Me halutaan lemmikkieläin

Jössen jutut:

Mä ja Valtsu ollaan päätetty,etä me halutaan lemmikkieläin ittellemme. Meillä on ihan tylsää, kun sataa koko ajan eikä oo edes ulkoiluhuvilassa mitään jännää tekemistä. Mä ihan pelkään masentuvani ja sit joutuu pian syömään jotain pillereitä eikä se ole kivaa. Paras juttu olis siis saada joku kiva lemmikkieläin.

Mä olen ehdottanut alpakkaa ja lammasta ja Valtsu taas tykkäis minipossuista. Iskä oli netistä katsonut miten sitä alpakkaa hoidetaan ja päätynyt siihen ettei sitä voi sisälle tuoda. Me kyllä Valtsun kaa jaettaisiin sen kanssa ulkoiluhäkki ja kyllä mummukka sitä hoitais kun me oikein ruinattais. Äiskä taas selitti ettet sä Jösse nyt ymmärrä millainen se alpakka on, että se on kuulemma tosi iso eläin. Mut mä en pelkää isojakaan eläimiä onhan mä nähnyt hevosiakin enkä oo yhtään säikkynyt. Mä luulen, että äiskä itte pelkäis jos meille alpakka tulisi.

Hankkisivat meille edes kissanpennun, sellasen pikku karvaturrin, kun mummukan pullukat oli viime kesänä. Kuka muka on sanonut ettei kissoilla voisi olla omaa kissanpentua lemmikkieläimenä, häh? Se on ihan ennakkoluuloa.
Koiraa me ei ainakaan haluta, ne on tosi tyhmiä. Mieluummin me ollaan sitten vaikka masentuneita, kun joku räksyttävä rakki meille otettais. Ollaan me ehdoteltu, että kerpiilit, hiiret tai kanarialinnutkin olisi ihan kivoja, mutta iskä väittää, että me juonitaan jotain. Kyllä kissoilla voi olla kerpiili lemmikkinä, sehän olisi kiva kaveri leikkiä jaakaamisleikkejä. Jos teillä lukijat olisi ylimääräisiä alpakoita, lampaita tai kerpiilejä niin ne vois tuoda meille!

Kun Räppä putosi puusta

Hertta tarinoi: Arvatkaapas mikä kamala perhedraama meillä oli juhannuksena. Mummukan ja papparaisen Räppä 22v. tipahti puusta. Eihän sen vanhuksen edes olisi pitänyt ollakaan puussa, mutta kaikkea sattuu ja tapahtuu.

 Räppä vanhus nukkui kaikessa rauhassa terassilla ihan keskellä päivää, niin kuin sillä tapana onkin. Naapurin rakit oli taas lähteneet omin luvin liikenteeseen ja tietysti porhalsivat meille katsomaan onko mummukalla ruokaa. Eihän me niitä rakin reuhkanoita pelätä, kun ne on iät ja ajat siinä hölkänneet. Ikäloppujakin ne jo on ettei ne taida nähdä ja kuullakaan mitään. Ja niilläkin on kotona viisi kissaa kaverina, että kyllä ne tietää kissojen ylemmyyden. No, yksi niistä onnettomista koiran räähkänöistä meni haistelemaan Räppää, kun se veti onnellisena unta kuulaan siinä terassilla. Sehän säikähti, niin että meinas karvansa pudottaa ja kipaisi lähimpään puuhun. En olisi ikinä uskonut, että vanha Räppä saa nivelensä liikkeelle sellaisella vauhdilla, kun se oikeasti sai. Siellä se sitten killitteli ainakin seitsemän metrin korkeudessa ja me kuusi muuta istuttiin puun alla ja kauhisteltiin.

