Mäkin haluan lemmikkieläimen!

Jössen toiveita:

Musta en ihan väärin, ettei mulla ja Valtsulla ole omaa lemmikkieläintä. Me ollaan pitkät päivät yksin kotona, niin olisi jotain seuraa kun olis lemmikki edes. Mä haluisin kerpiilin, tai sellasen aavikkorotan ja Valtsu haaveilee kanarialinnusta, tai seeprapeiposta. Kyl mun mielestä iskä ja äiskä on tosi nuljuja, kun ei edes joululahjaks hankkinu meille lemmikkiä kaveriks. Ajatelkaas miten hyvin aika kuluu, jos me voitas aina välillä ottaa se kerpiili häkistään ja sit jahdattais sitä pitkin taloa. Tai paremman puutteessa me voitais läpsiä sitä sinne häkkiin. Siinä sitä menis aika kaikilla tosi mukavasti.

Me ollaan jouduttu tuomaan tuolta ulkoiluhäkistä päästäisiä ja metsähiiriä sisään ja kokeiltu oiskos niistä leikkikaveriks. Ne on kuitenkin niin heikkohenkisiä, että ne heittää veivinsä melko pian. Muutama on saanu sydärin ja joku kuoli verenvuotoon, kun Valtsu vaan vähä purasi sitä. Voihan olla, että suomalaisilla päästäisillä on joku perinnöllinen sydänvika, niin ku noilla ihmisilläkin. Eihän kaikki tietty oo niin vahvoja, kun me kissat. Sit me aateltiin Valtsun kaa, että tollanen ulkolainen jalostettu elukka vois olla sitkeempi. Tai voishan niitä ottaa monta, että jos yks delais nin olis toinen tilalle.

Äiskä ja iskä sanoo jyrkästi ei. Meille ei mitään hiiriä hommata. Me ei ymmärretä miks ne on nin pikkumaisia. Ei kai niillä rahat voi olla nin finiitto, ettei pysty hiirille edes ruokaa hommaamaan. Siihen ei montaa senttiä päivässä menis. Vai mistäs sen tietää, jos äiskä on tuhlannu taas kaikki rahansa johkin kirjoihin. Aika älytöntä sekin, että ihminen ostaa kassikaupalla kirjoja. Kyl ny yks kirja pitäis riittää jokaiselle, ei pitäis olla nin ahne. Hertta oli lukenu jostain äiskän historia lehdestä, että menneenä aikana Saksassa riitti yks kirja. Se oli joku Taisteluni ja sen oli skrivannu joku Aatu. Kaikki muut kirjat ne poltti. Tulis meidänkin pihaan komee rovio jos pistettäis äiskän kirjasto kokkoon.

Seuraavaks me puhutaan mummukalle, jos se hommais meille lemmikin. Tai sit Nummen mummu ja pappa. Ne on paljo reilumpia ja yleensä tekee kaiken mitä me pyydetään.

Rokkikonsertin valmisteluja

Valtsu suunnittelee:

Kesäviikonloput on nykyään aika tylsiä. Enää ei ole likkojen juoksukilpailujakaan, kun Pikku Leidi ja Hertta ulkoilee eri aikaan. Hertta, kun tuppas jaagaan aina Pikku Leidiä ja vähä pöllyttämään sitä. Siinä oli olympialaiset ja paraolympialaiset samalla kertaa, kun Herttahan on leikattu ja naulailtu takakintuistaan. Eihän sillä Hertalla mitään vaivaa niistä leikatuista kintuista ole, yhtä kovaa se veti, ku Pikku Leidikin. Mummukka ja iskä kehitti sellasen merkinantosysteemin ulko-oviin, niin ne tietää olla päästämättä likkoja yhtä aikaa pihalle. Siihen sekin huvi sit kaatu.

Mä olen vähä funtsinu, jos järkkäis rokkikonsertin tohon meidä pihaan, nin tulis vähä elämää Hyvikkäläänkin. Jössen kans meinattiin, että pyydettäis ZZTop, joku lauantai soittaan meille. Hertta heti tyrmäs koko jutun, että ZZTop maksaa miljoonan ennen, kun se mihinkään keikalle lähtee. Hertta on aina, niin masentava. Me Jössen kaa väsättiin sähköposti ZZTopin jätkille, että saavat 15 € per miäs ja ilmaset kissan ruuat. Eikä tarvii roudareita ja tekniikan tyyppejä ottaa ollenkaan, kun mä, Jösse ja mummukan Kultsu ja Täply hoidetaan ne hommat.

Tässä on ny vaan se probleema ettei meillä oo Jössen kaa edes sitä viittätoistaecee. Sit mä keksin, että mehän voitais Jössen kaa lähtee kaupunkiin kerjäämään. Pistettäis parkkiin ittemme siihen äiskän naamanvatkaustoimiston eteen, niin päästäs aina välillä sisälle syömään ja päivätorkuille. Me voitais kirjottaa sellanen iso lappu Auttakaa köyhiä kissaorpoja. Siihen voitais laittaa vielä, että meillä on invaliidisisko kotona. Suurennettais pari hellyttävää kuvaa Hertasta sen jalkaleikkauksen jäljiltä, niin kyl rahaa rupee tippuun.

