Raskas työ vaatii raskaat huvit

Valtsu tarinoi:

Hallitus vääntää jotain yhteiskuntasopimusta hiki hatussa, mutta kukaan ei puhu kissojen työsopimuksista. Suomen hallitus on tehny ihan turhia juttuja koko vuoden. Ensin jankattiin sotea ja nyt tätä yhteiskuntasopimusta enkä mä yhtään tiedä mistä on kysymys. Meidän tavallisten pienten kissojen asiat jää ihan hoitamatta. Esimerkiksi mulla on niin raskas ja erittäin vastuullinen työ, että ellen mä olis niin lungi jätkä se vois stressata.

Mä herään joka aamu 04.15, kun iskä herää ja lähtee viiteen töihin. Sit me yhdessä käydään kylppärissä, pestään hampaat ja laitetaan vaatteet päälle. Keittiössä juodaan kahvit ja mä istun aina tarkkailemassa pöydällä ja maistelemassa ettei kahvi ole vaan liian kuumaa. Sit me pakataan iskän työreppu ja se vasta on tarkka homma. Mä tarkistan jokaisen tavaran mikä reppuun menee ja katson vielä tarkkaan mihin kohtaan se repussa asetetaan. Sen jälkeen iskä laittaa kengät jalkaan ja takin päälle ja mä haistelen, että varmaan tulee oma takki ja omat kengät. Tulis kamala huuto, jos myöhemmin selviäsi, että iskä oliskin ottanut äiskän takin, tai kengät. Sit mä jään istuskelemaan hetkeksi eteiseen ja tarkistan, että iskä varmaan lähti. Tätä, kun tekee viitenä aamuna viikossa, niin ymmärrätte varmaan miten tärkeä kissa olen.

Sit, kun iskä on laitettu kunnialla työhön mä lähden äiskän viereen vielä nukkumaan. Nyt ärsyttää tuo Pampsu joka on ruvennut änkeemään kans äiskän sänkyyn. Se on kyllä mun äiskä eikä Pampsun äiskä ollenkaan. Sit se Pampsu on vielä sellanen vilukissa, että se nukkuu peiton alla. En ole sellastakaan ennen nähnyt. Äiskä ei anna ajaa Pampsua pois ja sen takia Jösse ja Hertta ei tule petiin, vaikka ne muulloin tulee. Sit me kaikki kolme äiskä, Pampsu ja mä nukutaan muutama tunti ja taas on laitettava vuorostaan äiskä töihin. Onneks siinä Jösse avustaa ja me yhdessä ehditään paremmin kaikki tarkistaa ja katsoa. Äiskällä, kun on niin paljon pikkusälää meikkipussissaan, että niiden tarkistaminen on tosi aikaa vievää. Onneks me ollaan joka aamu saatu äiskä ja iskä lähtemään töihin ja voimme hyvällä omalla tunnolla lepäillä päivän.

Lähettäkää meille unilääkettä

Valtsu kertoo:

Nyt on kuulkaas tosi kysymyksessä. Kaikkihan tietää, että mä olen iskän kissa ja me ollaan aina yhdessä. Mut nyt on nukkumisesta tullu ongelma, kun meidän iskällä on unettomuutta. Iskä ja äiskä ei ota makkariin nukkuun, kun Hertan ja se on ihan kamalaa. Kuulemma iskän uni katkee, kun mä nuolen sen naamaa yöllä. Kauheeta, että ihmisellä on noin huonot unenlahjat. Enhän mä edes nuole sitä, kun pari kertaa tunnissa, mut sittekin se väittää ettei pysty nukkuun. Kyl ihmisellä on kummallisia vaivoja. Olettekos koskaan kuullu kissasta jolla olis unettomuutta? Iskä ja äiskä silittelee mua monta kertaa, kun mä nukun, mut mä vaan käännän kylkee ja jatkan untani. Toi unettomuus täytyy olla jotain ihmisen hermoheikkoutta. Onhan se ihan outoo, jos on sängyssä makuuasennossa eikä siltikään nuku. Mä en edes mee makuuasentoon ellei uni tule just sillä sekunnilla.