Eikös siihen hätään tullut mummukka ja papparainenkin ja nekin meinas saada slaakin järkytyksestä. Kultsu lähti reippaana jätkänä kiipeämään Räpän luo ja vähä nuoli ja rauhoitteli sitä, että kyllähän sä tästä alas pääset. Mummukka ja papparainen vietteli ja vikitteli sitä, että lähde nyt Räppä alas päin. Sitten, kun Räppä yritti tassujaan vähän siirtää, niin se tipahti kun kivi puun juurelle. Me kaikki haukottiin henkeämme, että nyt on vanhalla jätkällä joka luu poikki. Hiukan se ravisteli itseään eikä antanut edes mummukalle kiinni ja paineli terassille jonottamaan kotioven taakse. Äkkiä mummukka vei sen sisälle ja pussasi yltä päältä, niin kun sen tapana on. Joka luu kokeiltiin ja nivelet taivuteltiin, mutta kaikki tuntui ihan hyviltä. Räppä painui jatkamaan kesken jääneitä päivätorkkujaan ja me muut henkäsimme helpotuksesta, että katastrofi vältettiin.

Presidentti vaihtunut

Hertta juttelee:

Nyt on sitten se koira, Lennu, aloittanut työnsä. Saahan nähdä mitä se saa aikaan. Se näköjään valitsikin iskänsä hoitamaan esiintymisiä ja muita virrallisia juttuja. Tai kai se on isäntä, niinhän koirat nimittää palveluskuntaansa. Silloin, kun kissa hoiti pressan virkaan, niin sen äiskä oli se joka työt sen puolesta. Siihen. Jotenkin tottui, että Halonenhan se tärkeistä asioista puhuu. Joku taisi jopa luulla, että se oli pressa eikä sen kissa.

Semmoista se Lennu jossain oli sanonut, että aikoo toimia unilukkarina. Kuulosti aika paljolta, sehän vaikuttaa nukkuvan joka kuvassa mitä siitä on otettu. Valtsun ja Jössen kanssa yritin keskustella, että mitä ne tykkää, kun pressaksi tuli koira. Selvästi huomasi niiden sivistystason, eihän niillä ollut asiasta mitään tietoa. Jösse katseli kattoon ja sanoi kysyvänsä äiskältä. No, on se ihan onnetonta, kun tyypin pitää kysyä äiskältä mikä hänen mielipiteensä olisi. Sen minä tiedän, että äiskä vastaa ettei Jössen kannata vaivata pikku pääkköään semmoisilla. Jösse voi vaan leikkiä hiirulaisillaan ja nauttia ruuasta ja nukkumisesta.

Minä en ole ollenkaan samaa maata, kun nuo pikkupojat. Minä olen valistunut nainen, joka olen selvillä maailman menosta ja osaan muodostaa oman kantani.

Suomen presidentti

Hertta kertoo:

Suomessa on uusi presidentti. Se on koira. En voi sanoa olleeni erityisen ilahtunut, että sellainen nuori koiran juippi valittiin presidentiksi, mutta kai se on nyt sitä nykyaikaa ja suvaitsevaisuutta. Kyllä siihen on vaikea tottua, kun on kaksitoista vuotta voinut luottaa vanhoihin, sivistyneisiin kissoihin.

Sen pressan nimi on Lennu ja sanottava on, että sen palvelusväkikin vaikuttaa hiukan epäluotettavalta. Se Jenni Haukio varmaan menettelee , hän vaikuttaa ihan ripeältä ja nöyrältä tytöltä. Se Sauli on taas sitä sorttia etten sellaiseen palvelusväkeen luottaisi. Hän vaikuttaa sellaiselta tyypiltä joka pistää omat puhelunsa ja muut juttunsa etusijalle. Sen verran vanhakin se on, että voi olla aika hidas liikkeissään.

