Äiskällä on huolia

Jösse puhuu:

Meidän äiskällä on hirmu suuri huolen aihe ja vähän meillä kaikilla. Meidän iki-ihana Satu-siivooja ei pääse meille enää siivoamaan ja nyt me hukutaan likaan ja sotkuun. Meidän äiskä, kun on laiskimus ja sottapytty eikä iskäkään ole ahkerimmasta päästä. Me kissat yritämme parhaamme mukaan pitää järjestystä yllä, kun henkilökunta on niin kyvytöntä. Siksi tarvitsisimme pikaisesti lisää henkilökuntaa eli siivoojan joka kävisi joka viikko tai joka toinen viikko. Jos haluat vakio siivouspaikan niin soita meidän äiskälle sen työpaikalle 03-6759780.

Mikään helppo juttu ei ole olla meillä siivoamassa. Meidän äiskällä menee niin paljon aikaa siellä naamanvatkausfirmassaan ettei se ehdi, eikä jaksa tehdä kotona mitään. Tai mitään järkevää, kyllähän se niitä askartelu-ja neulomistarvikkeitaan levittelee ja kirjoja sillä on joka paikassa. Me karvalapset olemme sitä vastoin hyvin siistiä porukkaa mitä nyt vähän karvoja joskus irtoilee. Me nuollaan ruokalautasetkin niin puhtaaksi ettei tarvita edes tiskikonetta. Vessa asioiden kanssa me ollaan tarkkoja, ei kertaakaan ole pissatippaakaan tirahtunut muuhun, kun laatikolle ja myös ulkoa me tulemme omaa laatikkoon hädälle. Hertalle sattui pikkutyttönä sellainen vahinko, kun se oli juuri muuttanut meille, että se nukahti omaan kakkaansa. Äiskä kertoi, että Hertalla oli pikkuisena masu ihan ripulilla viikon verran, kun sitä jännitti ja pelotti uudessa kodissa. Sitten se oli mennyt hiekkalaatikolle asialleen ja nukahtanut siihen ripuliläjään. Äiti sai pikkuisen olla pesuhommissa ennen, kuin Hertta oli taas puhtaan valkoinen. Se on ainoa vessa vahinko mitä meidän perheessä on tapahtunut.

Jos tulet meille siivoojaksi me luvataan Valtsun kanssa jelppiä parhaamme mukaan. Hertta on vähän sellainen hienohelma ettei se osallistu siisvoushommiin, mutta me Valtsun kanssa tykätään. Otappas yhteyttä meidän henkilökuntaan eli äiskään.

Presidentti vaihtunut

Hertta juttelee:

Nyt on sitten se koira, Lennu, aloittanut työnsä. Saahan nähdä mitä se saa aikaan. Se näköjään valitsikin iskänsä hoitamaan esiintymisiä ja muita virrallisia juttuja. Tai kai se on isäntä, niinhän koirat nimittää palveluskuntaansa. Silloin, kun kissa hoiti pressan virkaan, niin sen äiskä oli se joka työt sen puolesta. Siihen. Jotenkin tottui, että Halonenhan se tärkeistä asioista puhuu. Joku taisi jopa luulla, että se oli pressa eikä sen kissa.

Semmoista se Lennu jossain oli sanonut, että aikoo toimia unilukkarina. Kuulosti aika paljolta, sehän vaikuttaa nukkuvan joka kuvassa mitä siitä on otettu. Valtsun ja Jössen kanssa yritin keskustella, että mitä ne tykkää, kun pressaksi tuli koira. Selvästi huomasi niiden sivistystason, eihän niillä ollut asiasta mitään tietoa. Jösse katseli kattoon ja sanoi kysyvänsä äiskältä. No, on se ihan onnetonta, kun tyypin pitää kysyä äiskältä mikä hänen mielipiteensä olisi. Sen minä tiedän, että äiskä vastaa ettei Jössen kannata vaivata pikku pääkköään semmoisilla. Jösse voi vaan leikkiä hiirulaisillaan ja nauttia ruuasta ja nukkumisesta.

Minä en ole ollenkaan samaa maata, kun nuo pikkupojat. Minä olen valistunut nainen, joka olen selvillä maailman menosta ja osaan muodostaa oman kantani.

