Presidentti vaihtunut

Hertta juttelee:

Nyt on sitten se koira, Lennu, aloittanut työnsä. Saahan nähdä mitä se saa aikaan. Se näköjään valitsikin iskänsä hoitamaan esiintymisiä ja muita virrallisia juttuja. Tai kai se on isäntä, niinhän koirat nimittää palveluskuntaansa. Silloin, kun kissa hoiti pressan virkaan, niin sen äiskä oli se joka työt sen puolesta. Siihen. Jotenkin tottui, että Halonenhan se tärkeistä asioista puhuu. Joku taisi jopa luulla, että se oli pressa eikä sen kissa.

Semmoista se Lennu jossain oli sanonut, että aikoo toimia unilukkarina. Kuulosti aika paljolta, sehän vaikuttaa nukkuvan joka kuvassa mitä siitä on otettu. Valtsun ja Jössen kanssa yritin keskustella, että mitä ne tykkää, kun pressaksi tuli koira. Selvästi huomasi niiden sivistystason, eihän niillä ollut asiasta mitään tietoa. Jösse katseli kattoon ja sanoi kysyvänsä äiskältä. No, on se ihan onnetonta, kun tyypin pitää kysyä äiskältä mikä hänen mielipiteensä olisi. Sen minä tiedän, että äiskä vastaa ettei Jössen kannata vaivata pikku pääkköään semmoisilla. Jösse voi vaan leikkiä hiirulaisillaan ja nauttia ruuasta ja nukkumisesta.

Minä en ole ollenkaan samaa maata, kun nuo pikkupojat. Minä olen valistunut nainen, joka olen selvillä maailman menosta ja osaan muodostaa oman kantani.

Suomen presidentti

Hertta kertoo:

Suomessa on uusi presidentti. Se on koira. En voi sanoa olleeni erityisen ilahtunut, että sellainen nuori koiran juippi valittiin presidentiksi, mutta kai se on nyt sitä nykyaikaa ja suvaitsevaisuutta. Kyllä siihen on vaikea tottua, kun on kaksitoista vuotta voinut luottaa vanhoihin, sivistyneisiin kissoihin.

Sen pressan nimi on Lennu ja sanottava on, että sen palvelusväkikin vaikuttaa hiukan epäluotettavalta. Se Jenni Haukio varmaan menettelee , hän vaikuttaa ihan ripeältä ja nöyrältä tytöltä. Se Sauli on taas sitä sorttia etten sellaiseen palvelusväkeen luottaisi. Hän vaikuttaa sellaiselta tyypiltä joka pistää omat puhelunsa ja muut juttunsa etusijalle. Sen verran vanhakin se on, että voi olla aika hidas liikkeissään.

Nykyään on kyllä vaikeaa saada kunnon palvelusväkeä. Se on jatkuvana puheenaiheena kissojen tapaamisissa. Nykyään niin moni on juuri tuon Saulin tyyppinen, joka luulee itse olevansa jotenkin tärkeä ja väittää olevansa muka liian kiireinen hoitaakseen nopeasti palvelustehtäviään. Se on mietinnän alla mitä sille olisi tehtävissä, kyllähän kissan on äärimmäisen vaikea sietää, jos joutuu odottelemaan ruokaansa tai palvelusväki ei herää riittävän varhain.

Voin kyllä tunnustaa ettei nuo meidän iskä ja äiskäkään ihan parhaasta päästä ole, mutta kun niihin on tottunut niin kestäähän sen. Äiskä varsinkin on raivostuttavan hidas, jos siltä käy pyytämässä ruokaa, sillä on aina sata selitystä miksi pitää odottaa. Aina se on muka tekemässä jotain tärkeää mitä ei voi keskeyttää. Iskä lähtee nopeammin, kun siltä pyytää ja minä yleensä käytänkin enemmän iskän palveluja. Pikkupojat ja varsinkin Jösse hössöttää aina äiskän ympärillä, että anna äiskä sitä ja anna tätä. Äiskä sanoo, että Jössellä on aina halipula, se ei pyydä ruokaa edes asiallisesti silloin, kun on nälkä, vaan sitä pitää pussata ja halata jatkuvasti. Onhan se varmaan hiukan rasittava palveltava verrattuna minun järkeviin tapoihini.

Nyt täytyy, vain seurailla miten se Lennu pärjäilee tehtävässään. Voinhan laittaa sille sitten sähköpostia, tai kirjoittaa Lemmikit lehden yleisönosastolle, jos ihan pieleen menee.