna. Nykyään ne ei päästä meitä enää ulkohuvilaan, jos on yhtään hämärää. Ne väittää, että just hämärän aikoihin me saadaan hiiruja kii.

Meistä on ihan tosi epäoikeuden mukaista, että me ei saatais tuoda kavereita kylään ja muut saa. Äiskä väitti pelkäävänsä hiiruja. Mites ihmeessä se olis mahdollista, kun äiskä on iso ja ylipainoinenkin ja hiiru painaa muutaman kymmenen grammaa. On tosi kaukaa haettu syy, että kuuskytkiloinen pelkää kuuskytgrammasta pikkuhiirua. Ihka selvä vale ja siihen me ei Jössen kaa uskota. ihmiset on ihan kummia olioita. Miten ihmeessä ne tekee, nin suuren numeron näistä hiiruista. Jos yksikin tulee sisälle, nin jo nousee huuto ja kirkuminen. Ottaa ny sit selvää noitten ajatuksista.

Me halutaan lemmikkieläin

Jössen jutut:

Mä ja Valtsu ollaan päätetty,etä me halutaan lemmikkieläin ittellemme. Meillä on ihan tylsää, kun sataa koko ajan eikä oo edes ulkoiluhuvilassa mitään jännää tekemistä. Mä ihan pelkään masentuvani ja sit joutuu pian syömään jotain pillereitä eikä se ole kivaa. Paras juttu olis siis saada joku kiva lemmikkieläin.

Mä olen ehdottanut alpakkaa ja lammasta ja Valtsu taas tykkäis minipossuista. Iskä oli netistä katsonut miten sitä alpakkaa hoidetaan ja päätynyt siihen ettei sitä voi sisälle tuoda. Me kyllä Valtsun kaa jaettaisiin sen kanssa ulkoiluhäkki ja kyllä mummukka sitä hoitais kun me oikein ruinattais. Äiskä taas selitti ettet sä Jösse nyt ymmärrä millainen se alpakka on, että se on kuulemma tosi iso eläin. Mut mä en pelkää isojakaan eläimiä onhan mä nähnyt hevosiakin enkä oo yhtään säikkynyt. Mä luulen, että äiskä itte pelkäis jos meille alpakka tulisi.

Hankkisivat meille edes kissanpennun, sellasen pikku karvaturrin, kun mummukan pullukat oli viime kesänä. Kuka muka on sanonut ettei kissoilla voisi olla omaa kissanpentua lemmikkieläimenä, häh? Se on ihan ennakkoluuloa.
Koiraa me ei ainakaan haluta, ne on tosi tyhmiä. Mieluummin me ollaan sitten vaikka masentuneita, kun joku räksyttävä rakki meille otettais. Ollaan me ehdoteltu, että kerpiilit, hiiret tai kanarialinnutkin olisi ihan kivoja, mutta iskä väittää, että me juonitaan jotain. Kyllä kissoilla voi olla kerpiili lemmikkinä, sehän olisi kiva kaveri leikkiä jaakaamisleikkejä. Jos teillä lukijat olisi ylimääräisiä alpakoita, lampaita tai kerpiilejä niin ne vois tuoda meille!

Sadepäivät on tylsiä

Valtsun jutut:

Miks koko kesän sataa? Mulla ja Jössellä ei ole mitään tekemistä, kun meidän ulkoiluhuvilakin on ihan märkä. Sitäpaitsi mun tulee kylmäkin siellä. Jössellä on niin paksu turkki ja sillä on muutenkin iskän mukaan sen verran lihaa luiden päällä ettei sen tule niin helposti kylmä. Mä, kun olen tällainen sporttinen jätkä ruumiinrakenteeltani niin mä en tykkä yhtään, jos on alle kaksikymmentäastetta lämmintä.

Herttahan se mennä viipottaa pihalla koko päivän ja välillä vaan naksuja käy haukkaamassa. Sitä ei näköjään haittaa, vaikka on märkääkin. Ihan sateella se näyttää torkkuvan tuossa terassilla, mutta ei sisälle tule kuitenkaan. Mummukan Täply ja Kultsu on pihalla kans melkein koko päivän, mut ne tulee heti terassille sateen suojaan, kun vähäkin tihuttaa. Vanhukset Räppä ja Harmi ei käy, kun pissalla ja sit äkkiä sisälle nukkumaan. Eipä sitä sadepäivänä oikein muuta tekemistä ole, kun olla untenmailla. Iskäkin on vielä päivät töissä, niin mun ei tarvii olla sen apulaisena.

Sit, kun iskän loma alkaa, niin me aletaan siivoamaan vaatekaappeja ja muita komeroita. Se on ihan kivaa, vaikka onhan se aika raskastakin tehdä koko päivä töitä. Mutta, kun iskäkin tekee niin kyllä mäkin sitten. Jösse ei ole vielä varma osallistuuko se komeroiden siivoukseen, mutta se lupas miettiä sitten lähempänä mitkä fiilikset sillä on. Mä kun yleensä olen iskää jeesannu kaikissa sen hommissa, niin mä nytkään viitsi sitä pulaan jättää.

