lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kaikenlaista politiikkaa

Valtsu kertoo:

Hertta lukee meille joka aamu Hämeen Sanomat alusta loppuun, kun se on kuulemma tärkeää yleissivistystä. Ei siitä ole mitään haittaa ollut, kun on ihan kiva nukkua tasaisessa pajatuksessa. Joku juttu jää välillä mieleen ihmetyttämään ja sit me pohditaan sitä yhdessä Jössen kaa. Kovasti lehdessä kirjoitetaan jostain Putin nimisestä miehestä. Hertta väittää sen asuvan naapurissa, mut ei me olla sitä nähty. Vaikuttaa siltä ettei kukaan lehdessäkään tiedä mitä se Putin meinaa ja sitä pidetään arvaamattomana miehenä. Jösse ehdotti, että kutsutaan se meille kylään ja kysytään mikä se on miehiään. Musta se oli tosi hyvä ehdotus, kun turhahan sitä on arvailla kenenkään meinaamisia. Me lainattiin äiskän askartelutarpeita ja tehtiin hieno kutsukirje sille Putinille. Yks kirjotusvirhe siihen tuli, mut me liimattiin sen päälle sydämenkuvia. Me tällättiin siihen hienoja kukkakiiltokuvia ja nyt se on postissa ja vastausta odotellaan.Toivottavasti meitin kirje saa yhtä paljon mielenkiintoa, kun Alexin kirje Alexille. Se kuulosti vähän oudolta, että lähettää kirjettä itte ittelleen. Ei luulis, että aikuiset miehet viittis sellasta kirjeleikkiä pitää, mut politiikot onkin ihan eri asia. Lainaskohan nekin äiskänsä askartelutarvikkeita ja liimasvat kirjeeseen kiiltokuvia?

Hämeenlinnassa vasta erikoista menoa on. Siellä Raatihuoneella kokoontuu maanantai iltapäivisin aina määrätty porukka riiteleen. Sit jälkikäteen tutkitaan pöytäkirjoja, sähköposteja ja läsnäolevien muistikuvia kuka sano ja mitä sano. Saattaa mennä usevampi vuosikin, että jossain tuomarin pakeilla päätetään mitä ne loppujen lopuks teki ja sano. Ne tyypit saa siitä vielä kokouspalkkiookin, kun ne soittaa suutaan kerran viikossa Raatihuoneella. Eikös kuulosta ihmeelliseltä, mutta Hertta sano, että se on paikallispolitiikkaa. Katsokaas, kun politiikkaa on montaa eri laatua. Tuo Putin vetää maailmanpolitiikkaa, Alex Stubin kirje on sisäpolitiikkaa ja me kai tehdään kissapolitiikkaa.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Sukupuolivalistusta

Valtsu kertoo:

Koko juttu lähti siitä, kun Jösse itkeä tihrusti koko alkuviikon. Totta kai mä olin huolissani mikä velipoikaa riepoo. Rupesin kyselemään ja Jösse sanoi, että sillä on Pampsua ikävä. Pamela eli Pampsu lähti viime viikonloppuna kotiinsa neljän viikon meillä olon jälkeen. Mä katoin ihan kauhuissani Jösseä, että Pampsuhan on likka eikä sitä voi olla ikävä. Jösse jatkoi, vaan vollotustaan ja väitti ettei se ole Pampsun vika, että se on likka. No eihän se tietty olekaan, mut ihan outoo on sitä ikävöidä.

Mä mietin juttua hetken mummukan Kultsin ja Täplyn kaa jotka on viisaita jätkiä. Nekin ymmärsi heti ettei Jösse nyt ole kaikki kunnossa. Kyllähän me kaikki tiedetään, että likat on ihan omituisia. Eihän Hertasta ja Kultsun ja Täplyn sisaresta Mantusta ole muuta, kun haittaa. Sit siihen porukkaan tuli Ykäkin ihmettelemään mistä me jutskataa. Ykä on maailmaa nähnyt ja paljon kokenut äijien äijä. Se sano, että Jössellä on postraumaattinen stressireaktio. Oli vaikee sana, mut se kuulosti muuten hyvältä. Joku kauhee reaktio Jössee nyt vaivaa. Ykä tiesi kertoa, että se syntyy pitkäaikaisen stressin seurauksena, kun se varsinainen stressitilanne loppuu. Mä ymmärsin heti mistä on kyse. Jössellehän on stressaavaa, kun sen ruokakupille tulee ylimääräinen kissa ja nyt Pampsu pisteli sen ruokia kuukauden verran. Koko juttu alko valjeta mulle, koska me kaikki tiedetään, että Jösselle ruoka on tosi tärkee asia. Mä kyselin Ykältä, että miten toi trauma saadaan loppumaan, vai jääks Jösse porukolliksi lopuks ikäänsä. Onneks Ykä tiesi kertoa, että yleensä se menee ihan ittekseen ohi, kun potilas saa olla myönteisissä ja stressittömässä tilassa. Se helpotti mua tosi paljon.

