Sukupuolivalistusta

Valtsu kertoo:

Koko juttu lähti siitä, kun Jösse itkeä tihrusti koko alkuviikon. Totta kai mä olin huolissani mikä velipoikaa riepoo. Rupesin kyselemään ja Jösse sanoi, että sillä on Pampsua ikävä. Pamela eli Pampsu lähti viime viikonloppuna kotiinsa neljän viikon meillä olon jälkeen. Mä katoin ihan kauhuissani Jösseä, että Pampsuhan on likka eikä sitä voi olla ikävä. Jösse jatkoi, vaan vollotustaan ja väitti ettei se ole Pampsun vika, että se on likka. No eihän se tietty olekaan, mut ihan outoo on sitä ikävöidä.

Mä mietin juttua hetken mummukan Kultsin ja Täplyn kaa jotka on viisaita jätkiä. Nekin ymmärsi heti ettei Jösse nyt ole kaikki kunnossa. Kyllähän me kaikki tiedetään, että likat on ihan omituisia. Eihän Hertasta ja Kultsun ja Täplyn sisaresta Mantusta ole muuta, kun haittaa. Sit siihen porukkaan tuli Ykäkin ihmettelemään mistä me jutskataa. Ykä on maailmaa nähnyt ja paljon kokenut äijien äijä. Se sano, että Jössellä on postraumaattinen stressireaktio. Oli vaikee sana, mut se kuulosti muuten hyvältä. Joku kauhee reaktio Jössee nyt vaivaa. Ykä tiesi kertoa, että se syntyy pitkäaikaisen stressin seurauksena, kun se varsinainen stressitilanne loppuu. Mä ymmärsin heti mistä on kyse. Jössellehän on stressaavaa, kun sen ruokakupille tulee ylimääräinen kissa ja nyt Pampsu pisteli sen ruokia kuukauden verran. Koko juttu alko valjeta mulle, koska me kaikki tiedetään, että Jösselle ruoka on tosi tärkee asia. Mä kyselin Ykältä, että miten toi trauma saadaan loppumaan, vai jääks Jösse porukolliksi lopuks ikäänsä. Onneks Ykä tiesi kertoa, että yleensä se menee ihan ittekseen ohi, kun potilas saa olla myönteisissä ja stressittömässä tilassa. Se helpotti mua tosi paljon.

Sit eilen illalla Jösse ei meinannu nukkua ollenkaan, kun se mietti onko siinä jotain vikaa, kun se tytöistä tykkää. En mä viittiny sanoo sille mitään tosta stressistä ja muusta yritin vaan rauhotella sitä. Onneks se sitte nukahti ja me nukkuttiinkin koko yö pienessä kippurassa toistemme kaa, niin kun aina ennenkin. Mut aamulla se valitus alko taas ja sit mulle välähti. Annetaan sille Pampsulle vapautus sukupuolesta. Jösse innostu heti, että eihän kukaan haluu olla likkakissa ja se sopii Pampsullekin ihan hyvin. Jössen itkut ja stressit loppu siihen, kun todettiin, että Pampsu on sukupuoleton kissa. Täytyy myöhemmin suunnitella voisko Hertankin vapauttaa sukupuolestaan, mut sitä täytyy vielä miettiä.

Meidän huushollin nykyjärjestys

Hertta kertoo:

On parempi, että selvennän hiukan millainen ruokakunta meidän taloa nykyisin asustaa. Meidän pojat sählää jatkuvasti omia juttujaan eikä ne mitään osaa selittää. Jonkin verran muutosta porukkaan on tullut, kun vanhukset Räppä ja Harmi ovat poistuneet kissojen taivaaseen. Meidän omalla kissojen hautausmaalla on nyt seitsemän hautaa ja yksi muistolaatta. Väiski eli Vänä, joka oli mummukan ja papparaisen kissa vaan katosi eikä sitä koskaan löydetty ja hänellä on muistolaatta.

Minä, Valtsu ja Jösse olemme kohta kymmenvuotiaita. Jösse ja Valtsu tuli meille puoivuotiaina Kissakoti Kattilasta ja minä olin muuttanut tänne ihan pikkupentuna muutama kuukausi ennen heitä. Minä olen syntyisin ihan kunnollisesta perheestä ja hyvistä kotioloista, mutta Jösse ja Valtsu on jotain hylättyjä kesäkissoja ja niitähän äiskä joutui paapomaan vuositolkulla, tai ainakin Jösseä. Pamela eli Pampsu on meillä silloin tällöin hoitokissana, kun se on näin alunperin sovittu. Pampsun iskä on iskän ja äiskän kaveri ja Pampsu on aina hänen matkojensa ajan meillä. Käytännössä kerran, pari vuodessa ja useita viikkoja kerralla. Pampsu on saman ikäinen, kun me muutkin ja lähtöisin myös Kissakoti Kattilasta. Minä en seurustele Pampsun kanssa eikä minulla ole mitään sanottavaa mokomalle huitukalle. Pojathan hösöttää kaikenlaista jaakaamista, piilosta ja muuta leikkejä.