Pikkupoikia rääkätään !

Hertan huolet:

Nyt meidän palvelusväki vasta viimeisen tempun teki! Tästä pitäisi ilmoittaa kissojensuojeluyhdistykselle. M iten äiskä ja iskä voi olla niin hölmöjä? Pikkupoikien ulkoiluhäkki sortui lumen painosta ihan käyttökelvottomaksi, onneksi noi pojat oli silloin sisällä. Miksi ihmeessä äiskä tai iskä ei putsannut sitä kattoa ajoissa. Nyt ne itsekin kauhistelee, että miten tässä nyt näin kävi. Ne eivät olleet kuulemma edes huomanneet, että katto oli lumen vallassa, kun mikään muu talvi ei tällaista ole tapahtunut. Olisivat nyt seuranneet, kun mitään muuta tekemistä ei ole, kun kolmen pienen kissan huolto ja sekin aina pettää.

Äiskä yrittää selvittää, että käyhän he töissä, mutta ei se ole mikään puolustus. Olkoot sitten käymättä töissä, jos eivät muuten pysty meistä asiallisesti huolehtimaan. Nyt ei ole pojilla ulkoilupaikkaa ja kevät on tulossa. Sitä ei voi korjata ennen, kuin lumi sulaa ja maa on sula. Minähän en juurikaan siellä oleillut, kun minä ulkoilen itsenäisesti ulkona. Jösse ja Valtsu on kumminkin, sen verran arkoja ja hölmöjä ettei niitä voi itsekseen ulos laittaa. Jösse voi säikähtää omaa varjoaa ja juoksee niin kauas ettei sitten enää osaa kotiin. Iskä jotain lupaili Valtsulle, että se pääsisi valjaiden kanssa ulos, mutta Jösse ei ikinä suostu mihinkään valjaisiin.
Tämä oli sen luokan laiminlyönti, että harkitsen vakavasti ilmoitusta kunnaneläinlääkärille. Ei kissoja näin voi kohdella.

Inhottavan kylmää

Valtsu kirjoittaa:

Mä sentäs inhoa näitä marraskuun pimeitä ja kylmiä päiviä. Äiskä kyllä avaa meille vielä ulkoiluhuvilan luukun ja jättää sen koko päiväksi auki. Siellä ei vaan ole mitään tekemistä. Mummukka aina kauhistelee, että Valtsu on niin laiha luikki, että sen tulee kylmäkin helpommin. Saattaahan se niinkin olla, koska lämpimässä mä viihdyn paljon paremmin.

Viime syksynä henkilökunta teki sellaisen virheen, että antamani palute ei hevillä unohdu. Pistin kyllä äiskän kerralla järjestykseen, muistaahan ettei mun kanssa tehdä mitä vaan. Se unohti yks sunnuntai päivä mut ulkoiluhuvilaan. Oli jo aika kylmä ilma ja se laittoi ulkoiluhuvilan luukun kiinni neljän maissa, kun tuli pimeää. Se kuulemma luuli, että olin Jössen kanssa yläkerrassa. Ei pidä mennä mitään luulemaan, se on aina tarkistettava. Siellä mä sitten värjöttelin monta tuntia ja olin tosi kylmissäni ja nälissäni ja erittäin suuttunut tilanteesta.

Sitten kymmenen maissa, kun ne oli menossa nukkumaan, niin iskä alkoi kaipailemaan mua ja sit vasta ne huomasvat, että mä olin palellut ulkona, vaikka kuinka kauan. Äiskä kovasti pyyteli anteeksi ja oli pahonaan tapahtuneesta, mut mä ajattelin, että tää kyllä kostetaan. Mut mä olin niin jäässä, että menin vaan iskän kainaloon nukkumaan ja lämmittelemään. Sitten, kun ne aamulla hääräsivät keittiössä kumpikin, niin mä katsoin sopivan hetken. Pomppasin pöydälle ja menin äiskän käsilaukulle ja lorautin pienet pissat sinne. Katsoin tarkasti hetken, että kumpikin varmaan näki sen. Voi taivas, että ne oli hämmsätyneitä, naamat oli näkemisen arvoiset. Harmi etten saanut valokuvaa, ne olis ollut kiva lisä tähän blogiin.

Kyllä ne sitten taas kumpikin pyyteli anteeksi ja ihmettelivät mun fiksuutani. Kehuivat kaikille miten älykäs kissa olen, kun kostin äiskälle. Kyllähän nyt kissan pitää sen verran osata puoliansa pitää, ettei henkilökunta tee ihan mitä tykkää. Eivätkä ole kyllä sen jälkeen unohdelleet meitä mihinkään.

