Kaikenlaista politiikkaa

Valtsu kertoo:

Hertta lukee meille joka aamu Hämeen Sanomat alusta loppuun, kun se on kuulemma tärkeää yleissivistystä. Ei siitä ole mitään haittaa ollut, kun on ihan kiva nukkua tasaisessa pajatuksessa. Joku juttu jää välillä mieleen ihmetyttämään ja sit me pohditaan sitä yhdessä Jössen kaa. Kovasti lehdessä kirjoitetaan jostain Putin nimisestä miehestä. Hertta väittää sen asuvan naapurissa, mut ei me olla sitä nähty. Vaikuttaa siltä ettei kukaan lehdessäkään tiedä mitä se Putin meinaa ja sitä pidetään arvaamattomana miehenä. Jösse ehdotti, että kutsutaan se meille kylään ja kysytään mikä se on miehiään. Musta se oli tosi hyvä ehdotus, kun turhahan sitä on arvailla kenenkään meinaamisia. Me lainattiin äiskän askartelutarpeita ja tehtiin hieno kutsukirje sille Putinille. Yks kirjotusvirhe siihen tuli, mut me liimattiin sen päälle sydämenkuvia. Me tällättiin siihen hienoja kukkakiiltokuvia ja nyt se on postissa ja vastausta odotellaan.Toivottavasti meitin kirje saa yhtä paljon mielenkiintoa, kun Alexin kirje Alexille. Se kuulosti vähän oudolta, että lähettää kirjettä itte ittelleen. Ei luulis, että aikuiset miehet viittis sellasta kirjeleikkiä pitää, mut politiikot onkin ihan eri asia. Lainaskohan nekin äiskänsä askartelutarvikkeita ja liimasvat kirjeeseen kiiltokuvia?

Hämeenlinnassa vasta erikoista menoa on. Siellä Raatihuoneella kokoontuu maanantai iltapäivisin aina määrätty porukka riiteleen. Sit jälkikäteen tutkitaan pöytäkirjoja, sähköposteja ja läsnäolevien muistikuvia kuka sano ja mitä sano. Saattaa mennä usevampi vuosikin, että jossain tuomarin pakeilla päätetään mitä ne loppujen lopuks teki ja sano. Ne tyypit saa siitä vielä kokouspalkkiookin, kun ne soittaa suutaan kerran viikossa Raatihuoneella. Eikös kuulosta ihmeelliseltä, mutta Hertta sano, että se on paikallispolitiikkaa. Katsokaas, kun politiikkaa on montaa eri laatua. Tuo Putin vetää maailmanpolitiikkaa, Alex Stubin kirje on sisäpolitiikkaa ja me kai tehdään kissapolitiikkaa.

Katupartio Cat Soldiers

Valtsu juttelee:

Me aiotaan Jössen kaa perustaa oma katupartio, niin pakolaiskissat ei pääse meidän pihaan hyppimään. Yksikään eri värinen kissa, kuin me ei meidän kulmilla hiiviskele. Jösse oli alkuun ihan innoissaan ja me keksittiin hieno nimi Cat Soldiers. Suunniteltiin, että hankitaan hupparit ja laitetaan tuo nimi komeesti selkään ihan kuin Soldiers of Odin jätkilläkin. Sit mä muistin, että iskä sanoi tuota Oodinin porukkaa persaukisten moottoripyöräkerhoksi joilla on kerhon säännöt,mutta ei ole varaa moottoripyöriin. Ei me sellaisia haluta olla. Sit me suunniteltiin yhdessä, että Hertta kutoo meille pipot ja siihen laitetaan nimi. Me päädyttiin, että pipoon kirjoitetaan mamman mussut, kun se on meille tutumpi nimi.

Jossain vaiheessa Jösse alkoi pohtimaan, että eihän pihassa päivällä vieraat kissat liiku, kun mummukan pullukat vilistää pihassa. Vieraan uskaltaa tulla vasta pimeän aikaan ja Jösse ei halua olla pimeässä ulkona. Mäkin aloin asiaa miettimään uudestaan, kun olen niin iltauninen, että asetun iskän syliin jo kuudenmaissa nukkumaan. Onkohan se oikein järkevää hankkiutua niin rankkaan hommaan, kun tuo lepäily on niin mukavaa. Lopulta äiskä teki tenän koko jutulle. Se sano ettei meidän pojat juoksentele ulkona eikä mitään partioita tarvita. Eri väriset kissat ovat kuulemma ihan yhtä hyviä, kun mekin. Sitä nyt pitää ajatella enemmänkin miksi me edes ruvettiin hommaa suunnittelemaan. Kyllähän kissa on kissa väristä riippumatta. Me taidettiin hurahtaa noihin Odinin hienoihin huppareihin ja äiskä sanoi, että testosteroni suorastaa roiskuu, kun ollaan niin kovaa jätkää. Kyllä mä olenkin tosi kova kolli, mut Jösse on sellainen vellihousu. Mitäs mieltä lukijat on tarvitaanko meillä oma katupartio?

Rotukissat ja rasismi

Hertta pohtii:

Taas täytyy ihmetellä näitä ihmisten touhuja ne ovat sen verran erikoisia. Sehän on ihan jo selväksi tullut, että ihminen on äärimmäisen julma ja itsekeskeinen olio. Kummallista on se miten ne suhtautuu toisiinsa. Koko ajan kuulee uutisista miten ihmiset jossain päin maailmaa sortaa toisiansa. Muutama kymmenen vuotta sitten oli Amerikassakin ihan laillista pitää yllä rotusortoa. Nykyään Suomessakin saa turpiinsa kadulla, jos on erivärinen, kuin toiset. Ylipäätänsä eri rotuiset ihmiset on riidoissa keskenään ja sortamassa toisiaan. Siinä ei kyllä ole logiikan häivääkään.

Meitä kissoja on kymmeniä eri rotuja, on persialaisia,siamilaisia, ragdolleja, maine cooneja tai tällaisia monirotuisia kotikissoja, niin kuin meidän talon kissat on. Eikös olisi ihan hullua, jos minä en suostuisi leikkimään Räpän kanssa siksi, kun se on musta. Tai pikkupojat alkaisivat sortaa minua, koska olen valkoinen. Kaikista on itsestään selvää, että siamilaiset kissat tulee toimeen Norjalaisten metsäkissojen kanssa ja ragdollit sopii kotikissojen kanssa. Ihmisten maailmassa se ei ole ollenkaan näin. Arabit eivät siedä juutalaisia, Suomessa ei tykätä Somaleista, Serbit ja Kroaatit sotivat keskenään. Kaikki on, kuitenkin ihmisiä.

Kissan on todella vaikea ymmärtää ihmisten pahuutta, ihan kuin ne vasiten hakisivat jostain syyn vihata toisiaan. Kun mitään muuta ei keksitä, niin sanotaan etten tykkään tuon rodusta ja taas on oikeutus sotimiseen. Rehellisen täysjärkisen kissan on ihan mahdoton ymmärtää ihmisten tapaa toimia.