Kissajoogaa

Täply esittelee likaisia tassujaan.

Valtsun juttuja:

Meillä on iskenyt joku joogabuumi, kun Pikkulikka, Täply ja jopa Jösse on alkanut väännellä itteensä ihmeasentoihin. Pikkulikka sen alotti, mut se on sellanen viutilopää, että se keksii kaikenlaista. Sit Täply lähti siihen mukaan, vaikka se on ihan kunnon äijä. Meidän Jössee mä eniten ihmettelen, kun se ei juurkaan itseään viitsi liikutella, että mikäs mielitauti siihen on iskenyt. Mä en ainaskaa siihen rupee, kun jooga on likkojen hommia ja mä olen kova kolli.

Pikkulikka joogaa

Mäkin haluan lemmikkieläimen!

Jössen toiveita:

Musta en ihan väärin, ettei mulla ja Valtsulla ole omaa lemmikkieläintä. Me ollaan pitkät päivät yksin kotona, niin olisi jotain seuraa kun olis lemmikki edes. Mä haluisin kerpiilin, tai sellasen aavikkorotan ja Valtsu haaveilee kanarialinnusta, tai seeprapeiposta. Kyl mun mielestä iskä ja äiskä on tosi nuljuja, kun ei edes joululahjaks hankkinu meille lemmikkiä kaveriks. Ajatelkaas miten hyvin aika kuluu, jos me voitas aina välillä ottaa se kerpiili häkistään ja sit jahdattais sitä pitkin taloa. Tai paremman puutteessa me voitais läpsiä sitä sinne häkkiin. Siinä sitä menis aika kaikilla tosi mukavasti.

Me ollaan jouduttu tuomaan tuolta ulkoiluhäkistä päästäisiä ja metsähiiriä sisään ja kokeiltu oiskos niistä leikkikaveriks. Ne on kuitenkin niin heikkohenkisiä, että ne heittää veivinsä melko pian. Muutama on saanu sydärin ja joku kuoli verenvuotoon, kun Valtsu vaan vähä purasi sitä. Voihan olla, että suomalaisilla päästäisillä on joku perinnöllinen sydänvika, niin ku noilla ihmisilläkin. Eihän kaikki tietty oo niin vahvoja, kun me kissat. Sit me aateltiin Valtsun kaa, että tollanen ulkolainen jalostettu elukka vois olla sitkeempi. Tai voishan niitä ottaa monta, että jos yks delais nin olis toinen tilalle.

Äiskä ja iskä sanoo jyrkästi ei. Meille ei mitään hiiriä hommata. Me ei ymmärretä miks ne on nin pikkumaisia. Ei kai niillä rahat voi olla nin finiitto, ettei pysty hiirille edes ruokaa hommaamaan. Siihen ei montaa senttiä päivässä menis. Vai mistäs sen tietää, jos äiskä on tuhlannu taas kaikki rahansa johkin kirjoihin. Aika älytöntä sekin, että ihminen ostaa kassikaupalla kirjoja. Kyl ny yks kirja pitäis riittää jokaiselle, ei pitäis olla nin ahne. Hertta oli lukenu jostain äiskän historia lehdestä, että menneenä aikana Saksassa riitti yks kirja. Se oli joku Taisteluni ja sen oli skrivannu joku Aatu. Kaikki muut kirjat ne poltti. Tulis meidänkin pihaan komee rovio jos pistettäis äiskän kirjasto kokkoon.

Seuraavaks me puhutaan mummukalle, jos se hommais meille lemmikin. Tai sit Nummen mummu ja pappa. Ne on paljo reilumpia ja yleensä tekee kaiken mitä me pyydetään.

