Katupartio Cat Soldiers

Valtsu juttelee:

Me aiotaan Jössen kaa perustaa oma katupartio, niin pakolaiskissat ei pääse meidän pihaan hyppimään. Yksikään eri värinen kissa, kuin me ei meidän kulmilla hiiviskele. Jösse oli alkuun ihan innoissaan ja me keksittiin hieno nimi Cat Soldiers. Suunniteltiin, että hankitaan hupparit ja laitetaan tuo nimi komeesti selkään ihan kuin Soldiers of Odin jätkilläkin. Sit mä muistin, että iskä sanoi tuota Oodinin porukkaa persaukisten moottoripyöräkerhoksi joilla on kerhon säännöt,mutta ei ole varaa moottoripyöriin. Ei me sellaisia haluta olla. Sit me suunniteltiin yhdessä, että Hertta kutoo meille pipot ja siihen laitetaan nimi. Me päädyttiin, että pipoon kirjoitetaan mamman mussut, kun se on meille tutumpi nimi.

Jossain vaiheessa Jösse alkoi pohtimaan, että eihän pihassa päivällä vieraat kissat liiku, kun mummukan pullukat vilistää pihassa. Vieraan uskaltaa tulla vasta pimeän aikaan ja Jösse ei halua olla pimeässä ulkona. Mäkin aloin asiaa miettimään uudestaan, kun olen niin iltauninen, että asetun iskän syliin jo kuudenmaissa nukkumaan. Onkohan se oikein järkevää hankkiutua niin rankkaan hommaan, kun tuo lepäily on niin mukavaa. Lopulta äiskä teki tenän koko jutulle. Se sano ettei meidän pojat juoksentele ulkona eikä mitään partioita tarvita. Eri väriset kissat ovat kuulemma ihan yhtä hyviä, kun mekin. Sitä nyt pitää ajatella enemmänkin miksi me edes ruvettiin hommaa suunnittelemaan. Kyllähän kissa on kissa väristä riippumatta. Me taidettiin hurahtaa noihin Odinin hienoihin huppareihin ja äiskä sanoi, että testosteroni suorastaa roiskuu, kun ollaan niin kovaa jätkää. Kyllä mä olenkin tosi kova kolli, mut Jösse on sellainen vellihousu. Mitäs mieltä lukijat on tarvitaanko meillä oma katupartio?

Valtsu on iskän kissa

Hertta puhuu:

En yhtään ihmettele, että äiskä hämmästelee Valtsun käytöstä. Kyllä tämäkin viikonloppu oli yhtä iskän kiehnäämistä. Tuntuu ettei Valtsulta liikene enää aikaa muulle perheelle, jos iskä on kotona. Se vaan tepottaa iskän perässä, tai iskä kun on tietsikalla tai katsoo telkkaa Valtsu nukkuu sylissä. Äiskä tänään laski,että Valtsu oli noin kymmenen tuntia iskän sylissä, kainalossa, tai muuten kiinni siinä. Me jo kyseltiin iskältä, että eikö toi käy jo raskaaksi, mutta ei kuulemma. Iskä on niin tottunut tässä Valtsun elin aikana eli viidessä vuodessa, että hänellä on pikku varjo.

Joka aamu Valtsu istuu makkarin oven takana odottamassa, että ovi aukeaa. Pikkupoikia ei oteta yöksi makkariin, siellä nukkuu vain aikuiset eli minä, äiskä ja iskä. Valtsu ei malta yölläkään olla iskästä erossa ja se myllää koko ajan sen kainalossa ettei kukaan saa nukuttua. Aina välillä me kokeillaan onnistuisiko se, kun äiskän mielestä koko perheen pitää nukkua yhdessä. Ei siitä kuitenkaan mitään tule, kun Valtsu herää, niin herää Jössekin ja sitten se riehu alkaa. Siis Valtsu ryntää heti iskän luo, kun ovi aukeaa, se parkkeeraa joskus aamuyöstä oven taakse ja ulvoo surkealla äänellä, että mä olen yksinäinen, vaikka onhan Jösse sen kanssa. Siitä se alkaa koko päivän iskäkiehnääminen, jos on viikonloppu. Onneksi se sentään arkiaamuisin päästää iskän töihin, eikä jää uliseen oven taakse. Se on meinaan yksi hankala piirre Valtsussa, jos iskä lähtee ovesta ulos, muuhun kun töihin, niin se ulvoo eteisessä ihan tolkuttomasti.