Sit eilen illalla Jösse ei meinannu nukkua ollenkaan, kun se mietti onko siinä jotain vikaa, kun se tytöistä tykkää. En mä viittiny sanoo sille mitään tosta stressistä ja muusta yritin vaan rauhotella sitä. Onneks se sitte nukahti ja me nukkuttiinkin koko yö pienessä kippurassa toistemme kaa, niin kun aina ennenkin. Mut aamulla se valitus alko taas ja sit mulle välähti. Annetaan sille Pampsulle vapautus sukupuolesta. Jösse innostu heti, että eihän kukaan haluu olla likkakissa ja se sopii Pampsullekin ihan hyvin. Jössen itkut ja stressit loppu siihen, kun todettiin, että Pampsu on sukupuoleton kissa. Täytyy myöhemmin suunnitella voisko Hertankin vapauttaa sukupuolestaan, mut sitä täytyy vielä miettiä.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Papparatsia

Jösse tarinoi:

Nuo mun sisarukset Valtsu ja Hertta lukee aina äiskän firman blogia sitä Purkkiarmeijan komentajaa. Mä en viitsi sitä edes silmäillä, kun se on niin tylsä. Nyt Hertta ja Valtsu olivat ihan innoissaan, kun siellä oli kommenteissa mainittu tää meidänkin blogi. Valtsu juoksi ympäri olkkaria ja tuuletti me ollaan julkkiksia, me ollaan julkkiksia.

Mäkin menin siihen mukaan, että kai se olis kiva olla julkkis. Hertta mallaili itseään peilin edessä poseerausasentoihin, että näyttäis kuvissa hyvältä. Valtsu luetteli jo monta lehteä joiden kanteen
tulee meidän kuva. Joka viikko iltalehtiin vedetään isot lööpit meidän tekemisistä, vaikka Skandaali! Valtsu ei ehtinyt nukkua tarpeeksi!
Se kuulosti ekaks hyvältä, kun Valtsu kertoi, että fanit lähettelee kaikkia pikkupaketteja idoleilleen. Mä jo ehdin unelmoida, että postiluukusta tulee kasapäin ruokapusseja. Sit Valtsu kertoi, että yleensä ne lähettelee käytettyjä pikkuhousuja. Mä ihan järkytyin, yäk. Pitäiskö meidän äiskän pestä ne, vai miks ne sellaisia lähettelee. Outoja on nuo ihmisten temput.

Hertta oli ihan tohkeissaan, kun me päästään BB taloon. Sitä mä en oikein tiedä mikä se on, mut ehkä se on piparkakkutalo. Mut eihän me edes tykätä pipareista. Enkä mä halua lähteä kotoa mihinkään. Hertta ja Valtsu myös kuvitteli miten jotkut paparazit on aina pihassa odottamassa, jos näkis meidät edes vilaukselta. Sitäkään mä en tiedä mitä toi papparatsia tarkottaa, mut pahalta kuulostaa, jos meidän ulkoiluhäkkiä piirittää joku ihmislauma. Ne kuulemma räpsii valokuvia ja saavat siitä rahaa. Varmaan ne on yhtä tyhmiä, kun ihmiset yleensä ja rupeevat lässyttämään, että mites se pikkujösse, voi hellanlettas, kun Jösse on söpö. Sellasia vieraat ihmiset mulle aina sössöttää ja yrittävät pussata. Kyllä mä taidan lopettaa tän julkkisjutun jo tähän. Kuulostaa, että siitä tulee vaan harmia.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Raskas työ vaatii raskaat huvit

Valtsu tarinoi:

Hallitus vääntää jotain yhteiskuntasopimusta hiki hatussa, mutta kukaan ei puhu kissojen työsopimuksista. Suomen hallitus on tehny ihan turhia juttuja koko vuoden. Ensin jankattiin sotea ja nyt tätä yhteiskuntasopimusta enkä mä yhtään tiedä mistä on kysymys. Meidän tavallisten pienten kissojen asiat jää ihan hoitamatta. Esimerkiksi mulla on niin raskas ja erittäin vastuullinen työ, että ellen mä olis niin lungi jätkä se vois stressata.

