Me siivotaan

Valtsu tarinoi:

Nyt meilläkin käy uusi siivooja ja sen nimi on Susanna. Meillä oli ekalla kerralla ihan kivaa, kun me Jössen kanssa autettiin sitä. Pamelakin oli silloin täällä, niin meillä oli Jössen kanssa tosi rankka päivä. Piti avittaa Susannaa, mutta Pampsuakin piti jaagata, kyllä meillä pisti välillä juoksuksi. Äiskä ja iskä ihmetteli miten me oltiin ihan unessa koko ilta, kun ne tuli kotiin. Kyllähän kuka tahansa olisi ihan poikki, jos koko päivän juoksee. Jösse kyllä muistelee Satua, joka siivosi meidän kanssa vuosikaudet, mutta Jösse ja Satu olikin sydänystäviä.

Mä en oikein tiedä mitä tuo kissansuojelu laki sanoo siitä, että me joudutaan siivoamaan koko huusholli. Hertta ei koskaan osallistu siihen se vaan makoilee kiipeilypuussa katselee päältä tuleeko kaikki tehtyä. Hertta osaa kaikki nuo lakijutut ulkoa, mutta ei se kyllä ole siitä mitään sanonut kuuluuko meille siivoaminen vai ei. Tosin me Jössen kaa mielellään osallistutaan kaikkiin kodin hommiin. Eilenkin vaihdettiin iskän apuna lakanoita,se vasta hauskaa puuhaa on. Meillä oli tosi kivaa, kun me Jössen kanssa vuoroo mentiin pussilakanan sisään ja iskä haki meitä sieltä. Äiskä kyllä väitti, että me sotketaan iskän hommat, mutta ei iskä itte niin sanonut.

Me ollaan Jössen kaa sellanen superparivaljakko, että meiltä käy homma, kun homma.

Äiskällä on huolia

Jösse puhuu:

Meidän äiskällä on hirmu suuri huolen aihe ja vähän meillä kaikilla. Meidän iki-ihana Satu-siivooja ei pääse meille enää siivoamaan ja nyt me hukutaan likaan ja sotkuun. Meidän äiskä, kun on laiskimus ja sottapytty eikä iskäkään ole ahkerimmasta päästä. Me kissat yritämme parhaamme mukaan pitää järjestystä yllä, kun henkilökunta on niin kyvytöntä. Siksi tarvitsisimme pikaisesti lisää henkilökuntaa eli siivoojan joka kävisi joka viikko tai joka toinen viikko. Jos haluat vakio siivouspaikan niin soita meidän äiskälle sen työpaikalle 03-6759780.

Mikään helppo juttu ei ole olla meillä siivoamassa. Meidän äiskällä menee niin paljon aikaa siellä naamanvatkausfirmassaan ettei se ehdi, eikä jaksa tehdä kotona mitään. Tai mitään järkevää, kyllähän se niitä askartelu-ja neulomistarvikkeitaan levittelee ja kirjoja sillä on joka paikassa. Me karvalapset olemme sitä vastoin hyvin siistiä porukkaa mitä nyt vähän karvoja joskus irtoilee. Me nuollaan ruokalautasetkin niin puhtaaksi ettei tarvita edes tiskikonetta. Vessa asioiden kanssa me ollaan tarkkoja, ei kertaakaan ole pissatippaakaan tirahtunut muuhun, kun laatikolle ja myös ulkoa me tulemme omaa laatikkoon hädälle. Hertalle sattui pikkutyttönä sellainen vahinko, kun se oli juuri muuttanut meille, että se nukahti omaan kakkaansa. Äiskä kertoi, että Hertalla oli pikkuisena masu ihan ripulilla viikon verran, kun sitä jännitti ja pelotti uudessa kodissa. Sitten se oli mennyt hiekkalaatikolle asialleen ja nukahtanut siihen ripuliläjään. Äiti sai pikkuisen olla pesuhommissa ennen, kuin Hertta oli taas puhtaan valkoinen. Se on ainoa vessa vahinko mitä meidän perheessä on tapahtunut.

Jos tulet meille siivoojaksi me luvataan Valtsun kanssa jelppiä parhaamme mukaan. Hertta on vähän sellainen hienohelma ettei se osallistu siisvoushommiin, mutta me Valtsun kanssa tykätään. Otappas yhteyttä meidän henkilökuntaan eli äiskään.

Jössen sydänystävä

Jössen juttuja:

eilen jo juttelinkin siitä etten mä oikein luota ihmisiin ja siksi mulla ei ole kovinkaan montaa ystävää. Enkä mä mitenkään ole edes kiinnostunut ihmisistä, mun puolestani ne saa tehdä mitä tykkäävät.