Nyt mä ja Jösse saadaan nukkua muualla ja iskä, äiskä ja Hertta vetäytyy makkariin. Ei Jösse suostu taas nukkumaan ilman mua, kun me ollaan oltu aina yhdessä. Me ollaan jo pikkupennusta nukuttu yhdessä, niin meille tulee unettomuutta yksin nukkumisesta. Ei noista ihmisen ongelmista aina ota selvää.

Kiireiset kissat

Jösse juttelee

Morjens vaan lukijoille! Piti hypätä näppäimille, kun on tullu sellasta viestiä, et meikkiksiä kaivataan. Tietysti se ei mikään ihme olis, kun ollaanhan me tosi hyviä tyyppejä, ainakin mä ja Valtsu, hertta vaan silloin tällöin.
Te ette ikinä arvaa kui kiireisiä me ollaan oltu. Me ollaan tehty iskän kaa suursiivousta ja pientä remppaakin ja se on sentäs rankkaa hommaa. Me ollaan vähä yritetty siivoilla äiskän jälkiä, kun se on niin kova sotkeen. Pakkohan meidän oli jeesata iskää, kun se raukka joutuu niitä äiskä kirjojakin latoon päivä tolkulla. Luulis, että ihmiselle riittäis yks kirja, mut meitin äiskällä niitä on satoja. Iskä joutu hommaamaan Ikeasta lisää hyllyjä ja sit me yhdessä koottiin niitä. Ihme touhua sekin, että myydään kirjahylly pieninä palasina ja annetaan ohjeet mukaan ja joku tyhmä menee ostaan sellasen. Se me kyl iskälle sanottiin, et jos meinaat seuraavan autonkin ostaa tolla konstilla nin mieti vähä. Sitä me ei ehkä Valtsun kaa ihan nin helposti koottaiskaan. Iskää on hyvä vähä neuvoo, kun ihmisiä on nin helppo hönäyttää.

Hyllyjen ja pöytien kokoominen oli tyälästä hommaa. Me haisteltiin Valtsun kaa joka ainoo nippeli ja nappeli. Iskä kyl sano, et pojat vois mennä välillä, vaikka nukkuun. Mut meillä ei kaveria jätetä ja oltiin ahkerasti iskän apuna. Äiskä lueskeli tapansa mukaan jotain tappamiskirjaa ja mitä se hienosti yrittää väittää sotahistoriaks. Yhtä hyvin me voitas sanoo päästäisen tappamista sotafilosofiaks, ei me mitään julmia tappajia olla, kunhan vähä filosohviaa harjotetaan.

Täytyypäs ny yrittää teitä lukijoita taas useammin viihdyttää kirjotuksilla, että teilläkin olis jotain iloa elämässä. 

Kiireisten kissojen elämää

Jössen jutut:

Voi hyvät ihmiset, ette voi tietää miten työllistettyjä me Valtsun kanssa ollaan. Ei olla ehditty edes tätä blogia päivittämään, kun elämä on pelkkää työtä. Me meinataan valittaa työministeriöön  ja elinkeinoministerille, että meidän työvoimaa riistetään.

Elokuussa huhkittiin muutama viikko ihan hullunlailla, kun iskä oli kesälomalla ja siivosi koko huushollin. Olkkariin se oste pari lipastoa, että Hertta saa makoilla niitten päällä. Niissäkin oli aivan hillitön työ, että saatiin koottua ne. Meillä meni pari päivää kolmeen pekkaan, kun iskä, mä ja Valtsu väännettiin mutteria ja soviteltiin hyllyjä. Iskän vanhemmatkin tuli Nummelta auttamaan ja me pyyhittiin mummun kaa niitä hyllyjä ja siivottiin muuten. Kyllä Nummen mummy ja pappa ihmetteli kuinka ahkerasti me koko ajan ollaan mukana. Joka ainoo kolo ja nurkka haisteltii ja tarkistettiin, että varmaan tulee kuntoon.  Pakkohan se jonkun on tässä talossa jotain tehdä, kun äiskä ei ainakaan mihinkään osallistu. Se on siellä naamanvatkaus pömpelissään Hämeenlinnassa ja tulee joskus yösydännä. Eli se on vaan pienten kissapoikien raadettava.