Mä herään joka aamu 04.15, kun iskä herää ja lähtee viiteen töihin. Sit me yhdessä käydään kylppärissä, pestään hampaat ja laitetaan vaatteet päälle. Keittiössä juodaan kahvit ja mä istun aina tarkkailemassa pöydällä ja maistelemassa ettei kahvi ole vaan liian kuumaa. Sit me pakataan iskän työreppu ja se vasta on tarkka homma. Mä tarkistan jokaisen tavaran mikä reppuun menee ja katson vielä tarkkaan mihin kohtaan se repussa asetetaan. Sen jälkeen iskä laittaa kengät jalkaan ja takin päälle ja mä haistelen, että varmaan tulee oma takki ja omat kengät. Tulis kamala huuto, jos myöhemmin selviäsi, että iskä oliskin ottanut äiskän takin, tai kengät. Sit mä jään istuskelemaan hetkeksi eteiseen ja tarkistan, että iskä varmaan lähti. Tätä, kun tekee viitenä aamuna viikossa, niin ymmärrätte varmaan miten tärkeä kissa olen.

Sit, kun iskä on laitettu kunnialla työhön mä lähden äiskän viereen vielä nukkumaan. Nyt ärsyttää tuo Pampsu joka on ruvennut änkeemään kans äiskän sänkyyn. Se on kyllä mun äiskä eikä Pampsun äiskä ollenkaan. Sit se Pampsu on vielä sellanen vilukissa, että se nukkuu peiton alla. En ole sellastakaan ennen nähnyt. Äiskä ei anna ajaa Pampsua pois ja sen takia Jösse ja Hertta ei tule petiin, vaikka ne muulloin tulee. Sit me kaikki kolme äiskä, Pampsu ja mä nukutaan muutama tunti ja taas on laitettava vuorostaan äiskä töihin. Onneks siinä Jösse avustaa ja me yhdessä ehditään paremmin kaikki tarkistaa ja katsoa. Äiskällä, kun on niin paljon pikkusälää meikkipussissaan, että niiden tarkistaminen on tosi aikaa vievää. Onneks me ollaan joka aamu saatu äiskä ja iskä lähtemään töihin ja voimme hyvällä omalla tunnolla lepäillä päivän.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Lähettäkää meille unilääkettä

Valtsu kertoo:

Nyt on kuulkaas tosi kysymyksessä. Kaikkihan tietää, että mä olen iskän kissa ja me ollaan aina yhdessä. Mut nyt on nukkumisesta tullu ongelma, kun meidän iskällä on unettomuutta. Iskä ja äiskä ei ota makkariin nukkuun, kun Hertan ja se on ihan kamalaa. Kuulemma iskän uni katkee, kun mä nuolen sen naamaa yöllä. Kauheeta, että ihmisellä on noin huonot unenlahjat. Enhän mä edes nuole sitä, kun pari kertaa tunnissa, mut sittekin se väittää ettei pysty nukkuun. Kyl ihmisellä on kummallisia vaivoja. Olettekos koskaan kuullu kissasta jolla olis unettomuutta? Iskä ja äiskä silittelee mua monta kertaa, kun mä nukun, mut mä vaan käännän kylkee ja jatkan untani. Toi unettomuus täytyy olla jotain ihmisen hermoheikkoutta. Onhan se ihan outoo, jos on sängyssä makuuasennossa eikä siltikään nuku. Mä en edes mee makuuasentoon ellei uni tule just sillä sekunnilla.

