Talviunilla

Kai huomasitte, että tänään oli ihan karsee ilma. Me päätettiin Jössen ja Hertan kaa olla sisäkissoja koko päivä. Naapurin pojista Kultsu ja Täply mennä möheltää tässäkin tuulessa ja tuiskussa, mutta Ykä ja Pikkulikka vetivät unta kuulaan niin kuin mekin.

Ykää nukuttaa

 

Ykän oma koppa

Kultsu papparaisen sylissä.
  

Muotokuvagalleria

Tässä on Kultsu ja se on Täplyn ja Pikkulikan veli. 

Terve

pitkästä aikaa! Tässä Valtsu.
Mä olen viime aikoina harrastanu valokuvausta ja ottanu kuvia meidän jengistä. Pikkulikka ja Hertta on sellasii linssiluteita, et ne tuppaa joka kuvaan ja ekas mä aattelin etten laita niitten kuvia tähän ollenkaan. Me jätkät ollaan niin komeita, että meitä kyllä kelpais ilman likkojakin katella. Sit mä säikähdin, että äiskä kun on sellane veministi niin se pian hermostuu. Laitoin sit tähän meidän kaikkien kuvia.

Tässä on Ykä. Se käveli meidän pihaan vappuna 2014 ja päätti pitkän 

miettimisen jälkeen jäädä asuun meille. Nyt se on mummukan ja papparaisen sydänkäpy.

Tässä on sisko ja sen veli eli Täply ja Pikkuleidi joka tunnetaan myös
nimillä Mantu ja Pikkulikka.

Lisää kuvateksti

Sanny Cat Center

Jössen ideoimaa:

Mä olen kuulkaas keksinyt loistojutun rikastua ja täsä voi rikastua tekin, jos lähdette juttuun mukaan tarpeeks ajoissa. Mä keksin ihan huippubisneksen. Me perustetaan Valtsun ja Hertan kaa tohon papparaisen pellolle Sanny Cat Center. Se olis Euroopan suurin kissanruokakauppa ja siel käy asiakkaita ympäri maailmaa. Aatelkaas mitkä rahat siinä on tulossa, kun Suomessakin on ainaskin puolimiljoonaa kissaa ja kaikille pitää ostaa ruokaa. Siihen keskukseen vois muuttaa kaikki lähialueen eläinkaupat ja jos ne ei haluu, niin pakotetaan.

Rahotuskin on jo ihan selvä. Hämeenlinnan kaupunki anto heti rahat, kun mä lupasin ostaa HPK:lle uudet luistimet. Hertta kansainvälisesti valveutuneena kissana keksi, että on syrjintää käyttää vaan valkoihosten rahaa ja siihen voi joku ihmisoikeusaktivisti puuttua. Sit me keksittiin laittaa sambialaiseen lehteen ilmotus, että jos jollakin on joutorahaa, niin lähettää sen meille. Heti joku hienostorouva vastasi ja kysyi miten paljo me tarvitaan. Hertta taas keksi, että mitä enempi pyydetään sitä vakuuttavampia me ollaan. Me pyydettiin viiskytmilliä, mut luvattiin ottaa enemmänkin, jos madamelta liikenee. Se olikin ihan mukava nainen ja kissoja silläkin oli. Kerto, että sen ukko delas pari vuotta sitten. Se oli joku pressa ja kun se yritti kääntää valtion kassaa kassakaappi kaatu sen päälle ja henki läks. Nyt leskirouvalla on rahaa kahmalokaupalla ja sitä liikenee suomalaiskissoillekin.

Ekaks me laitetaan tohon pellolle kunnon mainos, että kaikki näkee miten rahaa löytyy. Suunniteltiin ja ideoitiin, mut Pampsun keksintö kuulosti parhaalta. Me siirretään Aulangon näkötorni tohon pellolle, niin se takuulla on ja pysyy ja saa argeologitkin vielä ihmetellä mikä toteemipaalu siinä on ollu. Tää on kuulkaas vuosikymmenenjuttu tästä puhuu koko Hämeenlinna ja vielä Janakkalakin vuositolkulla. Mitään näin huimaa ei oo ikinä ennen keksitty ja kerranki on kaikki päättäjätkin hövelisti mukana.