Moneen kertaan päivän mittaan Valtsu nuolee iskän naaman ja pussaa sitä. Kun ne katselee yhdessä jalkapalloa, niin aina kun iskä hihkasee, kun jotain jännää tapahtuu, niin Valtsu herää sitä pussaamaan. On ne aika outo pari, mutta musta tuntuu, että iskä on tosi ylpeä, kun sillä on sellainen oma kissa.

Papparainen 75v.

Jössen sepustukset:

Meidän äsikän isä eli papparainen täyttää ensi viikolla 75vuotta, se on siis ihan hirveän vanha. Tosin niiden ne kaksi vanhinta kissaa on 21v ja 22v joten ne olisi kai ihmisiässä laskettuna vielä paljon vanhempia. Siis meidän naapurissa asuu paljon vanhuksia. Mä tiedän, että papparainen suuttusi, jos sitä joku sanoisi vanhukseksi. Eikä se munkaan mielestä ole vanhus, kun se jaksaa aina leikkiä meidän kaa ja nauraa meille. Heti, kun se tulee meille käymään me Valtsun kanssa kiivetään sen syliin. Siinä sylissä on kiva sitten torkkua, kun se jaksaa koko ajan rapsutella. Se on kai tottunut aina istuessaan rapsuttelemaan jotakuta, kun niillä ittellä on kuusi kissaa ja kaikki sylikissoja.
Äiskällä ja iskällä on kamala ongelma, että mitä pitäis hommata lahjaksi, nääs ihmisillä on sellainen tapa, että ne antaa toisilleen tavaroita, vaikka ei mitään tavaraa enää tarviiskaan. Äiskä vähän sentä alkoi ajattelemaan, että mitäs se papparainen tekee millään tavaroilla. Ne mietti myös lahjakorttia Valiomieheen, mutta sen mäkin tiedän ettei papparainen mistään vaatteista välitä. Enempi se olisi rasite, jos sen pitäisi lähteä johonkin vaatekauppaan. Äiskä kyllä aina motkottaa sen vaatteista, kun niissä on reikiä ja paikkoja ja suurimman osan on mummukka ostanut kirpparilta. Musta ne papparaisen vaatteet on ihan hyvät se ei koskaan aja meitä pois ettei vaatteet likaannu. On meillä meinaan joskus ollut sellaisiakin kävijöitä jotka väittää, että niiden vaatteet tulee karvoihin. No, ei sitten tartte meille tulla.
Onneksi äiskä taas kuunteli mun ja Valtsun ideaa ja hakee eläinruokakaupasta kassillisen kissanruokaa. Niillä ne pullukat syö ihan valtavasti ja eläinkaupoissa on paljon sellaista mitä ne ei Turengista saa. Ja ainakin tulee sellainen lahja mille on käyttöä. Sellasen ruokakassin ne osti papparaisen siskollekin, kun se täytti 80v. Sillähän ei edes ole, kun yksi kissa eli Emma, mut ruokakassi oli tosi mieleinen lahja.

Youngblood

Jössen jutut:

Hertta auttoi tuon otsikon kirjoittamisessa, kun mä en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kaikissa äiskän pikku purtiloissa lukee se. Äiskällä on jännä sellanen kullanvärinen pikkulaukku, jonka se ottaa esiin joka aamu. Sit me yhdessä tutkitaan sen kassin sisältöä ja siellä on kivoja suteja monta. Musta on tosi kiva katsella, kun äiskä sutii sitä naamaansa ja kaivelee niitä purkkeja. Mä tykkäisin ittekin ottaa ne sudit käyttöön, mut niistä äiskä on oudon pihi. Se pistää aina sen pussinsa vetskarin heti kiinni, kun se tekee töihin lähtöä. Vaikka mä yrittäisin olla kuinka nopee, niin en ehdi niitä sieppaamaan. Joskus äiskä on kummallisen tarkka tavaroistaan ihan, kun ne olisi jotain aarteita.
Valtsu ei niin usein ole meidän kanssa kylppärissä aamuisin se on enemmän mun hommia. Paitsi jos iskä on iltavuorossa, niin Valtsu tekee iskän kaa kaikki aamuhommat, parranajot ja muut sellaiset. Valtsu on välillä vähän ilkeä, kun se sanoo mua tytöksi, mä kun joskus tuoksun hajuvedelle. En mä sitä hajuvettä itse laita, mut äiskä laittaa joka aamu. Sit äiskä pussailee mua monta kertaa, kun me suditaan sitä naamaa, niin se tuoksu tarttuu. Ne haisuvedet on jotenkin niin kovasti tarttuvia.
Papparainen eli äiskän iskä sanoo, että jos he ovat poissa ja äiskä on käynyt sillä aikaa heillä, niin sen haistaa heti, kun niiden katit tuoksuu hajuvedelle. Äiskä, kun on kova pussaileen ja jos se käy mummulassa, niin tietty se pussaa kaikki läpi ja sen hajuvesi tarttuu karvoihin.
Mua ei yhtään häiritse, että mä haiskahdan haisuvedelle kyllä Valtsukin haisee usein iskän partavedelle enkä mä sitä siitä kiusaa yhtään.