Nykyään on kyllä vaikeaa saada kunnon palvelusväkeä. Se on jatkuvana puheenaiheena kissojen tapaamisissa. Nykyään niin moni on juuri tuon Saulin tyyppinen, joka luulee itse olevansa jotenkin tärkeä ja väittää olevansa muka liian kiireinen hoitaakseen nopeasti palvelustehtäviään. Se on mietinnän alla mitä sille olisi tehtävissä, kyllähän kissan on äärimmäisen vaikea sietää, jos joutuu odottelemaan ruokaansa tai palvelusväki ei herää riittävän varhain.

Voin kyllä tunnustaa ettei nuo meidän iskä ja äiskäkään ihan parhaasta päästä ole, mutta kun niihin on tottunut niin kestäähän sen. Äiskä varsinkin on raivostuttavan hidas, jos siltä käy pyytämässä ruokaa, sillä on aina sata selitystä miksi pitää odottaa. Aina se on muka tekemässä jotain tärkeää mitä ei voi keskeyttää. Iskä lähtee nopeammin, kun siltä pyytää ja minä yleensä käytänkin enemmän iskän palveluja. Pikkupojat ja varsinkin Jösse hössöttää aina äiskän ympärillä, että anna äiskä sitä ja anna tätä. Äiskä sanoo, että Jössellä on aina halipula, se ei pyydä ruokaa edes asiallisesti silloin, kun on nälkä, vaan sitä pitää pussata ja halata jatkuvasti. Onhan se varmaan hiukan rasittava palveltava verrattuna minun järkeviin tapoihini.

Nyt täytyy, vain seurailla miten se Lennu pärjäilee tehtävässään. Voinhan laittaa sille sitten sähköpostia, tai kirjoittaa Lemmikit lehden yleisönosastolle, jos ihan pieleen menee.

Kissa puolustaa aina pentujaan

Herttan pohdintoja:

En koskaan opi ymmärtämään ihmisten ajatusmaailmaa ja elämää, vaikka ihmisten kanssa elänkin. Ihmiset ovat aivan petoja ja epäluotettavia olijoita. En nyt tarkoita iskää tai äiskää ne ovat sellaisia hyvää tarkoittavia hölmöjä ja yksinkertaisija tyyppejä, mutta yleensä ihmiset on vaikeasti ymmärrettäviä.

Eilen kuuntelin äiskän kanssa Radio Hämeen uutisia ja siellä kerrottiin Hämeenlinnan lastensuojelutoimesta. Hämeenlinnassa kuulemma pystytään ainoastaan 75% lastensuojeluilmoituksista käsittelemään lain salliman ajan puitteissa eli seitsemässä päivässä. Kysymyshän on kuoleman vakavasta asiasta, jos lapsen tilanne on jo niin pitkällä, että se on ilmoitettu lastensuojeluun, niin tilanne on jo todella paha. Seitsemän päivääkin on jo pitkä aika lapsen elämässä ja mitä tapahtuu niille jotka joutuvat odottamaan.

Se on minun kissanäkökulmastani aivan mysteeri, että ihmisillä on joku virasto joka hoitaa lastensuojelua. Sehän on emon velvollisuus eli siis ihmisillä vanhempien. Onhan ihan omituista, että tarvitaan virasto suojelemaan lapsia omilta vanhemmiltaan. Jokainen eläin taistelee oman henkensä uhalla lastensa puolesta, jopa koirat jotka eivät ole minun arvoasteikossani paljoakaan ihmisten yläpuolella. Sitten, kun on perustettu tällainen lastensuojelu virasto, niin sekään ei toimi, kun ei ole rahaa.

Hämeenlinnassakin rakennetaan jotain moottorien katetta, olen äiskältä kuullut, mutta ei ole rahaa lasten huoltoon. Ei edes linnut ala rakentamaan pesäänsä, ja jätä poikasiaan huoltamatta. Ihminen kuitenkin tekee ihan mitä vaan. Ilmeisesti ihmiseltä puuttuu äidin vaistot ja järkikään ei sano, että lapsista huolehtii ensijassa vanhemmat.

