Katupartio Cat Soldiers

Valtsu juttelee:

Me aiotaan Jössen kaa perustaa oma katupartio, niin pakolaiskissat ei pääse meidän pihaan hyppimään. Yksikään eri värinen kissa, kuin me ei meidän kulmilla hiiviskele. Jösse oli alkuun ihan innoissaan ja me keksittiin hieno nimi Cat Soldiers. Suunniteltiin, että hankitaan hupparit ja laitetaan tuo nimi komeesti selkään ihan kuin Soldiers of Odin jätkilläkin. Sit mä muistin, että iskä sanoi tuota Oodinin porukkaa persaukisten moottoripyöräkerhoksi joilla on kerhon säännöt,mutta ei ole varaa moottoripyöriin. Ei me sellaisia haluta olla. Sit me suunniteltiin yhdessä, että Hertta kutoo meille pipot ja siihen laitetaan nimi. Me päädyttiin, että pipoon kirjoitetaan mamman mussut, kun se on meille tutumpi nimi.

Jossain vaiheessa Jösse alkoi pohtimaan, että eihän pihassa päivällä vieraat kissat liiku, kun mummukan pullukat vilistää pihassa. Vieraan uskaltaa tulla vasta pimeän aikaan ja Jösse ei halua olla pimeässä ulkona. Mäkin aloin asiaa miettimään uudestaan, kun olen niin iltauninen, että asetun iskän syliin jo kuudenmaissa nukkumaan. Onkohan se oikein järkevää hankkiutua niin rankkaan hommaan, kun tuo lepäily on niin mukavaa. Lopulta äiskä teki tenän koko jutulle. Se sano ettei meidän pojat juoksentele ulkona eikä mitään partioita tarvita. Eri väriset kissat ovat kuulemma ihan yhtä hyviä, kun mekin. Sitä nyt pitää ajatella enemmänkin miksi me edes ruvettiin hommaa suunnittelemaan. Kyllähän kissa on kissa väristä riippumatta. Me taidettiin hurahtaa noihin Odinin hienoihin huppareihin ja äiskä sanoi, että testosteroni suorastaa roiskuu, kun ollaan niin kovaa jätkää. Kyllä mä olenkin tosi kova kolli, mut Jösse on sellainen vellihousu. Mitäs mieltä lukijat on tarvitaanko meillä oma katupartio?

Meidän huushollin nykyjärjestys

Hertta kertoo:

On parempi, että selvennän hiukan millainen ruokakunta meidän taloa nykyisin asustaa. Meidän pojat sählää jatkuvasti omia juttujaan eikä ne mitään osaa selittää. Jonkin verran muutosta porukkaan on tullut, kun vanhukset Räppä ja Harmi ovat poistuneet kissojen taivaaseen. Meidän omalla kissojen hautausmaalla on nyt seitsemän hautaa ja yksi muistolaatta. Väiski eli Vänä, joka oli mummukan ja papparaisen kissa vaan katosi eikä sitä koskaan löydetty ja hänellä on muistolaatta.

Minä, Valtsu ja Jösse olemme kohta kymmenvuotiaita. Jösse ja Valtsu tuli meille puoivuotiaina Kissakoti Kattilasta ja minä olin muuttanut tänne ihan pikkupentuna muutama kuukausi ennen heitä. Minä olen syntyisin ihan kunnollisesta perheestä ja hyvistä kotioloista, mutta Jösse ja Valtsu on jotain hylättyjä kesäkissoja ja niitähän äiskä joutui paapomaan vuositolkulla, tai ainakin Jösseä. Pamela eli Pampsu on meillä silloin tällöin hoitokissana, kun se on näin alunperin sovittu. Pampsun iskä on iskän ja äiskän kaveri ja Pampsu on aina hänen matkojensa ajan meillä. Käytännössä kerran, pari vuodessa ja useita viikkoja kerralla. Pampsu on saman ikäinen, kun me muutkin ja lähtöisin myös Kissakoti Kattilasta. Minä en seurustele Pampsun kanssa eikä minulla ole mitään sanottavaa mokomalle huitukalle. Pojathan hösöttää kaikenlaista jaakaamista, piilosta ja muuta leikkejä.

Paritalomme toisessa päässä asuu äiskän vanhemmat eli mummukka ja papparainen. Heillä on kolme neljävuotiasta kissaa ja nyt se Yrjänä eli Ykä, joka on kulkukissa on ollut heidän ruuissaan viime vapusta saakka. Nuo Täply, Kultsu ja Pikkulikka eli Mantu ovat sisaruksia ja jätkät Täply ja Kultsu on tosi kookkaita äijän rohjakkeita. Mantua meidän äiskä ja iskä sanoo Pikkulikaksi, kun se on todella pieni ihan kääpiö minun sopusuhtaiseen vartalooni nähden. Ihmeteltävän rauhallisesti nuo omat kissat ovat ottaneet tuon Ykän ja antavat sen syödä samasta kupista kanssaan. Ykä on hiukan kulkuriluonne edelleen ja aiheuttaa mummukalle ja papparaiselle huolia, kun se ei tahdo olla sisällä. Meidän talon ehdoton sääntö on, että kaikki on yön ja yleensä pimeän ajan sisällä. Yleensä maalaistalossa kissat saa ulkoilla vapaasti, mutta äiskä ja iskä ei anna Jössen ja Valtsun ulkoilla, kun ulkoiluhäkissä, joka on noin parinkymmenen neliön aitaus. Hyvä onkin, kun ne on sellaisia hömelöitä  ettei niiden hösäämisestä tiedä. Voitte vaan kuvitella miten rankkaa minulla on, kun veljet ovat noin lapsellisia ja hölmöjä. Ne on ihan erimaata, kuin minä joka olen järkevä ja aikuinen. Haluaisin joskus keskustella päivän politiikasta, mutta siihen ei tämän talon väestä ole.