Kaikki ihmiset ovat hulluja

Hertta kommentoi:

Äiskä on ihan tuohduksissaan, kun Hämeen Sanomissa oli juttu, että naapurit estävät rakentamasta Loimalahteen mielenterveyskuntoutujoiden palvelutaloa. Se kirjoitti jonkun blogi postauksenkin siitä Hämeen Sanomien blogiinsa.
Kyllähän se äiskä ihan oikeassa on, että ihmiset ovat ahdasmielisiä, jos eivät halua naapuriinsa mielenterveyskuntoutujien palvelutaloa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi äiskälle, se niin yllätys oli. Ihmisethän on sellaisia, koko ajan ne keksii toisistaan jotain vikaa ja kaikki erilaisuus on ihan kamalaa. Minä en edes erota ihmissillä näitä eroavaisuuksia mitä ne itse paheksuu. En osaa erottaa ihmisistä kuka on mielenterveyspotilas, tai vammainen tai vaikkapa narkomaani. Minusta ihmiset ovat aina ihan yhtä hulluja ja niiden kanssa on parempi olla aina vähän varovainen. Papparaista kai voisi sanoa vammaiseksi tai rammaksi, kun hänellä on puujalka tai proteesi sen hieno nimi on. Ei se sitä ihmisenä miksikään muuttanut, ihan samanlainen se on, kun ennenkin. Eihän puujalka ole sama asia, kun puupää. Papparainen oli kesällä itse ihan tyytyväinen, kun oli se puujalka, kun niiden ne pikkupullukat opetteli hakemaan raapimapuuta. Sekä mummukan jalat, että papparaisen terve jalka oli ihan raapamilla. Proteesia pikkuset sai ihan rauhassa repiä, eli hyötyä siitäkin.
Niin vielä tuosta ihmisten suvaitsemattomuudesta. Tuntuu, että ihmiset oikein etsimällä etsii toisistaan vikoja. Jos jollakin on ongelmia ei ole ollenkaan itsestään selvää, että kanssa ihmiset auttaisivat, ne voi kääntää selkänsä kokonaan. Tuo hulluus juttukin on juuri semmoinen. Ihmiset on kovasto tarkkoja ettei saa sanoa ketään hulluksi ja sitä sanaa paheksutaan kovasti. Sitten, jos lähipiirissä on ihan oikeasti hullu tai mielenterveyspotilas sitä kammoksutaan ja jätetään yksin. Sanomisen asteella olevia asioita kyllä kritisoidaan, mutta teot osoittaa toista. Eipä ole siis ihmisten juttuihin uskomista, kaikki ne on ihan yhtä hulluja.

Papparainen 75v.

Jössen sepustukset:

Meidän äsikän isä eli papparainen täyttää ensi viikolla 75vuotta, se on siis ihan hirveän vanha. Tosin niiden ne kaksi vanhinta kissaa on 21v ja 22v joten ne olisi kai ihmisiässä laskettuna vielä paljon vanhempia. Siis meidän naapurissa asuu paljon vanhuksia. Mä tiedän, että papparainen suuttusi, jos sitä joku sanoisi vanhukseksi. Eikä se munkaan mielestä ole vanhus, kun se jaksaa aina leikkiä meidän kaa ja nauraa meille. Heti, kun se tulee meille käymään me Valtsun kanssa kiivetään sen syliin. Siinä sylissä on kiva sitten torkkua, kun se jaksaa koko ajan rapsutella. Se on kai tottunut aina istuessaan rapsuttelemaan jotakuta, kun niillä ittellä on kuusi kissaa ja kaikki sylikissoja.
Äiskällä ja iskällä on kamala ongelma, että mitä pitäis hommata lahjaksi, nääs ihmisillä on sellainen tapa, että ne antaa toisilleen tavaroita, vaikka ei mitään tavaraa enää tarviiskaan. Äiskä vähän sentä alkoi ajattelemaan, että mitäs se papparainen tekee millään tavaroilla. Ne mietti myös lahjakorttia Valiomieheen, mutta sen mäkin tiedän ettei papparainen mistään vaatteista välitä. Enempi se olisi rasite, jos sen pitäisi lähteä johonkin vaatekauppaan. Äiskä kyllä aina motkottaa sen vaatteista, kun niissä on reikiä ja paikkoja ja suurimman osan on mummukka ostanut kirpparilta. Musta ne papparaisen vaatteet on ihan hyvät se ei koskaan aja meitä pois ettei vaatteet likaannu. On meillä meinaan joskus ollut sellaisiakin kävijöitä jotka väittää, että niiden vaatteet tulee karvoihin. No, ei sitten tartte meille tulla.
Onneksi äiskä taas kuunteli mun ja Valtsun ideaa ja hakee eläinruokakaupasta kassillisen kissanruokaa. Niillä ne pullukat syö ihan valtavasti ja eläinkaupoissa on paljon sellaista mitä ne ei Turengista saa. Ja ainakin tulee sellainen lahja mille on käyttöä. Sellasen ruokakassin ne osti papparaisen siskollekin, kun se täytti 80v. Sillähän ei edes ole, kun yksi kissa eli Emma, mut ruokakassi oli tosi mieleinen lahja.

Youngblood

Jössen jutut:

Hertta auttoi tuon otsikon kirjoittamisessa, kun mä en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kaikissa äiskän pikku purtiloissa lukee se. Äiskällä on jännä sellanen kullanvärinen pikkulaukku, jonka se ottaa esiin joka aamu. Sit me yhdessä tutkitaan sen kassin sisältöä ja siellä on kivoja suteja monta. Musta on tosi kiva katsella, kun äiskä sutii sitä naamaansa ja kaivelee niitä purkkeja. Mä tykkäisin ittekin ottaa ne sudit käyttöön, mut niistä äiskä on oudon pihi. Se pistää aina sen pussinsa vetskarin heti kiinni, kun se tekee töihin lähtöä. Vaikka mä yrittäisin olla kuinka nopee, niin en ehdi niitä sieppaamaan. Joskus äiskä on kummallisen tarkka tavaroistaan ihan, kun ne olisi jotain aarteita.
Valtsu ei niin usein ole meidän kanssa kylppärissä aamuisin se on enemmän mun hommia. Paitsi jos iskä on iltavuorossa, niin Valtsu tekee iskän kaa kaikki aamuhommat, parranajot ja muut sellaiset. Valtsu on välillä vähän ilkeä, kun se sanoo mua tytöksi, mä kun joskus tuoksun hajuvedelle. En mä sitä hajuvettä itse laita, mut äiskä laittaa joka aamu. Sit äiskä pussailee mua monta kertaa, kun me suditaan sitä naamaa, niin se tuoksu tarttuu. Ne haisuvedet on jotenkin niin kovasti tarttuvia.
Papparainen eli äiskän iskä sanoo, että jos he ovat poissa ja äiskä on käynyt sillä aikaa heillä, niin sen haistaa heti, kun niiden katit tuoksuu hajuvedelle. Äiskä, kun on kova pussaileen ja jos se käy mummulassa, niin tietty se pussaa kaikki läpi ja sen hajuvesi tarttuu karvoihin.
Mua ei yhtään häiritse, että mä haiskahdan haisuvedelle kyllä Valtsukin haisee usein iskän partavedelle enkä mä sitä siitä kiusaa yhtään.