Presidentin valinta

Hertta kirjoittaa:

Kohta alkaa pahin pressavaaliaika ja äiskä ottaa kantaa kaikkeen mitä tapahtuu. Minulla ja pikkupojilla on selvä ja perusteltu kanta ketä me äänestämme. Ihmisoliot on siitäkin kummallisia, että ne saattaa ihan epäloogisin perustein valita ehdokkaansa. Meidänkin äiskä ja iskä soutaa ja huopaa, kukakohan se olisi paras ja papparainen on hokenut jo pitkään, että Niinistöhän se. Kummallista sinänsä, kun papparainen on ihan perinpohjin ollut kommari ikänsä.
Halonen on ollut niin minun mieleinen pressa, kerrankin on kissojen asiat nousseet kunniaan. Ikinä ennen ei ole niin paljon puhuttu lehdissä kissoista, kuin nyt ja se on hyvä asia se. Kauheita olisi, jos Niinistö voittaisi, se olisi täydellinen katasrofi. Takuulla se alkaisi vouhottaa jotain koira-asiaa ja nostaisi esille koiransa mielipiteet joka asiassa. Koiraihmiset, kun on vielä niin hölmöjä ettei ne huomaa, että koiranpennun hankinta ja nuori tyttönen vaimona on pelkkää median nuolemista.
Minä olen periaatteen nainen ja olen ikäni äänestänyt aina toista naista eli minun ehdokkaani on Eva Biaudet. Naisten pitää olla solidaarisia toisilleen, eikä sen väliä ole vaikken minä ymmärräkkään ruotsia, ei se mitään tarpeellista kuitenkaan sano, niin ei ole väliä ymmärtääkkään.
Jössen lempiehdokas on Timo Soini heillä, kun on yhteinen harrastus. Soinistakin näkee, että on oltu ruoka-aikoina kotona ja ruoka on maistunut. Sellainen mies on Jössen mieleen, on elämän perusasiat järjestyksessä eikä kohkaa mitään tarpeetonta. Jösse on ajatellutkin käydä Soinin kotisivuilla kyselemässä mistä ruuista Timo tykkää ja olisiko joku herkkupala lähettää Jössellekin.
Valtsun valinta taas on ihan selvä, tiesin sen jo ennen, kuin kysyinkään. Valtsu valitsee tietty Lipposen, koska se muistuttaa ihan iskää. On melkein yhtä pitkä, kun iskä ja rotevakin ja iskä on kanssa enempi sellainen rauhallinen ja vähän hidaspuheinen. Tosin äiskän kanssa sellaista tarvitaan, niin tulee huusholliin tasapainoa.
Siinä ne meidän valinnat sitten onkin, täytyy nyt seurata mitä toi henkilökunta meinaa tehdä, mutta annan siitä kyllä tilanne tiedotusta pitkin talvea.

Houdini

Valtsu kirjoittaa;

Mä voisinkin nyt kertoa kuinka kivaa meillä Jössen kaa on kesällä, kun meillä on oma huvila. Me päästään takkahuoneen tuuletusikkunasta itse kulkemaan edestakaisin ja se on kananverkosta tehty kolmenkymmenen neliön huvila. Äiskän ja iskän mielestä me ollaan hyvin turvassa siellä, kun äiskä aina pelkää, että meille tapahtuu jotain, vaikka mitäs meille ny vois tapahtua.