Kiireiset kissat

Jösse juttelee

Morjens vaan lukijoille! Piti hypätä näppäimille, kun on tullu sellasta viestiä, et meikkiksiä kaivataan. Tietysti se ei mikään ihme olis, kun ollaanhan me tosi hyviä tyyppejä, ainakin mä ja Valtsu, hertta vaan silloin tällöin.
Te ette ikinä arvaa kui kiireisiä me ollaan oltu. Me ollaan tehty iskän kaa suursiivousta ja pientä remppaakin ja se on sentäs rankkaa hommaa. Me ollaan vähä yritetty siivoilla äiskän jälkiä, kun se on niin kova sotkeen. Pakkohan meidän oli jeesata iskää, kun se raukka joutuu niitä äiskä kirjojakin latoon päivä tolkulla. Luulis, että ihmiselle riittäis yks kirja, mut meitin äiskällä niitä on satoja. Iskä joutu hommaamaan Ikeasta lisää hyllyjä ja sit me yhdessä koottiin niitä. Ihme touhua sekin, että myydään kirjahylly pieninä palasina ja annetaan ohjeet mukaan ja joku tyhmä menee ostaan sellasen. Se me kyl iskälle sanottiin, et jos meinaat seuraavan autonkin ostaa tolla konstilla nin mieti vähä. Sitä me ei ehkä Valtsun kaa ihan nin helposti koottaiskaan. Iskää on hyvä vähä neuvoo, kun ihmisiä on nin helppo hönäyttää.

Hyllyjen ja pöytien kokoominen oli tyälästä hommaa. Me haisteltiin Valtsun kaa joka ainoo nippeli ja nappeli. Iskä kyl sano, et pojat vois mennä välillä, vaikka nukkuun. Mut meillä ei kaveria jätetä ja oltiin ahkerasti iskän apuna. Äiskä lueskeli tapansa mukaan jotain tappamiskirjaa ja mitä se hienosti yrittää väittää sotahistoriaks. Yhtä hyvin me voitas sanoo päästäisen tappamista sotafilosofiaks, ei me mitään julmia tappajia olla, kunhan vähä filosohviaa harjotetaan.

Täytyypäs ny yrittää teitä lukijoita taas useammin viihdyttää kirjotuksilla, että teilläkin olis jotain iloa elämässä. 

Rokkikonsertin valmisteluja

Valtsu suunnittelee:

Kesäviikonloput on nykyään aika tylsiä. Enää ei ole likkojen juoksukilpailujakaan, kun Pikku Leidi ja Hertta ulkoilee eri aikaan. Hertta, kun tuppas jaagaan aina Pikku Leidiä ja vähä pöllyttämään sitä. Siinä oli olympialaiset ja paraolympialaiset samalla kertaa, kun Herttahan on leikattu ja naulailtu takakintuistaan. Eihän sillä Hertalla mitään vaivaa niistä leikatuista kintuista ole, yhtä kovaa se veti, ku Pikku Leidikin. Mummukka ja iskä kehitti sellasen merkinantosysteemin ulko-oviin, niin ne tietää olla päästämättä likkoja yhtä aikaa pihalle. Siihen sekin huvi sit kaatu.

Mä olen vähä funtsinu, jos järkkäis rokkikonsertin tohon meidä pihaan, nin tulis vähä elämää Hyvikkäläänkin. Jössen kans meinattiin, että pyydettäis ZZTop, joku lauantai soittaan meille. Hertta heti tyrmäs koko jutun, että ZZTop maksaa miljoonan ennen, kun se mihinkään keikalle lähtee. Hertta on aina, niin masentava. Me Jössen kaa väsättiin sähköposti ZZTopin jätkille, että saavat 15 € per miäs ja ilmaset kissan ruuat. Eikä tarvii roudareita ja tekniikan tyyppejä ottaa ollenkaan, kun mä, Jösse ja mummukan Kultsu ja Täply hoidetaan ne hommat.

Tässä on ny vaan se probleema ettei meillä oo Jössen kaa edes sitä viittätoistaecee. Sit mä keksin, että mehän voitais Jössen kaa lähtee kaupunkiin kerjäämään. Pistettäis parkkiin ittemme siihen äiskän naamanvatkaustoimiston eteen, niin päästäs aina välillä sisälle syömään ja päivätorkuille. Me voitais kirjottaa sellanen iso lappu Auttakaa köyhiä kissaorpoja. Siihen voitais laittaa vielä, että meillä on invaliidisisko kotona. Suurennettais pari hellyttävää kuvaa Hertasta sen jalkaleikkauksen jäljiltä, niin kyl rahaa rupee tippuun.

Jössee vähä pelottaa, että poliisit ottaa meidät kiinni ja luulee ulkomaalaisiks ja lähettää vaikka Romaniaan. Mä sanoin ettei siitä oo mitään pelkoo, kun meillä on mikrosirut, niin tullu viimestään palauttaa meidät äiskälle. Eiks ookkin hyvä suunnitelma? Te kaikki lukijat voitte sitte tulla ZZTopin konserttiin meidän pihaan, eikä maksa mitään.

Mistä saisi unilääkettä?