Mä tulen oikein hyvin juttuun äiskän vanhempien mummukan ja papparaisen kanssa, vaikka mummukka on niin kova pussaamaan. Sitten iskänkin vanhemmat, Nummen mummu ja pappa ovat tosi kivoja, ne tuo aina meille ruokatuliaisia. Kaikista paras kaverille mulle on kuitenkin Satu. Satu tulee joka torstai aamu ihan hirveän aikaisin meille siivoamaan. Hyvä, että tuleekin, kun meidän äiskä on ihan kamala sottapytty. Jos äiskä on joskus kavereidensa kanssa reissussa ja me ollaan nelistään kotona, niin kaikki on ihan siistiä ja kunnossa. Sitten kun äiskä tulee se pistää huushollin sekaisin varttitunnissa.

Mä ja Valtsu autetaan aina Satua siivoomisessa, me tarkasti seurataan kaikkea tekemistä. Tai oikeastaan seurattiin aikaisemmin, nyt noi aamuheräämiset on niin ylivoimaisia, että on pakko jäädä nukkumaan. Mun on varmaan neuvoteltava Sadun kanssa, jos se tulisi vasta iltapäivisin, kun ei me Valtsun kanssa olla hereillä ennen puoltapäivää. Sehän on ihan epäinhimillistä ja vastoin kaikkea kissankohtelulakeja, että pitäisi talvella herätä puolikahdeksalta. Mä en ymmärrä miksi äiskäkin aina päivittelee, että mikäs nyt on, kun siivoaminen ei huvitakkaa.

Sitten, kun on valoisampaa, niin mä taas olen Satua vastassa heti eteisessä. Mä olen harjotellut heittämään kuperkeikkaan sen jaloissa, kun musta on niin mukavaa tavata sitä. Satu osaa rapsuttaa just mukavasti ja on rauhallinen eikä hötkyile turhia. Valtsukin tykkää touhuta meidän mukana, se aina haluaa lavuaariin istumaan ja katselemaan veden valumista. Hertta ei osallistu siivoamiseen, kun sillä on aina niin kiire aamulenkille. Se, kun pitää kuulemma huolta linjoistaan.

Satu on ehdottomasti mun paras sydänystävä ja mulle riittää yksi sellainen. Jos meille alkaa kovasti muita ihmisiä tuppaamaan mä menen äiskän sänkyyn peittojen alle piiloon ettei mua vaan löydetä. Niin kuin jo sanoin mun käsitys ihmisten sielunelämästä ei kovin hyvä ole, joten mulle riittää nämä muutamat ihmiset läheisiksi.

Valtsu vauhdissa

Mun nimi on Valtsu ja mutkin Hertta pakotti kirjoittajaksi. Mä kostan tän kyllä, taas kun se luulee nukkuvansa kaikessa rauhassa saunan lauteilla, niin mä hyppään sen niskaan. Siitä se ei tykkää yhtään, mut mitäs aina komentelee meitä.

Mä voisin kirjoitella siitä mitä mä ja iskä tehdään yhdessä. Jösse, kun on tollanen mammanpoika, niin mä taas tykkään olla iskän kanssa. Äiskä aina ihmettelee ettei hän ole koskaan nähnyt kissan kiintyneen yhteen ihmiseen noin kovasti. Mut ei sitä tarvitse ihmetellä, nää on niitä miesten juttuja, kaveria ei jätetä jne. Mä olen iskän paras kaveri se on usein sen sanonutkin ja me puuhaillaan kaikkea kivaa yhdessä.

Mä voisin olla sellainen urheilutoimittaja tässä blogissa, kun me ollaan iskän kaa Liverpool ja HPK faneja. Se Liverpool on sellanen potkupallo porukka jossain ulkomailla, iskä ja äiskä oli niitä viime syksynä paikan päällä katsomassakin. Äiskä kuulemma oli vaan katsellu muuta yleisöä eikä tiennyt varsinaisesta pelistä mitään, kyllä iskää varmaan hävetti. Olis ottanut mut mukaan, niin mä olisin mennyt kentälle mukaan ja auttanut Liverpoolin voittoon. Sit mä olisin ollu suuri sankarikissa. Mä kun olen tosi rohkee tekeen kaikenlaista enkä pelkää niin kun toi Jösse.

Äiskä ei ymmärrä urheilusta yhtikäs mitään, niin se on jäänyt vaan mun ja iskän jutuksi. Mä tykkäisin lähteä jäähallillekin, mutta kun Jösse ei halua, niin en mä viitti jättää sitä kotiin. Jösse ei kun ei tykkää muista ihmisistä, kun kotiväestä ja tietenkin Sadusta joka käy meillä siivoomassa, se on Jössen sellainen sydänystävä. Nyt mua alkaa kyllästyttää tää kirjoittaminen ja taidan pistää vähän pitkäkseni. Ei sovi oudokseltaan rehkiä liikaa voi tulla tassut kipeiksi kirjoittamisesta.