Papparatsia

Jösse tarinoi:

Nuo mun sisarukset Valtsu ja Hertta lukee aina äiskän firman blogia sitä Purkkiarmeijan komentajaa. Mä en viitsi sitä edes silmäillä, kun se on niin tylsä. Nyt Hertta ja Valtsu olivat ihan innoissaan, kun siellä oli kommenteissa mainittu tää meidänkin blogi. Valtsu juoksi ympäri olkkaria ja tuuletti me ollaan julkkiksia, me ollaan julkkiksia.

Mäkin menin siihen mukaan, että kai se olis kiva olla julkkis. Hertta mallaili itseään peilin edessä poseerausasentoihin, että näyttäis kuvissa hyvältä. Valtsu luetteli jo monta lehteä joiden kanteen
tulee meidän kuva. Joka viikko iltalehtiin vedetään isot lööpit meidän tekemisistä, vaikka Skandaali! Valtsu ei ehtinyt nukkua tarpeeksi!
Se kuulosti ekaks hyvältä, kun Valtsu kertoi, että fanit lähettelee kaikkia pikkupaketteja idoleilleen. Mä jo ehdin unelmoida, että postiluukusta tulee kasapäin ruokapusseja. Sit Valtsu kertoi, että yleensä ne lähettelee käytettyjä pikkuhousuja. Mä ihan järkytyin, yäk. Pitäiskö meidän äiskän pestä ne, vai miks ne sellaisia lähettelee. Outoja on nuo ihmisten temput.

Hertta oli ihan tohkeissaan, kun me päästään BB taloon. Sitä mä en oikein tiedä mikä se on, mut ehkä se on piparkakkutalo. Mut eihän me edes tykätä pipareista. Enkä mä halua lähteä kotoa mihinkään. Hertta ja Valtsu myös kuvitteli miten jotkut paparazit on aina pihassa odottamassa, jos näkis meidät edes vilaukselta. Sitäkään mä en tiedä mitä toi papparatsia tarkottaa, mut pahalta kuulostaa, jos meidän ulkoiluhäkkiä piirittää joku ihmislauma. Ne kuulemma räpsii valokuvia ja saavat siitä rahaa. Varmaan ne on yhtä tyhmiä, kun ihmiset yleensä ja rupeevat lässyttämään, että mites se pikkujösse, voi hellanlettas, kun Jösse on söpö. Sellasia vieraat ihmiset mulle aina sössöttää ja yrittävät pussata. Kyllä mä taidan lopettaa tän julkkisjutun jo tähän. Kuulostaa, että siitä tulee vaan harmia.

Vanhukset kunniaan

Hertta filosofoi:

Ihmiset on monessa asiassa tosi kummallisia. Ihan, kun niillä ei olisi pääkopassa kaikki ruuvit paikallaan. Nykyään ihmisten maailmassa on kamala ongelma vanhuksista. Niistä puhutaan, kun ylijäämä jätteestä, että mihin ne kaikki sullotaan. Kukaan ei haluaisi hoitaa vanhuksia, kun se on niin raskasta. Kunnat ja kaupungit valittaa, että vanhukset tulee kalliiksi. Ihan, kun ihmiset eivät tietäisi, että jokaiselle koittaa vanhuus, jos elonpäiviä riittää. Ei ihminen eikä kissa pysy aina samanlaisena, vaan vuosi vuodelta ruumis heikkenee ja voimat vähenee. Ei se kuitenkaan ihmisen tai kissan arvoa miksikään muuta.
En voisi kuvitella, että alkaisin syrjimään mummukan Harmia 21v ja Räppää 22v siksi, että ne on vanhoja. Nehän on kuitenkin kaiken järjen ja kokemuksen ilmentymiä. Äiskäkin aina ihmettelee miten viisaita ja tasapainoisia ne ovat. Ei edes pikkupullukat rupea Räpälle uhoamaan. Vaikka ne oli vasta kolmen kuukauden vanhoja, kun ne muutti mummukalle, niin kyllä ne heti ymmärsi, että Harmia ja Räppää pitää kunnioitaa.
Aina Räppä ja Harmi syö ensimmäiseksi eikä niitä saa jaagata, tai ruveta painimaan. Eihän niiden vanha kroppa sellaista kestä, mutta senhän sanoo jokaisen normaalin kissan järkikin. Ihmisellä ei sitä järkeä ole kovin paljoa suotu. Omat lapsetkaan ei viitsi kunnolla vanhempiaan auttaa, kun kaikilla on aina niin kiire. Miten paljon ihmisetkin oppisivat vanhuksiltaan,jos joskus viitsisivät kuunnella. Eihän ihmiset mitään kuuntelemista viitsi tehdä, ne työntää mummoille pillereitä suun täyteen ja antaa niiden nukkua yötä päivää. Sillä tavoin ne ei häiritse, niin hoitajat saa olla rauhassa. Ja kuoleevathan nopeammin rahaa kuluttamasta, niin sehän on vaan hyvä. Julmaa on tuo ihmisen maailma.