Nyt alkuviikosta ollaan siivottu keittiöö, kun kaikki kodin koneet hajos yhtäaikaa ja ne piti hankkia uudet. Pakkohan se on olla pakastin ja jääkaappi, kun siellähän on meidänkin ruokia. Siitä hellasta ja tiskikoneesta mä en olis välittäny, mut Valtsu sano haluavansa puhtaita ruokakuppeja. Taas tuli Nummen mummu ja pappa iskälle avuksi, kun sillä oli vielä iltavuoro eikä se paljon kerennyt auttaa. Mummu vähän pelkäsi, että se astuu meidän hännälle kun me niin ahkerasti touhuttiin. Ei mitään vahinkoa kuiteskaan tullu, kun ei me kauaa yhdessä paikassa olla.  Äiskä se vaan vatkailee tätien naamoja ja vanhukset ja kissat raataa kotona. Ei oo kuulkaa meillä helppoo.

Sadepäivät on tylsiä

Valtsun jutut:

Miks koko kesän sataa? Mulla ja Jössellä ei ole mitään tekemistä, kun meidän ulkoiluhuvilakin on ihan märkä. Sitäpaitsi mun tulee kylmäkin siellä. Jössellä on niin paksu turkki ja sillä on muutenkin iskän mukaan sen verran lihaa luiden päällä ettei sen tule niin helposti kylmä. Mä, kun olen tällainen sporttinen jätkä ruumiinrakenteeltani niin mä en tykkä yhtään, jos on alle kaksikymmentäastetta lämmintä.

Herttahan se mennä viipottaa pihalla koko päivän ja välillä vaan naksuja käy haukkaamassa. Sitä ei näköjään haittaa, vaikka on märkääkin. Ihan sateella se näyttää torkkuvan tuossa terassilla, mutta ei sisälle tule kuitenkaan. Mummukan Täply ja Kultsu on pihalla kans melkein koko päivän, mut ne tulee heti terassille sateen suojaan, kun vähäkin tihuttaa. Vanhukset Räppä ja Harmi ei käy, kun pissalla ja sit äkkiä sisälle nukkumaan. Eipä sitä sadepäivänä oikein muuta tekemistä ole, kun olla untenmailla. Iskäkin on vielä päivät töissä, niin mun ei tarvii olla sen apulaisena.

Sit, kun iskän loma alkaa, niin me aletaan siivoamaan vaatekaappeja ja muita komeroita. Se on ihan kivaa, vaikka onhan se aika raskastakin tehdä koko päivä töitä. Mutta, kun iskäkin tekee niin kyllä mäkin sitten. Jösse ei ole vielä varma osallistuuko se komeroiden siivoukseen, mutta se lupas miettiä sitten lähempänä mitkä fiilikset sillä on. Mä kun yleensä olen iskää jeesannu kaikissa sen hommissa, niin mä nytkään viitsi sitä pulaan jättää.

Jalkaväkimiinat ja soppatykki

Jösse kirjoittaa:

Äiskä taas iltapäivällä vouhkas jotain omiaan, nyt se oli ärsyyntynyt jostain jalkaväkimiinoista. Mä en oikein tiedä mitä ne sellaiset on, voi olla, että ne liittyis tohon soppatykki juttuun jotenkin. Äiskä, kun on sanonut, että Jösselle pitäisi olla soppatykillinen ruokaa ja se kai liittyy jotenkin siihen, kun nuoret miehet joutuu tykin ruuaksi. Tai en mä tiedä, mut jotain sinne päin.
Äiskä oli jotenkin tuohtunut, kun Suomi oli suostunut poistamaan jalkaväkimiinat käytöstä ja äiskän mielestä ne olis ehdottoman välttämättömiä Suomen puolustamisessa. Se sanoi, että Suomella on niin pitkä rajaviiva, että miinat on halvin keino suojata sitä ja meillä ne olisi turvallisia, kun ei kylvetä niitä summamutikassa ja onhan kartat olemassa. Eri asia on Afrikan maissa, joissa niitä käytetään ihan miten vaan. Meidän äiskä kyllä nää asiat tietää, kun se on harrastaa jotain sotahistoriaa, vaikka mun mielestä se vaan istuu nenä kiinni kirjassa eikä kuule ja nää mitään.
Nyt se puolustusvoimat ei enää tarvitse niitä miinoja, niin niitä sais varmaan ostaa halvalla. Mehän voitais ympäröidä mun ja Valtsun ulkoiluhuvila miinoilla, niin naapurin koirat ei takuulla tulisi hyppimään verkkoa vasten. Hitsi, kun oli hyvä idea ja jos niitä kerran halvalla saa, niin niitähän vois ostaa enemmänkin ja antaa joululahjoiksi. Mun täytyy jutella siitä äiskän ja iskän kaa.

