Kaikenlaista politiikkaa

Valtsu kertoo:

Hertta lukee meille joka aamu Hämeen Sanomat alusta loppuun, kun se on kuulemma tärkeää yleissivistystä. Ei siitä ole mitään haittaa ollut, kun on ihan kiva nukkua tasaisessa pajatuksessa. Joku juttu jää välillä mieleen ihmetyttämään ja sit me pohditaan sitä yhdessä Jössen kaa. Kovasti lehdessä kirjoitetaan jostain Putin nimisestä miehestä. Hertta väittää sen asuvan naapurissa, mut ei me olla sitä nähty. Vaikuttaa siltä ettei kukaan lehdessäkään tiedä mitä se Putin meinaa ja sitä pidetään arvaamattomana miehenä. Jösse ehdotti, että kutsutaan se meille kylään ja kysytään mikä se on miehiään. Musta se oli tosi hyvä ehdotus, kun turhahan sitä on arvailla kenenkään meinaamisia. Me lainattiin äiskän askartelutarpeita ja tehtiin hieno kutsukirje sille Putinille. Yks kirjotusvirhe siihen tuli, mut me liimattiin sen päälle sydämenkuvia. Me tällättiin siihen hienoja kukkakiiltokuvia ja nyt se on postissa ja vastausta odotellaan.Toivottavasti meitin kirje saa yhtä paljon mielenkiintoa, kun Alexin kirje Alexille. Se kuulosti vähän oudolta, että lähettää kirjettä itte ittelleen. Ei luulis, että aikuiset miehet viittis sellasta kirjeleikkiä pitää, mut politiikot onkin ihan eri asia. Lainaskohan nekin äiskänsä askartelutarvikkeita ja liimasvat kirjeeseen kiiltokuvia?

Hämeenlinnassa vasta erikoista menoa on. Siellä Raatihuoneella kokoontuu maanantai iltapäivisin aina määrätty porukka riiteleen. Sit jälkikäteen tutkitaan pöytäkirjoja, sähköposteja ja läsnäolevien muistikuvia kuka sano ja mitä sano. Saattaa mennä usevampi vuosikin, että jossain tuomarin pakeilla päätetään mitä ne loppujen lopuks teki ja sano. Ne tyypit saa siitä vielä kokouspalkkiookin, kun ne soittaa suutaan kerran viikossa Raatihuoneella. Eikös kuulosta ihmeelliseltä, mutta Hertta sano, että se on paikallispolitiikkaa. Katsokaas, kun politiikkaa on montaa eri laatua. Tuo Putin vetää maailmanpolitiikkaa, Alex Stubin kirje on sisäpolitiikkaa ja me kai tehdään kissapolitiikkaa.

Äiskällä on huolia

Jösse puhuu:

Meidän äiskällä on hirmu suuri huolen aihe ja vähän meillä kaikilla. Meidän iki-ihana Satu-siivooja ei pääse meille enää siivoamaan ja nyt me hukutaan likaan ja sotkuun. Meidän äiskä, kun on laiskimus ja sottapytty eikä iskäkään ole ahkerimmasta päästä. Me kissat yritämme parhaamme mukaan pitää järjestystä yllä, kun henkilökunta on niin kyvytöntä. Siksi tarvitsisimme pikaisesti lisää henkilökuntaa eli siivoojan joka kävisi joka viikko tai joka toinen viikko. Jos haluat vakio siivouspaikan niin soita meidän äiskälle sen työpaikalle 03-6759780.

Mikään helppo juttu ei ole olla meillä siivoamassa. Meidän äiskällä menee niin paljon aikaa siellä naamanvatkausfirmassaan ettei se ehdi, eikä jaksa tehdä kotona mitään. Tai mitään järkevää, kyllähän se niitä askartelu-ja neulomistarvikkeitaan levittelee ja kirjoja sillä on joka paikassa. Me karvalapset olemme sitä vastoin hyvin siistiä porukkaa mitä nyt vähän karvoja joskus irtoilee. Me nuollaan ruokalautasetkin niin puhtaaksi ettei tarvita edes tiskikonetta. Vessa asioiden kanssa me ollaan tarkkoja, ei kertaakaan ole pissatippaakaan tirahtunut muuhun, kun laatikolle ja myös ulkoa me tulemme omaa laatikkoon hädälle. Hertalle sattui pikkutyttönä sellainen vahinko, kun se oli juuri muuttanut meille, että se nukahti omaan kakkaansa. Äiskä kertoi, että Hertalla oli pikkuisena masu ihan ripulilla viikon verran, kun sitä jännitti ja pelotti uudessa kodissa. Sitten se oli mennyt hiekkalaatikolle asialleen ja nukahtanut siihen ripuliläjään. Äiti sai pikkuisen olla pesuhommissa ennen, kuin Hertta oli taas puhtaan valkoinen. Se on ainoa vessa vahinko mitä meidän perheessä on tapahtunut.