Pikkupoikia rääkätään !

Hertan huolet:

Nyt meidän palvelusväki vasta viimeisen tempun teki! Tästä pitäisi ilmoittaa kissojensuojeluyhdistykselle. M iten äiskä ja iskä voi olla niin hölmöjä? Pikkupoikien ulkoiluhäkki sortui lumen painosta ihan käyttökelvottomaksi, onneksi noi pojat oli silloin sisällä. Miksi ihmeessä äiskä tai iskä ei putsannut sitä kattoa ajoissa. Nyt ne itsekin kauhistelee, että miten tässä nyt näin kävi. Ne eivät olleet kuulemma edes huomanneet, että katto oli lumen vallassa, kun mikään muu talvi ei tällaista ole tapahtunut. Olisivat nyt seuranneet, kun mitään muuta tekemistä ei ole, kun kolmen pienen kissan huolto ja sekin aina pettää.

Äiskä yrittää selvittää, että käyhän he töissä, mutta ei se ole mikään puolustus. Olkoot sitten käymättä töissä, jos eivät muuten pysty meistä asiallisesti huolehtimaan. Nyt ei ole pojilla ulkoilupaikkaa ja kevät on tulossa. Sitä ei voi korjata ennen, kuin lumi sulaa ja maa on sula. Minähän en juurikaan siellä oleillut, kun minä ulkoilen itsenäisesti ulkona. Jösse ja Valtsu on kumminkin, sen verran arkoja ja hölmöjä ettei niitä voi itsekseen ulos laittaa. Jösse voi säikähtää omaa varjoaa ja juoksee niin kauas ettei sitten enää osaa kotiin. Iskä jotain lupaili Valtsulle, että se pääsisi valjaiden kanssa ulos, mutta Jösse ei ikinä suostu mihinkään valjaisiin.
Tämä oli sen luokan laiminlyönti, että harkitsen vakavasti ilmoitusta kunnaneläinlääkärille. Ei kissoja näin voi kohdella.

Houdini

Valtsu kirjoittaa;

Mä voisinkin nyt kertoa kuinka kivaa meillä Jössen kaa on kesällä, kun meillä on oma huvila. Me päästään takkahuoneen tuuletusikkunasta itse kulkemaan edestakaisin ja se on kananverkosta tehty kolmenkymmenen neliön huvila. Äiskän ja iskän mielestä me ollaan hyvin turvassa siellä, kun äiskä aina pelkää, että meille tapahtuu jotain, vaikka mitäs meille ny vois tapahtua.

Mä olin aika toimelias poika ekana keväänä, kun huvila avattiin, mä lähdin muutaman kerran omille teilleni huvilasta, mut mä kyllä kävin aina sanomassa iskälle, että mä meen nyt. Ekana aamuna mä keksin, että kun kaivaa maata verkon maanrajasta, niin siitä pääsee livahtaan ulos. Mä keksin sen, kun se rakennusmies sanoi, että koirat kaivaa tunneleita, muttei kissat. Mä ajattelin, että jos kerran koiratkin osaa kaivaa tunnelin ja ne on sentäs paljon tyhmempiä kun mä, niin kyllä mäkin kaivan. Jösse ei uskaltanut tulla ulos sieltä huvilasta se on sen verran arka, että mä sain lähteä yksin. Mä ekaks kävin huikkaamassa makuuhuoneen ovella, kun porukka nukkui vielä, etä nyt tää poika lähtee. Äiskä ja iskä lähti vauhdilla mun perässä katsomaan, että mikä mun on ja ihmettelivät mihin mä katosin. Sit ne huomasi, että mä viiletin jo etupihalla ja nautin vapauden hurmasta.
Iskä oli niin onneton ja säikähtänyt, että mitä mulle tapahtuu, etten vaan jää auton alle niin mun tuli sitä niin sääliksi, että mä menin sit sen syliin. Niillä meni pitkään, että ne keksi mitä kautta mä pääsin ulos ja kyllä ne ihmetteli, kun ne hoksasi mun tunnelin. Sitten menikin muutama päivä ennen kun seuraava ulkoilu tapahtui, kun kirvesmies tuli tukkimaan sen maanrajan.

Sitten, kun me seuraavan kerran päästiin ulos, niin mä lähdin katon kautta livohkaan. Ne verkon reunat oli laitettu niin vähän päällekäin, ettän mä ihan hyvin putkelsin sieltä verkkojen välistä ulos. Meidän kiipeilypuu oli vielä laittettu niin hyvälle hollille, että mun tarvi vaan vähän kurottautua niin olin katonrajassa. Kyllä iskä ja äiskä taas hämmästeli, että mistä se poika nyt meni ulos ja kun ne ei itse tajunneet, niin mä näytin iskälle miten mä menin. Iskä oli selvästi musta ylpee, kun mä olin niin kekseliäs. Vähän se yritti mua torua ettei niin saisi tehdä, mutta ihasteli samalla, että kyl sä oot aika Houdini.
Sellanen mä olen, aika vilkas poika.