Jössellä on tyttöystävä

Valtsu kertoo;

Heh, heh meidän Jössellä on mukamas tyttöystävä. Eikä se mikään sellanen ole, sehän on vaan Pamela. Iskän ja äiskän yks kaveri tuo aina välillä kissansa meille hoitoon, kun se lähtee omille reissuilleen. Sen kissan nimi on Pamela eli Pampsu ja se on likka. Siitä on jo monta vuotta, kun se oli meillä ekan kerran ja silloin me Jössen kanssa vähän ihmeteltiin mikäs likka se oikein on. Nyt se on käynyt jo niin usein ettei se meitä enää kiinnosta.

Jösse on sen verran höppänä, että se salaa vaklaa aina Pampsun tekemisiä ja kyttää sitä, kun se liikkuu pitkin ja poikin. En mä kuitenkaan usko, että Jösse mitään likkakaveria haluis se on vaan muuten niin utelias. Pampsu on sen verran kiivas luonne, että Jössehän pelkää sitä ja varuillaan munkin on oltava. Se on ihan samanlainen, kun Hertta, että se heti ärähtää ja sähähtää jos siihen koskeekin. Siis ihan tyypillinen likka. Hertta ja Pampsu ei kovin hyvin tule toimeen, mutta Pampsu osaa vähän varoa Herttaa. Me ollaan Jössen kaa selitetty, että Hertta on vähä niin kun pomo meillä. On paree pysyä sen tieltä pois. Pääasiassa Hertta onkin yläkerrassa ja Pamela alakerrassa.

Siitä Jösse ei tykännyt yhtään, kun Pampsu meni äiskän syliin. Kyllä Jösse meni vauhdilla ajaan sen pois, ei Jössen äiskän syliin ole muilla asiaa. Meidän Jössellä, kun on mustis luonne.

Mustis

Hertta kertoo:

Voi tuota meidän Jösseä, kun se on niin lapsellinen. Se on niin mustasukkainen äiskästä ettei kukaan muu saa istua äiskän sylissä, kun se itse. Eilen illalla minä menin ihan hetkeksi äiskän kainaloon katsomaan TV:tä ja Jösse oli yläkerrassa nukkumassa. Jostain se hoksasi, että olin äiskän sylissä ja se tuli vauhdilla alas ja minun kimppuun, että pois siitä. Ja vaikka äiskä kuinka yrittää selittää, että kaikki mahtuu syliin, niin mikään ei auta. Jösse on tehnyt sitä jo varmaan vuoden verran ettei kukaan muu saa olla äiskän kanssa, onneksi se ei iskää vahdi samalla lailla.

Se on tietysti vähän hankalaa, kun henkilökuntaa on vain kaksi eli kaksi syliä ja kolme kissaa. Eikä me kyllä oikein äiskän syliin kakki kolme yhtäaikaa mahduta, vaikka se sanoo, että sopu sijaa antaa. Valtsu ei juurikaan äiskän syliin edes tule, jos iskä on kotona, mutta Jösse on siinä kaiket illat. Minä olen tehnyt sitten, niin että kun Jösse nukkuu jo ihan umpiunessa äiskän sylkössä, niin mä menen sitten vasta toiseen kainaloon. Sitten Jösse ei enää vaivaudu ajamaan pois, kun se on jo ihan unessa. Äiskän mielestä se on vaan huvittavaa, kun Jösse on niin mustis. Äiskä ottaa sitä syliin ja pussailee ja selittää sen johtuvan Jösse lapsuudesta, kun se on jo kertaalleen hylätty. Minäkin olen sille yrittänyt selittää ettei sen tarvitse enää äiskää vahtia ettei tässä perheessä hylätä ikinä ketään.

Äiskä ja iskä ovat tehneet jos jonkinlaisia temppuja, että Jösse tuntisi olonsa turvatuksi eikä olisi niin epäluuloinen ja huolissaan. Onhan ne paljon auttaneetkin, silloin pikku pentunahan se vaan kökötti sängyn alla eikä puhunut kenellekään mitään. Kyllähän se niin on, että Jösse on hyväksyttävä sellaisena, kun se on. Kun on mustis, niin on mustis.