Jos tulet meille siivoojaksi me luvataan Valtsun kanssa jelppiä parhaamme mukaan. Hertta on vähän sellainen hienohelma ettei se osallistu siisvoushommiin, mutta me Valtsun kanssa tykätään. Otappas yhteyttä meidän henkilökuntaan eli äiskään.

Lähettäkää meille lankakeriä

Jösse juttelee:

Äiskä on taas ihan toohoo täynnä, kun me muka Valtsun kaa ollaan otettu sen lankoja leikkeihimme. Se on nyt hurahtanut neulomiseen ja tekee urakalla jotain huiveja, eikä sen päähän mahdu, kun lankakerät. Se oli viime yöksi jättänyt lankapussinsa keittiön pöydälle ja mä sit yöllä vähän katsoin mitä siellä pussissa oli. Yksi oli sellanen kiva pörrönen, vihreä lankapallo, äskän mukaan jotain mohairia. Me Valtsun kaa vähän palloteltiin sen kanssa ja kokeiltiin onko se miten kestävää lankaa.

Äiskä kyllä aamulla väitti kuulleensa, että me riehuttiin ja juostiin, mutta se oli luullut, että leikitään joululahjahiirien kanssa. Ja hitsit se mitään ollut kuullut nukkui, kun pieni possu. Kauhee huuto tuli sit aamulla, että mitä te pojat olette tehneet. No, se lanka oli ihan huonolaatuista, katkeilevaa ja takkuista, olisi ollut kiitollinen, että me paljastettiin sen heikkous ennen, kun se ehti kutoa sitä. Siinä se oli keittiön lattialla pieninä palasina, kyllähän se ne palaset sai kerätä, ei me niillä mitään tehdä.

Me aateltiinkin Valtsun kaa, että me pyydetään teiltä lukijat, että lähetätte meille lankakeriä, että me saadaan leikkiä, kun toi äiskä on niin pihi omistaan. Sillä sähköpostilla ei kannata lähettää, kun se tietsikka tukkiintuu, jos sinne työntää lankaa. Katsokaa jostain, vaikka meidän äiskän firman osoite ja lähettäkää sinne, kyl se varmaan sen verran viitsii, että kuljettaa ne meille, vaikka laiska onkin.
Lankakerien värillä ei oo yhtään väliä, mutta se mohair oli kivaa, kun se oli niin pörröstä. Eikä ne tarvii olla kokonaisia keriä, sellaset pikkuset loppukerätkin kelpaa. Eli rupekaas kaivelemaan kätköjänne.

Kortti askartelua

Valtsu kirjoittaa:

Mä olen sentäs kyllästynyt äiskän harrastuksiin, kun se aina vaan askartelee. Se tekee jotain joulukortteja mitä myydään Kissakoti Kattilan hyväksi. Se pitää niin pahaa ääntä, kun se naksauttelee paperikuvioita semmosseella leikkurilla, että mun korvat ei kestä. Mä olen ainaskin tuhat kertaa puhunut siitä iskälle, että nosta toi äiskä noiden vehkeittensä kanssa parvekkeelle, että mä saan rauhassa nukkua, mut ei se ymmärrä mua. Jössekin on ihan petturi, kun se vaan makoilee äiskän sylissä ja käyttäytyy ettei sen korviin koske ollenkaan. Nyt mä eilen huomasin, että se oli tunkenut vessapaperia korviinsa ettei se kuule sitä paukutusta. Pitihän mun arvata, että joku juju sillä oli, kun se vaan onnellisena nukku. Mä olen kyllä sen verran kova jätkä etten mä suostu siihen, jos mun korviin tungetaan jotain paperia, siinä menee koko kissan arvokkuus hukkaan.
Kyllähän se äiskän harrastus muuten ihan hyvä juttu on, saahan Kattila niistä jonkun verran rahaa. Sen mäkin tiedän, että rahaa siellä tarvitaan on siellä sen verran monta munkin kaveria ruokittavana. Mehän nääs Jössen kanssa asuttiin siellä kuukauden verran ennen, kun iskä ja äiskä haki meidät sieltä kotiin. Kiitollisuudella me Jössen kanssa Kattilaa muistellaan, siellä oli ihan kivoja tätejä pitämässä meistä huolta ja ruokaa saatiin massun täydeltä. Ilman niitä ihmisiä me varmaan oltais kissojen taivaassa.
Kattilassa on myyjäiset 27.11 niin menkääpäs sinne ja varatkaa paksu rahapussi mukaan, niin hommaatte joulukorttinne sieltä.