Valtsu puhuu huolistaan:

Meillä kaikilla kolmella on tosi suuri huoli, kun iskällä ja äiskällä on vaivana unettomuus. Ekaks me ei ollenkaan ymmärretty mikä niitä vaivas, mutta Hertta tutki netistä, että ihmisillä voi olla sellanenkin vika, kuin unettomuus. Ihmisillä kun on kaikkia kummia tauteja mitä kissa ei voisi edes kuvitella. Niiden yöllä heräily alkoi noin kolmisen viikkoa. Suurin piirtein samoihin aikoihin, kun lumi tuli maahan ja me lopetettiin ulkoilu. Niihin aikoihin me alettiin viettämään päivät torkkuen ja yöt tiivinä kolmen kissan käärönä iskän ja äiskän sängyssä.

Yleensä iskän ja äiskän kanssa nukkuu, vain Hertta mutta talvisin mekin Jössen kaa mennään samaan sänkyyn, kun siinä on niin mukavan lämmintä. Sit siellä on kiva leikkiä ja meillä on Jössen kanssa ihan sellanen oma piilosleikki öisin. Aamuyöstä, kun on ihan pimeää on tosi jännää mennä pussilakanan pussiin sisälle ja etsiä toinen toistaan siellä pussissa. Joskus me ollaan kumpikin yhtä aikaa siellä pussissa, tai sit silleen,että toinen on pussilakanan sisällä ja toinen etsii siinä päällä. Hertta ei siihen leikkiin osallistu, kun se on niin hieno neiti ettei se paljo leiki. Se siirtyy yleensä kiipeilypuuhun nukkumaan. Niihin aikoihin aamuyöstä iskä ja äiskä kumpikin alkaa valittaa, kun ei pysty nukkumaan.

Välillä ne pistää valot ja kurkkii meitä sinne pussilakanan sisään ja käyvät vessassa, tai juomassa. Koko ajan ne valittaa ja puhuu keskenään, kun ei pysty nukkumaan. Joskus ne lukee vähän aikaa ja aina ne kaivaa meidät pois sieltä pussilakanan sisältä. Ei me oikein tiedetä miten kauan ne valvoo, kun me sit itsekin taas nukahdetaan. Mut, kyl ne joka yö herää ja sääliks niitä tulee, kun ne valittaa etteivät voi nukkua. Se on varmaan tosi kamala tunne, kun keskellä yötä herää siihen ettei pystykään nukkumaan. Onneksi kissoilla ei sellaisia vaivoja ole. Nyt meidän täytyy alkaa selvittää mistä me saatais niille unilääkettä. Hertta vois katsoo taas netistä, jos löytyis joku hyvä eläinlääkäriasema, joka jakaisi unipillereitä.

Tampaxit vesikupissa

Hertan hurinoita: Meidän Jösse se taas kunnostautui. Siinä on sellanen jätkä ettei sen aivotuksista ota kukaan selvää. Pojalla on päässä muutama juttu jonka se tekee uudestaan ja uudestaan. Yksi bravuudijuttu on nää äiskän tampaxien kuljetukset. Jössehän rakastaa kaikkea paperia ja pumpulia ja sen tietää koko talon väki. On tuo meidän äiskä sen verran kovaa kiljunut, kun kymmenkunta vessapaperi rullaa on silppuna lattialla. Veskipaprun on meillä opittu pitämään niin hyvässä piilossa, että ovelinkaan vieras ei niitä omin avuin löydä. On meinaan sen verran moni tyyppi huudellut nolona vessasta, ette hei täällä on paperi loppu. Samaan piiloon on tarkoitus äiskän laittaa terveyssiteet, tampaxit, pumpulit ja topsipuikot. Mutta tietäähän sen meidän äiskän, aina joku unohtuu näkyville. Pikkupojat Valtsu ja Jösse on jostain syystä kiinnostuneet penkomaan äiskän käsilaukkua harva sen ilta. Aina ne jotain omasta mielestään aarretta sieltää löytää. Välillä löytyy hiuspantoja, nenäliinoja, tai niitä ihania tampaxeja. Valtsuhan ei kiinnostu, kuin niistä hiusjutuista, mutta Jösse lähtee innoissaan kantamaan tampaxia kohti vesikuppia. Sitä ei varmaan osaa selittää edes Jösse miksi ne pitää raahata juuri vesikuppiin. Äiskän sanojen mukaan se on varma tapa pilata ne hetkessä. Olempa minä nähnyt, kun Jösse raahaa kokonaista terveysside pakettia kohti keittiöö ja vesikippoa. Siinä menee koko paketti kerralla roskiskuntoon. Myönnettävä on, että ihan kun iskä ja äiskä olis hiukan ylpeitä Jössen harrastuksesta. Kyllä ne aina niin innoissaan kaikille kertoo, että meidän Jösse se keksii vaikka mitä. Tänäänkin, kun äiskä noukki viisi tampaxia vesikiposta lillumasta, niin oppiihan vähäksi aikaa pitämään huolen tavaroistaan.