Valtsu vauhdissa

Mun nimi on Valtsu ja mutkin Hertta pakotti kirjoittajaksi. Mä kostan tän kyllä, taas kun se luulee nukkuvansa kaikessa rauhassa saunan lauteilla, niin mä hyppään sen niskaan. Siitä se ei tykkää yhtään, mut mitäs aina komentelee meitä.

Mä voisin kirjoitella siitä mitä mä ja iskä tehdään yhdessä. Jösse, kun on tollanen mammanpoika, niin mä taas tykkään olla iskän kanssa. Äiskä aina ihmettelee ettei hän ole koskaan nähnyt kissan kiintyneen yhteen ihmiseen noin kovasti. Mut ei sitä tarvitse ihmetellä, nää on niitä miesten juttuja, kaveria ei jätetä jne. Mä olen iskän paras kaveri se on usein sen sanonutkin ja me puuhaillaan kaikkea kivaa yhdessä.

Mä voisin olla sellainen urheilutoimittaja tässä blogissa, kun me ollaan iskän kaa Liverpool ja HPK faneja. Se Liverpool on sellanen potkupallo porukka jossain ulkomailla, iskä ja äiskä oli niitä viime syksynä paikan päällä katsomassakin. Äiskä kuulemma oli vaan katsellu muuta yleisöä eikä tiennyt varsinaisesta pelistä mitään, kyllä iskää varmaan hävetti. Olis ottanut mut mukaan, niin mä olisin mennyt kentälle mukaan ja auttanut Liverpoolin voittoon. Sit mä olisin ollu suuri sankarikissa. Mä kun olen tosi rohkee tekeen kaikenlaista enkä pelkää niin kun toi Jösse.

Äiskä ei ymmärrä urheilusta yhtikäs mitään, niin se on jäänyt vaan mun ja iskän jutuksi. Mä tykkäisin lähteä jäähallillekin, mutta kun Jösse ei halua, niin en mä viitti jättää sitä kotiin. Jösse ei kun ei tykkää muista ihmisistä, kun kotiväestä ja tietenkin Sadusta joka käy meillä siivoomassa, se on Jössen sellainen sydänystävä. Nyt mua alkaa kyllästyttää tää kirjoittaminen ja taidan pistää vähän pitkäkseni. Ei sovi oudokseltaan rehkiä liikaa voi tulla tassut kipeiksi kirjoittamisesta.

Hertta esittäytyy

Minä olen Hertta, eurooppalainen kotikissa, joku sanoisi, että sekarotuinen maatiaiskatti, mutta se ei ole totta minä olen hieno kissaneiti.
Olen meidän perheen pääkissa ja vastaan tämän blogin toimittamisesta. Olen syntynyt huhtikuussa 2007 ja asunut äiskän ja iskän kanssa kolmen kuukauden vanhasta saakka. Äiskä ja iskä on tämän talon henkilökuntaa tai palvelusväkeä, ihan miten haluatte sanoa. Mulla on kaksi pikkuveljeä Jösse ja Valtsu, ne ei ole oikeasti sukulaisia, mutta mä olen luvannut adoptoida ne samalla, kun iskä ja äiskä adoptoi pojat. Ne on aika hölmöjä jätkiä, ihan lapsia vielä, vaikka ne on vaan muutaman kuukauden nuorempia, kuin minä. Olen antanut niillekin luvan kirjoittaa tähän blogiin, mutta mä aion tarkistaa kaiken. Niistä, kun ei tiedä mitä hiirulaisjuttuja ja tyhmiä hölmöilyjä ne kirjoittelee. Joten hyvät lukijat, ei tarvitse pelätä, että blogin taso laskee, vaan takaan sen, että tätä kannattaa lukea.
Iskä on luvannut auttaa kuvien kanssa, koska mä haluan, että kuvia on paljon. Minä itse olen erittäin kaunis ja kuvauksellinen ja pojatkin poseeraa mieluusti.

Nyt saa pojat vuorostaan kirjoittaa oma esittelynsä.