Yrjöttää

Jössen jutut:

Äiskä taas höösää ihan turhasta, nyt se on kauhuissaan, kun mä ykäsin. Mua vaan aina välillä rupee oksettamaan ja sit mä heitän laatat. Äiskä tulee aina vauhdilla katsomaan ja yrittää nostaa mua matolta pois. Mä en ymmärrä mitä väliä sillä on oksennanko mä lattialle vai matolle, yhtälailla hyvä ruoka menee hukkaan.
Nyt se on voivotellut moneen otteeseen iskälle ja mummukalle, että pitäiskö Jösse viedä lääkäriin. Ei pitäis! Se ihan satavarma, että tää katti ei lääkäriin lähde. Sit äiskä yhtä päätä pussaa ja hokee, että onko kullan huono olo. No, kai sitä tulee huono olo, kun koko aika roikotetaan sylissä.
Äiskä kysy sitä yrjöjuttua jo viimeksi, kun oltiin lekurissa ja silloin se rauhoitteli, että mä oksennan karvapaakkuja. Uskois ny, kun kerran on sanottu. Eikä se mikään ihme ole, että mulle tulee niitä karvapaakkuja, kun mulla on meidän porukan komein turkki. Mä en ymmärrä mikä into äiskällä on kuskata meitä yhtenään lekuriin, ei tarvii kun aivastaa, niin taas mentiin. Sehän on jumalattoman kallistakin, käyttäis senkin rahan meidän ruokkimiseen.

Äiskä muutenkin aina hösää mun ympärillä, tajuis nyt jo, että mä olen aikuinen kolli, eikä mua tarvii lääppiä jatkuvasti.

Suomen presidentti

Hertta kertoo:

Suomessa on uusi presidentti. Se on koira. En voi sanoa olleeni erityisen ilahtunut, että sellainen nuori koiran juippi valittiin presidentiksi, mutta kai se on nyt sitä nykyaikaa ja suvaitsevaisuutta. Kyllä siihen on vaikea tottua, kun on kaksitoista vuotta voinut luottaa vanhoihin, sivistyneisiin kissoihin.

Sen pressan nimi on Lennu ja sanottava on, että sen palvelusväkikin vaikuttaa hiukan epäluotettavalta. Se Jenni Haukio varmaan menettelee , hän vaikuttaa ihan ripeältä ja nöyrältä tytöltä. Se Sauli on taas sitä sorttia etten sellaiseen palvelusväkeen luottaisi. Hän vaikuttaa sellaiselta tyypiltä joka pistää omat puhelunsa ja muut juttunsa etusijalle. Sen verran vanhakin se on, että voi olla aika hidas liikkeissään.

Nykyään on kyllä vaikeaa saada kunnon palvelusväkeä. Se on jatkuvana puheenaiheena kissojen tapaamisissa. Nykyään niin moni on juuri tuon Saulin tyyppinen, joka luulee itse olevansa jotenkin tärkeä ja väittää olevansa muka liian kiireinen hoitaakseen nopeasti palvelustehtäviään. Se on mietinnän alla mitä sille olisi tehtävissä, kyllähän kissan on äärimmäisen vaikea sietää, jos joutuu odottelemaan ruokaansa tai palvelusväki ei herää riittävän varhain.

Voin kyllä tunnustaa ettei nuo meidän iskä ja äiskäkään ihan parhaasta päästä ole, mutta kun niihin on tottunut niin kestäähän sen. Äiskä varsinkin on raivostuttavan hidas, jos siltä käy pyytämässä ruokaa, sillä on aina sata selitystä miksi pitää odottaa. Aina se on muka tekemässä jotain tärkeää mitä ei voi keskeyttää. Iskä lähtee nopeammin, kun siltä pyytää ja minä yleensä käytänkin enemmän iskän palveluja. Pikkupojat ja varsinkin Jösse hössöttää aina äiskän ympärillä, että anna äiskä sitä ja anna tätä. Äiskä sanoo, että Jössellä on aina halipula, se ei pyydä ruokaa edes asiallisesti silloin, kun on nälkä, vaan sitä pitää pussata ja halata jatkuvasti. Onhan se varmaan hiukan rasittava palveltava verrattuna minun järkeviin tapoihini.

Nyt täytyy, vain seurailla miten se Lennu pärjäilee tehtävässään. Voinhan laittaa sille sitten sähköpostia, tai kirjoittaa Lemmikit lehden yleisönosastolle, jos ihan pieleen menee.