Paritalomme toisessa päässä asuu äiskän vanhemmat eli mummukka ja papparainen. Heillä on kolme neljävuotiasta kissaa ja nyt se Yrjänä eli Ykä, joka on kulkukissa on ollut heidän ruuissaan viime vapusta saakka. Nuo Täply, Kultsu ja Pikkulikka eli Mantu ovat sisaruksia ja jätkät Täply ja Kultsu on tosi kookkaita äijän rohjakkeita. Mantua meidän äiskä ja iskä sanoo Pikkulikaksi, kun se on todella pieni ihan kääpiö minun sopusuhtaiseen vartalooni nähden. Ihmeteltävän rauhallisesti nuo omat kissat ovat ottaneet tuon Ykän ja antavat sen syödä samasta kupista kanssaan. Ykä on hiukan kulkuriluonne edelleen ja aiheuttaa mummukalle ja papparaiselle huolia, kun se ei tahdo olla sisällä. Meidän talon ehdoton sääntö on, että kaikki on yön ja yleensä pimeän ajan sisällä. Yleensä maalaistalossa kissat saa ulkoilla vapaasti, mutta äiskä ja iskä ei anna Jössen ja Valtsun ulkoilla, kun ulkoiluhäkissä, joka on noin parinkymmenen neliön aitaus. Hyvä onkin, kun ne on sellaisia hömelöitä  ettei niiden hösäämisestä tiedä. Voitte vaan kuvitella miten rankkaa minulla on, kun veljet ovat noin lapsellisia ja hölmöjä. Ne on ihan erimaata, kuin minä joka olen järkevä ja aikuinen. Haluaisin joskus keskustella päivän politiikasta, mutta siihen ei tämän talon väestä ole.

Äiskä on linssilude

Jösse kertoo:

Meidän äiskä on linssilude. Mä en kyllä tiedä mitä se tarkoittaa, mut äiskä itte sano ittestään niin. Se kerto iskälle, että joku Hämeen Sanomien kuvaaja oli ottanu siitä kuvia ja sit äiskästä tuli linssilude. Mä kysyin Valtsultakin  tietääkö se, mutta ei se tiennyt ku linssi sanan ja se on kuulemma sama kun silmälasit eli rillit. Hertta tiesi sen luteen, se oli nähnykkin lutikoita jossain metsäretkillään, ne on jotain pikkuelukoita. Onkohan se äiskä joku silmälasielukka, vaikka niin ku silmälasikäärme.

Ei se äiskä miltää käärmeeltä kyllä vaikuta, eikä meistä kukaan tykkää käärmeistä. Se on varmaan jotain ihmistenhorinoita. Oikeastaan mua eniten kiinnostaa onko linssilude jotain syötävää. Meillä ku on taas toi ruokatilanne aika huono. Mummukka ja äiskä vouhkaa koko ajan, että ompas se Jösse pulska ja tukevassa kunnossa. Sit ne muka ostaa jotain ruokaa missä lukee dieetti, mutta se on huono merkki. Älkää vaan ostako sitä, parempi on kun lukee Sheba, Latz, tai Whiskas. Eikä sitä dieetti merkkistä ruokaa syönny Valtsu tai Herttakaan. Mummukka ja äiskä sais mun puolesta syödä sen vaikka itte, mutta ei näköjään kelvannu niillekään.

Jos mä oikeen kauniisti pyydän, niin lähettäkää meille Shebaa pikkujoululahjaksi. Kohtahan se onkin ja silloin kuuluu antaa lahjuksia. Ei me tarvita mitään joulukortteja, vaan ihan kunnon ruokaa postipaketissa. Toivoo Jösse.

Yrjöttää

Jössen jutut:

Äiskä taas höösää ihan turhasta, nyt se on kauhuissaan, kun mä ykäsin. Mua vaan aina välillä rupee oksettamaan ja sit mä heitän laatat. Äiskä tulee aina vauhdilla katsomaan ja yrittää nostaa mua matolta pois. Mä en ymmärrä mitä väliä sillä on oksennanko mä lattialle vai matolle, yhtälailla hyvä ruoka menee hukkaan.
Nyt se on voivotellut moneen otteeseen iskälle ja mummukalle, että pitäiskö Jösse viedä lääkäriin. Ei pitäis! Se ihan satavarma, että tää katti ei lääkäriin lähde. Sit äiskä yhtä päätä pussaa ja hokee, että onko kullan huono olo. No, kai sitä tulee huono olo, kun koko aika roikotetaan sylissä.
Äiskä kysy sitä yrjöjuttua jo viimeksi, kun oltiin lekurissa ja silloin se rauhoitteli, että mä oksennan karvapaakkuja. Uskois ny, kun kerran on sanottu. Eikä se mikään ihme ole, että mulle tulee niitä karvapaakkuja, kun mulla on meidän porukan komein turkki. Mä en ymmärrä mikä into äiskällä on kuskata meitä yhtenään lekuriin, ei tarvii kun aivastaa, niin taas mentiin. Sehän on jumalattoman kallistakin, käyttäis senkin rahan meidän ruokkimiseen.