Jössee vähä pelottaa, että poliisit ottaa meidät kiinni ja luulee ulkomaalaisiks ja lähettää vaikka Romaniaan. Mä sanoin ettei siitä oo mitään pelkoo, kun meillä on mikrosirut, niin tullu viimestään palauttaa meidät äiskälle. Eiks ookkin hyvä suunnitelma? Te kaikki lukijat voitte sitte tulla ZZTopin konserttiin meidän pihaan, eikä maksa mitään.

Me halutaan lemmikkieläin

Jössen jutut:

Mä ja Valtsu ollaan päätetty,etä me halutaan lemmikkieläin ittellemme. Meillä on ihan tylsää, kun sataa koko ajan eikä oo edes ulkoiluhuvilassa mitään jännää tekemistä. Mä ihan pelkään masentuvani ja sit joutuu pian syömään jotain pillereitä eikä se ole kivaa. Paras juttu olis siis saada joku kiva lemmikkieläin.

Mä olen ehdottanut alpakkaa ja lammasta ja Valtsu taas tykkäis minipossuista. Iskä oli netistä katsonut miten sitä alpakkaa hoidetaan ja päätynyt siihen ettei sitä voi sisälle tuoda. Me kyllä Valtsun kaa jaettaisiin sen kanssa ulkoiluhäkki ja kyllä mummukka sitä hoitais kun me oikein ruinattais. Äiskä taas selitti ettet sä Jösse nyt ymmärrä millainen se alpakka on, että se on kuulemma tosi iso eläin. Mut mä en pelkää isojakaan eläimiä onhan mä nähnyt hevosiakin enkä oo yhtään säikkynyt. Mä luulen, että äiskä itte pelkäis jos meille alpakka tulisi.

Hankkisivat meille edes kissanpennun, sellasen pikku karvaturrin, kun mummukan pullukat oli viime kesänä. Kuka muka on sanonut ettei kissoilla voisi olla omaa kissanpentua lemmikkieläimenä, häh? Se on ihan ennakkoluuloa.
Koiraa me ei ainakaan haluta, ne on tosi tyhmiä. Mieluummin me ollaan sitten vaikka masentuneita, kun joku räksyttävä rakki meille otettais. Ollaan me ehdoteltu, että kerpiilit, hiiret tai kanarialinnutkin olisi ihan kivoja, mutta iskä väittää, että me juonitaan jotain. Kyllä kissoilla voi olla kerpiili lemmikkinä, sehän olisi kiva kaveri leikkiä jaakaamisleikkejä. Jos teillä lukijat olisi ylimääräisiä alpakoita, lampaita tai kerpiilejä niin ne vois tuoda meille!

Ongelmia pikkupoikien kanssa

Hertta kirjoittaa:

Arvasinhan minä, että Valtsun ja Jössen kanssa tulee ongelmia, kun ne on niin auttamattoman lapsellisia ja hölmöjä. Minulta meinasi palaa hihakarvat, kun olin delegoinut poikien vastuulle viikonlopun kirjoittamiset. Mutta eihän ne samperin karvape+#%+eet mitään muistaneet tehdä, oli kuulemma jotain tärkeämpää. Kun tivasin, että mikä oli niin paljon tärkeämpää, niin kuulemma luonnon tarkkailu ulkona. Pojat oli istuneet takkahuoneen sohvan selkänojalla ja tapittaneet ulos, kun siellä käveli fasaaneja. Onhan ne nyt ennekin fasaaneja nähneet, mutta nyt tuli niin mielenkiintoinen keskustelu, että kaikki unohtui. Jösse kuulemma rupesi laskemaan, että kuinka monta Whiskas pussia saisi yhdestä fasaanista. Anna mun kaikki kestää, eikö mitään tyhmempää enää keksineet. Ihmettelen miksi Valtsukin moista rupesi laskeskelemaan, kun ei se paljon syökkään.

Tästä otin kyllä opiksi, jos pojat luulee etten enää pyydä heitä kirjoittamaan, niin turha luulo. Nyt minä vaan vahdin ne niin perusteellisesti ettei tehtäviä laiminlyödä taatusti. Ne pojat sentäs osaa minua aina ärsyttää, milloin ne teppailee minun edessäni niin hitaasti ettei ohitse pääse tai tuleevat haistelemaan turkkiani. Tämä tyttö läimäisee heti, jos liian lähelle tupataan ja Jösse onkin oppinut jo kiertämään minut kaukaa ja hyvä niin. Minä vaadin kunnioitusta ja arvostusta talon ainoana tyttökissana!