Me siivotaan

Valtsu tarinoi:

Nyt meilläkin käy uusi siivooja ja sen nimi on Susanna. Meillä oli ekalla kerralla ihan kivaa, kun me Jössen kanssa autettiin sitä. Pamelakin oli silloin täällä, niin meillä oli Jössen kanssa tosi rankka päivä. Piti avittaa Susannaa, mutta Pampsuakin piti jaagata, kyllä meillä pisti välillä juoksuksi. Äiskä ja iskä ihmetteli miten me oltiin ihan unessa koko ilta, kun ne tuli kotiin. Kyllähän kuka tahansa olisi ihan poikki, jos koko päivän juoksee. Jösse kyllä muistelee Satua, joka siivosi meidän kanssa vuosikaudet, mutta Jösse ja Satu olikin sydänystäviä.

Mä en oikein tiedä mitä tuo kissansuojelu laki sanoo siitä, että me joudutaan siivoamaan koko huusholli. Hertta ei koskaan osallistu siihen se vaan makoilee kiipeilypuussa katselee päältä tuleeko kaikki tehtyä. Hertta osaa kaikki nuo lakijutut ulkoa, mutta ei se kyllä ole siitä mitään sanonut kuuluuko meille siivoaminen vai ei. Tosin me Jössen kaa mielellään osallistutaan kaikkiin kodin hommiin. Eilenkin vaihdettiin iskän apuna lakanoita,se vasta hauskaa puuhaa on. Meillä oli tosi kivaa, kun me Jössen kanssa vuoroo mentiin pussilakanan sisään ja iskä haki meitä sieltä. Äiskä kyllä väitti, että me sotketaan iskän hommat, mutta ei iskä itte niin sanonut.

Me ollaan Jössen kaa sellanen superparivaljakko, että meiltä käy homma, kun homma.

Äiskällä on huolia

Jösse puhuu:

Meidän äiskällä on hirmu suuri huolen aihe ja vähän meillä kaikilla. Meidän iki-ihana Satu-siivooja ei pääse meille enää siivoamaan ja nyt me hukutaan likaan ja sotkuun. Meidän äiskä, kun on laiskimus ja sottapytty eikä iskäkään ole ahkerimmasta päästä. Me kissat yritämme parhaamme mukaan pitää järjestystä yllä, kun henkilökunta on niin kyvytöntä. Siksi tarvitsisimme pikaisesti lisää henkilökuntaa eli siivoojan joka kävisi joka viikko tai joka toinen viikko. Jos haluat vakio siivouspaikan niin soita meidän äiskälle sen työpaikalle 03-6759780.

Mikään helppo juttu ei ole olla meillä siivoamassa. Meidän äiskällä menee niin paljon aikaa siellä naamanvatkausfirmassaan ettei se ehdi, eikä jaksa tehdä kotona mitään. Tai mitään järkevää, kyllähän se niitä askartelu-ja neulomistarvikkeitaan levittelee ja kirjoja sillä on joka paikassa. Me karvalapset olemme sitä vastoin hyvin siistiä porukkaa mitä nyt vähän karvoja joskus irtoilee. Me nuollaan ruokalautasetkin niin puhtaaksi ettei tarvita edes tiskikonetta. Vessa asioiden kanssa me ollaan tarkkoja, ei kertaakaan ole pissatippaakaan tirahtunut muuhun, kun laatikolle ja myös ulkoa me tulemme omaa laatikkoon hädälle. Hertalle sattui pikkutyttönä sellainen vahinko, kun se oli juuri muuttanut meille, että se nukahti omaan kakkaansa. Äiskä kertoi, että Hertalla oli pikkuisena masu ihan ripulilla viikon verran, kun sitä jännitti ja pelotti uudessa kodissa. Sitten se oli mennyt hiekkalaatikolle asialleen ja nukahtanut siihen ripuliläjään. Äiti sai pikkuisen olla pesuhommissa ennen, kuin Hertta oli taas puhtaan valkoinen. Se on ainoa vessa vahinko mitä meidän perheessä on tapahtunut.