Tylsää

Valtsu tilittää:

Olipa tylsä viikonloppu mä inhoan talvea. Nyt, kun tuli lunta ja pakkasta ei voi edes mennä meidän ulkoiluhuvilaan, tai voisihan sinne mennä jos tarkenee. Eilen iskä avasi ikkunan sinne ja antoi 20 minuuttia aikaa ulkoiluun. Kuka siinä lumessa seisoskelee 20 minuuttia, ei edes Jösse. Tosin Jösse tarkenee ulkona paljon paremmin, kun mä, sillä on tuota rasvaa ja turkista pikkuisen enemmän, kun mulla. Jössehän on sellainen Berliinimakkara iskän mielestä, tasapaksu pötkylä. Mä taas olen hyvävartaloinen sporttikissa.

Niin se viikonloppu. Meillä ei ollut mitään tekemistä ja mua ärsytti Jössen naamakin ihan hirveesti. Äiskä väittää, että pakkanen tekee meistä sähköisiä ja sit me hermostutaan toisiimme, kun turkki kutittaa. En kyl tiedä johtuuko se siitä, mutta ärsytyskynnys oli tosi matalalla. Mitään ei saanu tehdä, aina iskä tai äiskä kielsi ja oli heti kyselemässä mitä sä Valtsu teet. Mä olisin halunnut katsoa äiskän lankoja, mutta siitä se hermostuu heti. Kummam tarkka se on niiden lankojensa päälle. Sit mä olisin halunnut lepäillä tietsikan näppäinten päällä, mut iskä leperteli mulle niin nätisti ettei Valtsun nyt oikein sopisi siinä olla, niin mä en halunnut sitä kiusata.

Mummukkakin tuli käymään ja yleensä on tosi kivaa pureskella sen aamutossuja , mutta se ei ollut kun vartin verran, kun sillä oli kiire niiden pikkupullukoiden luo. Ne pikkupullukat on mummukan ja papparaisen kesällä syntyneet pikku kissat Kultsi, Täply ja Leidi. Ne siellä ulkona näytti painavan vauhdilla, mutta mummukka onkin ne opettanut sellaisiksi eräkissoiksi jotka lähtee sen kaa lenkille säässä, kun säässä.

Loppujen lopuksi me Jössen kanssa otettiin muutama matsi ja painittiin oikein kunnolla. Se vei niin paljon energiaa, että sit me nukuttiin loppun sunnuntaita, mä iskän sylissä tietty.

Jössen sydänystävä

Jössen juttuja:

eilen jo juttelinkin siitä etten mä oikein luota ihmisiin ja siksi mulla ei ole kovinkaan montaa ystävää. Enkä mä mitenkään ole edes kiinnostunut ihmisistä, mun puolestani ne saa tehdä mitä tykkäävät.

Mä tulen oikein hyvin juttuun äiskän vanhempien mummukan ja papparaisen kanssa, vaikka mummukka on niin kova pussaamaan. Sitten iskänkin vanhemmat, Nummen mummu ja pappa ovat tosi kivoja, ne tuo aina meille ruokatuliaisia. Kaikista paras kaverille mulle on kuitenkin Satu. Satu tulee joka torstai aamu ihan hirveän aikaisin meille siivoamaan. Hyvä, että tuleekin, kun meidän äiskä on ihan kamala sottapytty. Jos äiskä on joskus kavereidensa kanssa reissussa ja me ollaan nelistään kotona, niin kaikki on ihan siistiä ja kunnossa. Sitten kun äiskä tulee se pistää huushollin sekaisin varttitunnissa.

Mä ja Valtsu autetaan aina Satua siivoomisessa, me tarkasti seurataan kaikkea tekemistä. Tai oikeastaan seurattiin aikaisemmin, nyt noi aamuheräämiset on niin ylivoimaisia, että on pakko jäädä nukkumaan. Mun on varmaan neuvoteltava Sadun kanssa, jos se tulisi vasta iltapäivisin, kun ei me Valtsun kanssa olla hereillä ennen puoltapäivää. Sehän on ihan epäinhimillistä ja vastoin kaikkea kissankohtelulakeja, että pitäisi talvella herätä puolikahdeksalta. Mä en ymmärrä miksi äiskäkin aina päivittelee, että mikäs nyt on, kun siivoaminen ei huvitakkaa.