Nyt mä ja Jösse saadaan nukkua muualla ja iskä, äiskä ja Hertta vetäytyy makkariin. Ei Jösse suostu taas nukkumaan ilman mua, kun me ollaan oltu aina yhdessä. Me ollaan jo pikkupennusta nukuttu yhdessä, niin meille tulee unettomuutta yksin nukkumisesta. Ei noista ihmisen ongelmista aina ota selvää.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Sanny Cat Center

Jössen ideoimaa:

Mä olen kuulkaas keksinyt loistojutun rikastua ja täsä voi rikastua tekin, jos lähdette juttuun mukaan tarpeeks ajoissa. Mä keksin ihan huippubisneksen. Me perustetaan Valtsun ja Hertan kaa tohon papparaisen pellolle Sanny Cat Center. Se olis Euroopan suurin kissanruokakauppa ja siel käy asiakkaita ympäri maailmaa. Aatelkaas mitkä rahat siinä on tulossa, kun Suomessakin on ainaskin puolimiljoonaa kissaa ja kaikille pitää ostaa ruokaa. Siihen keskukseen vois muuttaa kaikki lähialueen eläinkaupat ja jos ne ei haluu, niin pakotetaan.

Rahotuskin on jo ihan selvä. Hämeenlinnan kaupunki anto heti rahat, kun mä lupasin ostaa HPK:lle uudet luistimet. Hertta kansainvälisesti valveutuneena kissana keksi, että on syrjintää käyttää vaan valkoihosten rahaa ja siihen voi joku ihmisoikeusaktivisti puuttua. Sit me keksittiin laittaa sambialaiseen lehteen ilmotus, että jos jollakin on joutorahaa, niin lähettää sen meille. Heti joku hienostorouva vastasi ja kysyi miten paljo me tarvitaan. Hertta taas keksi, että mitä enempi pyydetään sitä vakuuttavampia me ollaan. Me pyydettiin viiskytmilliä, mut luvattiin ottaa enemmänkin, jos madamelta liikenee. Se olikin ihan mukava nainen ja kissoja silläkin oli. Kerto, että sen ukko delas pari vuotta sitten. Se oli joku pressa ja kun se yritti kääntää valtion kassaa kassakaappi kaatu sen päälle ja henki läks. Nyt leskirouvalla on rahaa kahmalokaupalla ja sitä liikenee suomalaiskissoillekin.

Ekaks me laitetaan tohon pellolle kunnon mainos, että kaikki näkee miten rahaa löytyy. Suunniteltiin ja ideoitiin, mut Pampsun keksintö kuulosti parhaalta. Me siirretään Aulangon näkötorni tohon pellolle, niin se takuulla on ja pysyy ja saa argeologitkin vielä ihmetellä mikä toteemipaalu siinä on ollu. Tää on kuulkaas vuosikymmenenjuttu tästä puhuu koko Hämeenlinna ja vielä Janakkalakin vuositolkulla. Mitään näin huimaa ei oo ikinä ennen keksitty ja kerranki on kaikki päättäjätkin hövelisti mukana.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Äiskän naamanvatkausputiikissa on Pimeän Kaupan tapahtuma pe 19.2

Valtsu ilmoittaa tärkeän asian:

Olettekos huomanneet, että hämppälinnassa on joku outo Pimeän Kaupan ilta tänään ja äiskäkin firma on siinä mukana. Meidän äiskällähän on siellä kaupungissa joku naamanvatkausputiikki mihin se aina tärkeenä lähtee aamuisin. Ei me tiedetä Jössen kaa siitä mitään, mutta meillähän on upea ulkomuoto omasta takaa. Hertta on ihan innoissaan äiskän hommista ja sanoo jatkavansa firmaa, kun äiskä jää eläkkeelle.

Siellä äiskän firmassa on hyvät alennukset kuulemma ja kannattaa ostaa useampikin tökötti samalla kertaa. Verkkokaupassakin on samat alennukset koko viikonlopun. Yhtä ainetta mekin kokeiltiin Jössen kaa, mut siitä nousi hirvee huuto. Sen nimi oli SkinPerfect Primer sk30 ja se on kivassa kapeassa tuubissa mikä mahtuu hyvin suuhun. Se kierikin ihan kivasti ja me leikittiin sen kanssa ja kivaa oli. Äiskä sai jonkun ihme hepulin, kun siihen tuubin oli tullut muutama hampaan reikä ja sitä ruskeaa mönjää valui lattialle. Eihän ton nyt suuri juttu luulis olevan, mut äiskä on niin outo noitten tavaroittensa, kun mitään ei sais ottaa. Naiset on ylipäätään outoja.

Menkääs käymään äiskä firmassa. Se saa palkkaa sieltä ja sillä palkkarahalla ostetaan meille ruokaa. Vähän on siis oma lehmä ojassa, heh, heh.