Papparainen 75v.

Jössen sepustukset:

Meidän äsikän isä eli papparainen täyttää ensi viikolla 75vuotta, se on siis ihan hirveän vanha. Tosin niiden ne kaksi vanhinta kissaa on 21v ja 22v joten ne olisi kai ihmisiässä laskettuna vielä paljon vanhempia. Siis meidän naapurissa asuu paljon vanhuksia. Mä tiedän, että papparainen suuttusi, jos sitä joku sanoisi vanhukseksi. Eikä se munkaan mielestä ole vanhus, kun se jaksaa aina leikkiä meidän kaa ja nauraa meille. Heti, kun se tulee meille käymään me Valtsun kanssa kiivetään sen syliin. Siinä sylissä on kiva sitten torkkua, kun se jaksaa koko ajan rapsutella. Se on kai tottunut aina istuessaan rapsuttelemaan jotakuta, kun niillä ittellä on kuusi kissaa ja kaikki sylikissoja.
Äiskällä ja iskällä on kamala ongelma, että mitä pitäis hommata lahjaksi, nääs ihmisillä on sellainen tapa, että ne antaa toisilleen tavaroita, vaikka ei mitään tavaraa enää tarviiskaan. Äiskä vähän sentä alkoi ajattelemaan, että mitäs se papparainen tekee millään tavaroilla. Ne mietti myös lahjakorttia Valiomieheen, mutta sen mäkin tiedän ettei papparainen mistään vaatteista välitä. Enempi se olisi rasite, jos sen pitäisi lähteä johonkin vaatekauppaan. Äiskä kyllä aina motkottaa sen vaatteista, kun niissä on reikiä ja paikkoja ja suurimman osan on mummukka ostanut kirpparilta. Musta ne papparaisen vaatteet on ihan hyvät se ei koskaan aja meitä pois ettei vaatteet likaannu. On meillä meinaan joskus ollut sellaisiakin kävijöitä jotka väittää, että niiden vaatteet tulee karvoihin. No, ei sitten tartte meille tulla.
Onneksi äiskä taas kuunteli mun ja Valtsun ideaa ja hakee eläinruokakaupasta kassillisen kissanruokaa. Niillä ne pullukat syö ihan valtavasti ja eläinkaupoissa on paljon sellaista mitä ne ei Turengista saa. Ja ainakin tulee sellainen lahja mille on käyttöä. Sellasen ruokakassin ne osti papparaisen siskollekin, kun se täytti 80v. Sillähän ei edes ole, kun yksi kissa eli Emma, mut ruokakassi oli tosi mieleinen lahja.

Kahinatunneli

Jösse kertoo

Mites teillä lukijoilla on joulu mennyt? Meillä se meni tosi mukavasti, syötiin, nukuttiin ja löhöiltiin ihan niin kuin muinakin päivinä. Meillä oli jouluaattona mummukka ja papparainen ja iskän vanhemmat Hämeenlinnasta. Se on aina kivaa, kun ne vanhukset tulee, kun ne koko ajan silittelee, rapsuttelee ja kehuu meitä. Saatiin mekin joululahjoja, enimmäkseen ne oli ruokapuolta, mutta sitten me saatiin kauan toivottu kahinatunneli. Se on tosi kiva leikkipaikka ja voi siellä, vaikka nukkuakin tai lymyillä muuten piilossa.

Herttakin heti innostui ja meni sinne löhöilemään, mutta mä ajoin sen pois,kun mä halusin leikkiä ja juosta siinä tunnelissa. Se on aika jännää, kun se kahisee, kun sen läpi juoksee. Mä leikinkin sillä koko illan, kun se oli niin mukavaa. Nyt, kun iskä ja äiskä on olleet taas päivät töissä, niin me Valtsun kanssa ollaan leikitty siinä tunti tolkulla. Tosi kiva, kun Valtsukin siitä tykkäsi, kun se ei aina jaksaisi leikkiä niin paljon, kun mä.

Vielä kun saataisiin sellainen kattoon asti ulottuva kiipeilypuu, niin sit olsikin kaikki kivat lelut meillä. Onhan meillä jo kolme kiipeilypuuta ihan kivasti ikkunoiden edessä, että saa vahtia tipusia, mutta sellanen tosi korkea olisi jännä. Olisi tosi jännittävää nukkua ihan katon rajassa, voisi kuvitella olevansa viidakon iso pantteri.