Sitten, kun on valoisampaa, niin mä taas olen Satua vastassa heti eteisessä. Mä olen harjotellut heittämään kuperkeikkaan sen jaloissa, kun musta on niin mukavaa tavata sitä. Satu osaa rapsuttaa just mukavasti ja on rauhallinen eikä hötkyile turhia. Valtsukin tykkää touhuta meidän mukana, se aina haluaa lavuaariin istumaan ja katselemaan veden valumista. Hertta ei osallistu siivoamiseen, kun sillä on aina niin kiire aamulenkille. Se, kun pitää kuulemma huolta linjoistaan.

Satu on ehdottomasti mun paras sydänystävä ja mulle riittää yksi sellainen. Jos meille alkaa kovasti muita ihmisiä tuppaamaan mä menen äiskän sänkyyn peittojen alle piiloon ettei mua vaan löydetä. Niin kuin jo sanoin mun käsitys ihmisten sielunelämästä ei kovin hyvä ole, joten mulle riittää nämä muutamat ihmiset läheisiksi.

Henkilökunta lomailee

Valtsu kirjoittaa:

Äiskä ja iskä taas puhuivat jotain lomalle lähdöstä, eikä ne ole mitään kysyneet meiltä. Kummaa henkilökuntaa tommonen, kun yhtäpäätä ollaan lomalla. Justhan ne heinäkuussa oli yli viikon pois kotoa ja miten sen äiskän firmankin käy, kun se aina vaan laiskottelee. Taitaa ruokahuolto vaan heiketä, kun rahat käytetään matkustamiseen ja muuhun huuhaahan.

Mummukkaa ja papparaista on kuulemma pyydetty meitä palvelemaan, ne ovat äiskän vanhemmat ja asuvat meidän paritalon toisessa puolikkaassa. Ihan hyvää henkilökuntaahan ne ovat, mutta ei ne vakio orjia voita. Mummukka on kauhean kiireinen nykyään, kun sillä on itsellä kuusi(6) kissaa. Kolme niistä on ihan kakaroita, alle puolivuotiaita ja kaksi on yli kaksikymppistä. Väiski on ainoa normaali ikäinen eikä vaadi erikoishuomiota. Onhan sillä kieltämättä iso porukka palveltavana, mutta ei se sitä tarkoita, että meidän palvelut voisi heiketä. Yleensä, kun mummukalla on hoitovastuu, niin se tulee päivätorkuille meidän kanssa. Se makoilee tuossa sohvalla ja lueskelee ja me saadaan kaikki kolme nukkua sen päällä. Se on hurjan kivaa ja niin se saa tehdä nytkin.

Mummukka meinaa aina sekottaa mut ja Jössen ja se ei meidän nimiäkään koskaan muista. Mua se sanoo laihaksi kissaksi ja Jösseä paksuksi kissaksi tai möllönaamaksi. Meistä se on tosi epäkohteliasta, Hertan se kyllä aina tunnistaa. Sit se on aika kovakouranen, se kun pitää hyvänä niin luut rutusee ja karvat pöllyää. Sen omat kissat on siihen tottuneet eikä ne ole milläakään, mutta oudokseltaan se aina vähän säikäyttää. Kovasti se kyllä haluaakin pitää meitä hyvänä ja pussata ettei meidän tulisi iskää ja äiskää ikävä. Sit me saadaan aina kaikkia herkkuja siltä, että me ei muistettais ikävöidä.

Meillä on ihan hyvin asiat, vaikka henkilökunta lomaileekin, mutta ne aina valittaa, kun on hirmu ikävä. Se on niille ihan oikeen, miks sitten laukkaavat pitkin maailmaa.