Jos tulet meille siivoojaksi me luvataan Valtsun kanssa jelppiä parhaamme mukaan. Hertta on vähän sellainen hienohelma ettei se osallistu siisvoushommiin, mutta me Valtsun kanssa tykätään. Otappas yhteyttä meidän henkilökuntaan eli äiskään.

Jalkapallofanit

Valtsu juttelee:

Mähän olen jo aiemminkin kertonut, että mä ja iskä olla jalkapallofaneja. Me kuulutaan Liverpoolin jalkapalloseuran fanclubiin ja musta se on tosi hieno juttu. Iskä sai sieltä taas vuoden alussa uuden fanclubikaulaliinan jossa on Liverpoolin värit. Ja mä sain sen vanhan!
Aina, kun me katsotaan peliä, mulla on se kaulahuivi makuualustana, se on ihanan lämmin ja pehmeä. Se Liverpool harrastus on ihan iskän ja mun oma juttu, äiskä ei tajuu siitä mitään. Ne oli pari vuotta sitten yhdessä katsomassa sitä peliä paikan päällä ja äiskä kuulemma torkkui koko pelin ajan. Voi iskä parkaa, kyllä sitä varmaan hävetti,ei äiskä osaa edes käyttäytyä.

Olis ollut paljon mukavampi, jos mä olisin ollut iskän mukana, mä osaan seurata tasan tarkkaan iskän käytöstä ja tehdä niin, kun sekin. Mua ei olis tarvinnut hävetä. Mäkin osaan ulkoa sanat siihen Liverpoolin lauluun, mikä lauletaan aina pelin aluksi. Se on iskän puhelimen soittoäänenä ja mä osaan laulaa sen ihan hyvin. Äiskä inhoo koko biisiä. Niin on erilaisia nää miesten ja naisten harrastukset. Ei Herttakaan ole yhtään kiinnostunut jalkapallosta.

Seksijutut kiinnostaa lukijoita

Jösse kirjoittelee:

Hertta oli jostain lukenut tutkimusta, että jos lehdessä kirjoitetaan jostain seksijutusta, niin se saa aina lukijoita enemmän, kuin muut jutut. Siitä se oli saanut päähänsä, että meidänkin blogissa on seksijuttuja. Sit se ihan kysymättä päätti, että mun pitää kirjoittaa seksistä, eikä se kuunnellu mua yhtään, kun mä sanoin etten tiedä mikä se seksi on. Mä kysyin Valtsultakin, mut ei sekään tiennyt.

Mä olen nyt paripäivää makoillut kiipeilypuussa miettimässä mitä se seksi voisi olla ja olen yrittänyt muistella missä olen sen sanan kuullut. Pikkuhiljaa mulle alkaa hahmottumaan, että se on jotain syötävää. Äiskä esimerkiksi kysyi iskältä sunnuntaiaamuna mitä haluat aamiaiSEKSI ja kerran se keitti jotain soppaa ja maisteli sitä kauhasta ja totesi, että tulipa hyvän makuiSEKSI. Joten se viittaa ilman muuta ruokaan, sitten mä yritin kysellä äiskältä suoraan, että mitä se seksi on ja äiskä sanoi, vaan ettei se ole Jösseä varten. Ihan samalla tavoin se sanoo, kun mä haistelen kinkkua sen voileivän päältä, ettei se ole Jösseä varten.
Sit mä myös muistin, että kun äiskä luki kesällä iltalehteä ja siinä oli Johanna Tukiaisen kuva, niin äiskä kysyi, että onko toi lihapulla jonkun mielestä seksikäs. Joku ministerihän, oliko se ny Kanerva lähetteli seksiviestejä sille Tukiaiselle ja mitä muutakaan se vanha setä olisi kirjoitellut, kun ruokajuttuja. Ja toisaalta mitä yhteistä keskusteltavaa vois ministeri ja eroottinentanssija keksiä, kun ruoka, sehän on meille kaikille tärkeää.
Kyllä mä olen alusta asti ihan oikeassa ollut, kun olen päättänyt kirjoittaa ruokajuttuja, se on aihe joka ei jätä kylmäksi ketään.