Houdini

Valtsu kirjoittaa;

Mä voisinkin nyt kertoa kuinka kivaa meillä Jössen kaa on kesällä, kun meillä on oma huvila. Me päästään takkahuoneen tuuletusikkunasta itse kulkemaan edestakaisin ja se on kananverkosta tehty kolmenkymmenen neliön huvila. Äiskän ja iskän mielestä me ollaan hyvin turvassa siellä, kun äiskä aina pelkää, että meille tapahtuu jotain, vaikka mitäs meille ny vois tapahtua.

Mä olin aika toimelias poika ekana keväänä, kun huvila avattiin, mä lähdin muutaman kerran omille teilleni huvilasta, mut mä kyllä kävin aina sanomassa iskälle, että mä meen nyt. Ekana aamuna mä keksin, että kun kaivaa maata verkon maanrajasta, niin siitä pääsee livahtaan ulos. Mä keksin sen, kun se rakennusmies sanoi, että koirat kaivaa tunneleita, muttei kissat. Mä ajattelin, että jos kerran koiratkin osaa kaivaa tunnelin ja ne on sentäs paljon tyhmempiä kun mä, niin kyllä mäkin kaivan. Jösse ei uskaltanut tulla ulos sieltä huvilasta se on sen verran arka, että mä sain lähteä yksin. Mä ekaks kävin huikkaamassa makuuhuoneen ovella, kun porukka nukkui vielä, etä nyt tää poika lähtee. Äiskä ja iskä lähti vauhdilla mun perässä katsomaan, että mikä mun on ja ihmettelivät mihin mä katosin. Sit ne huomasi, että mä viiletin jo etupihalla ja nautin vapauden hurmasta.
Iskä oli niin onneton ja säikähtänyt, että mitä mulle tapahtuu, etten vaan jää auton alle niin mun tuli sitä niin sääliksi, että mä menin sit sen syliin. Niillä meni pitkään, että ne keksi mitä kautta mä pääsin ulos ja kyllä ne ihmetteli, kun ne hoksasi mun tunnelin. Sitten menikin muutama päivä ennen kun seuraava ulkoilu tapahtui, kun kirvesmies tuli tukkimaan sen maanrajan.

Sitten, kun me seuraavan kerran päästiin ulos, niin mä lähdin katon kautta livohkaan. Ne verkon reunat oli laitettu niin vähän päällekäin, ettän mä ihan hyvin putkelsin sieltä verkkojen välistä ulos. Meidän kiipeilypuu oli vielä laittettu niin hyvälle hollille, että mun tarvi vaan vähän kurottautua niin olin katonrajassa. Kyllä iskä ja äiskä taas hämmästeli, että mistä se poika nyt meni ulos ja kun ne ei itse tajunneet, niin mä näytin iskälle miten mä menin. Iskä oli selvästi musta ylpee, kun mä olin niin kekseliäs. Vähän se yritti mua torua ettei niin saisi tehdä, mutta ihasteli samalla, että kyl sä oot aika Houdini.
Sellanen mä olen, aika vilkas poika.

Jalkaväkimiinat ja soppatykki

Jösse kirjoittaa:

Äiskä taas iltapäivällä vouhkas jotain omiaan, nyt se oli ärsyyntynyt jostain jalkaväkimiinoista. Mä en oikein tiedä mitä ne sellaiset on, voi olla, että ne liittyis tohon soppatykki juttuun jotenkin. Äiskä, kun on sanonut, että Jösselle pitäisi olla soppatykillinen ruokaa ja se kai liittyy jotenkin siihen, kun nuoret miehet joutuu tykin ruuaksi. Tai en mä tiedä, mut jotain sinne päin.
Äiskä oli jotenkin tuohtunut, kun Suomi oli suostunut poistamaan jalkaväkimiinat käytöstä ja äiskän mielestä ne olis ehdottoman välttämättömiä Suomen puolustamisessa. Se sanoi, että Suomella on niin pitkä rajaviiva, että miinat on halvin keino suojata sitä ja meillä ne olisi turvallisia, kun ei kylvetä niitä summamutikassa ja onhan kartat olemassa. Eri asia on Afrikan maissa, joissa niitä käytetään ihan miten vaan. Meidän äiskä kyllä nää asiat tietää, kun se on harrastaa jotain sotahistoriaa, vaikka mun mielestä se vaan istuu nenä kiinni kirjassa eikä kuule ja nää mitään.
Nyt se puolustusvoimat ei enää tarvitse niitä miinoja, niin niitä sais varmaan ostaa halvalla. Mehän voitais ympäröidä mun ja Valtsun ulkoiluhuvila miinoilla, niin naapurin koirat ei takuulla tulisi hyppimään verkkoa vasten. Hitsi, kun oli hyvä idea ja jos niitä kerran halvalla saa, niin niitähän vois ostaa enemmänkin ja antaa joululahjoiksi. Mun täytyy jutella siitä äiskän ja iskän kaa.