Äiskä muutenkin aina hösää mun ympärillä, tajuis nyt jo, että mä olen aikuinen kolli, eikä mua tarvii lääppiä jatkuvasti.

Papparainen 75v.

Jössen sepustukset:

Meidän äsikän isä eli papparainen täyttää ensi viikolla 75vuotta, se on siis ihan hirveän vanha. Tosin niiden ne kaksi vanhinta kissaa on 21v ja 22v joten ne olisi kai ihmisiässä laskettuna vielä paljon vanhempia. Siis meidän naapurissa asuu paljon vanhuksia. Mä tiedän, että papparainen suuttusi, jos sitä joku sanoisi vanhukseksi. Eikä se munkaan mielestä ole vanhus, kun se jaksaa aina leikkiä meidän kaa ja nauraa meille. Heti, kun se tulee meille käymään me Valtsun kanssa kiivetään sen syliin. Siinä sylissä on kiva sitten torkkua, kun se jaksaa koko ajan rapsutella. Se on kai tottunut aina istuessaan rapsuttelemaan jotakuta, kun niillä ittellä on kuusi kissaa ja kaikki sylikissoja.
Äiskällä ja iskällä on kamala ongelma, että mitä pitäis hommata lahjaksi, nääs ihmisillä on sellainen tapa, että ne antaa toisilleen tavaroita, vaikka ei mitään tavaraa enää tarviiskaan. Äiskä vähän sentä alkoi ajattelemaan, että mitäs se papparainen tekee millään tavaroilla. Ne mietti myös lahjakorttia Valiomieheen, mutta sen mäkin tiedän ettei papparainen mistään vaatteista välitä. Enempi se olisi rasite, jos sen pitäisi lähteä johonkin vaatekauppaan. Äiskä kyllä aina motkottaa sen vaatteista, kun niissä on reikiä ja paikkoja ja suurimman osan on mummukka ostanut kirpparilta. Musta ne papparaisen vaatteet on ihan hyvät se ei koskaan aja meitä pois ettei vaatteet likaannu. On meillä meinaan joskus ollut sellaisiakin kävijöitä jotka väittää, että niiden vaatteet tulee karvoihin. No, ei sitten tartte meille tulla.
Onneksi äiskä taas kuunteli mun ja Valtsun ideaa ja hakee eläinruokakaupasta kassillisen kissanruokaa. Niillä ne pullukat syö ihan valtavasti ja eläinkaupoissa on paljon sellaista mitä ne ei Turengista saa. Ja ainakin tulee sellainen lahja mille on käyttöä. Sellasen ruokakassin ne osti papparaisen siskollekin, kun se täytti 80v. Sillähän ei edes ole, kun yksi kissa eli Emma, mut ruokakassi oli tosi mieleinen lahja.

Antakaa nukkua rauhassa

Jösse kirjoittaa:

Tää meidän henkilökunta on välillä niin hankalaa, että meinaa mennä rauhalliseltakin kissalta hermo. Nyt kun on niin pimeitä ja harmaita päiviä, niin mä ja Valtsu voitais nukkua koko päivä. No, eihän se onnistu, äiskällä soi joku ihme pärisijä ihan kuolettavan aikaisin. Sit se pomppaa heti pystyyn ja meidän uni häiriintyy, kun se työntelee peittoja meidän päälle ja tönii. Kauheella tohinalla se selvittää lähtevänsä raksurahaa tienaamaan. Hyvän se on, että lähtee, mutta sen voisi tehdä hiljaisemminkin.

Sitten kun just on saatu unen päästä kiinni, niin iskän herätys rämähtää ja taas sama juttu. Meitä potkitaan ja työnnellään ja tönitään, nuku siinä sitten. Yleensä mulla alkaa siinä vaiheessa oleen jo sen verran nälkä, ettei nukkumisesta tule enää mitään. Pitää raahautua alakertaan ja ruokakupille ja hoputtaa iskää antamaan aamupalaa. Siinä se vasta hidas on, ensin on vessat, suihkut ja kahvinkeitot ennen kuin meikäläistä huomioidaan. Siinä kohtaa pyörryttää jo nälästä, niin on pakko heittää pitkäkseen lattialle.

Tänään äiskä ihan hölmöjä puhui väitti, että mä näin viime yönä unia ja inisin unissani. Sit kuulemma käänsin kylkeäni ja putosin sängystä. Sen kohdan kyllä muistan, mutta mä en pudonnu vaan mut työnnettiin. Siinä on vissi ero. Äiskä levitteli ruhoaan sen verran levälleen, että samalla tönäisi tällaisen pienen, laihan pojan lattialle. Sellaista se meillä on, ei saa edes rauhassa nukkua.