Mä olin aika toimelias poika ekana keväänä, kun huvila avattiin, mä lähdin muutaman kerran omille teilleni huvilasta, mut mä kyllä kävin aina sanomassa iskälle, että mä meen nyt. Ekana aamuna mä keksin, että kun kaivaa maata verkon maanrajasta, niin siitä pääsee livahtaan ulos. Mä keksin sen, kun se rakennusmies sanoi, että koirat kaivaa tunneleita, muttei kissat. Mä ajattelin, että jos kerran koiratkin osaa kaivaa tunnelin ja ne on sentäs paljon tyhmempiä kun mä, niin kyllä mäkin kaivan. Jösse ei uskaltanut tulla ulos sieltä huvilasta se on sen verran arka, että mä sain lähteä yksin. Mä ekaks kävin huikkaamassa makuuhuoneen ovella, kun porukka nukkui vielä, etä nyt tää poika lähtee. Äiskä ja iskä lähti vauhdilla mun perässä katsomaan, että mikä mun on ja ihmettelivät mihin mä katosin. Sit ne huomasi, että mä viiletin jo etupihalla ja nautin vapauden hurmasta.
Iskä oli niin onneton ja säikähtänyt, että mitä mulle tapahtuu, etten vaan jää auton alle niin mun tuli sitä niin sääliksi, että mä menin sit sen syliin. Niillä meni pitkään, että ne keksi mitä kautta mä pääsin ulos ja kyllä ne ihmetteli, kun ne hoksasi mun tunnelin. Sitten menikin muutama päivä ennen kun seuraava ulkoilu tapahtui, kun kirvesmies tuli tukkimaan sen maanrajan.

Sitten, kun me seuraavan kerran päästiin ulos, niin mä lähdin katon kautta livohkaan. Ne verkon reunat oli laitettu niin vähän päällekäin, ettän mä ihan hyvin putkelsin sieltä verkkojen välistä ulos. Meidän kiipeilypuu oli vielä laittettu niin hyvälle hollille, että mun tarvi vaan vähän kurottautua niin olin katonrajassa. Kyllä iskä ja äiskä taas hämmästeli, että mistä se poika nyt meni ulos ja kun ne ei itse tajunneet, niin mä näytin iskälle miten mä menin. Iskä oli selvästi musta ylpee, kun mä olin niin kekseliäs. Vähän se yritti mua torua ettei niin saisi tehdä, mutta ihasteli samalla, että kyl sä oot aika Houdini.
Sellanen mä olen, aika vilkas poika.

Jalkaväkimiinat ja soppatykki

Jösse kirjoittaa:

Äiskä taas iltapäivällä vouhkas jotain omiaan, nyt se oli ärsyyntynyt jostain jalkaväkimiinoista. Mä en oikein tiedä mitä ne sellaiset on, voi olla, että ne liittyis tohon soppatykki juttuun jotenkin. Äiskä, kun on sanonut, että Jösselle pitäisi olla soppatykillinen ruokaa ja se kai liittyy jotenkin siihen, kun nuoret miehet joutuu tykin ruuaksi. Tai en mä tiedä, mut jotain sinne päin.
Äiskä oli jotenkin tuohtunut, kun Suomi oli suostunut poistamaan jalkaväkimiinat käytöstä ja äiskän mielestä ne olis ehdottoman välttämättömiä Suomen puolustamisessa. Se sanoi, että Suomella on niin pitkä rajaviiva, että miinat on halvin keino suojata sitä ja meillä ne olisi turvallisia, kun ei kylvetä niitä summamutikassa ja onhan kartat olemassa. Eri asia on Afrikan maissa, joissa niitä käytetään ihan miten vaan. Meidän äiskä kyllä nää asiat tietää, kun se on harrastaa jotain sotahistoriaa, vaikka mun mielestä se vaan istuu nenä kiinni kirjassa eikä kuule ja nää mitään.
Nyt se puolustusvoimat ei enää tarvitse niitä miinoja, niin niitä sais varmaan ostaa halvalla. Mehän voitais ympäröidä mun ja Valtsun ulkoiluhuvila miinoilla, niin naapurin koirat ei takuulla tulisi hyppimään verkkoa vasten. Hitsi, kun oli hyvä idea ja jos niitä kerran halvalla saa, niin niitähän vois ostaa enemmänkin ja antaa joululahjoiksi. Mun täytyy jutella siitä äiskän ja iskän kaa.