Rokkikonsertin valmisteluja

Valtsu suunnittelee:

Kesäviikonloput on nykyään aika tylsiä. Enää ei ole likkojen juoksukilpailujakaan, kun Pikku Leidi ja Hertta ulkoilee eri aikaan. Hertta, kun tuppas jaagaan aina Pikku Leidiä ja vähä pöllyttämään sitä. Siinä oli olympialaiset ja paraolympialaiset samalla kertaa, kun Herttahan on leikattu ja naulailtu takakintuistaan. Eihän sillä Hertalla mitään vaivaa niistä leikatuista kintuista ole, yhtä kovaa se veti, ku Pikku Leidikin. Mummukka ja iskä kehitti sellasen merkinantosysteemin ulko-oviin, niin ne tietää olla päästämättä likkoja yhtä aikaa pihalle. Siihen sekin huvi sit kaatu.

Mä olen vähä funtsinu, jos järkkäis rokkikonsertin tohon meidä pihaan, nin tulis vähä elämää Hyvikkäläänkin. Jössen kans meinattiin, että pyydettäis ZZTop, joku lauantai soittaan meille. Hertta heti tyrmäs koko jutun, että ZZTop maksaa miljoonan ennen, kun se mihinkään keikalle lähtee. Hertta on aina, niin masentava. Me Jössen kaa väsättiin sähköposti ZZTopin jätkille, että saavat 15 € per miäs ja ilmaset kissan ruuat. Eikä tarvii roudareita ja tekniikan tyyppejä ottaa ollenkaan, kun mä, Jösse ja mummukan Kultsu ja Täply hoidetaan ne hommat.

Tässä on ny vaan se probleema ettei meillä oo Jössen kaa edes sitä viittätoistaecee. Sit mä keksin, että mehän voitais Jössen kaa lähtee kaupunkiin kerjäämään. Pistettäis parkkiin ittemme siihen äiskän naamanvatkaustoimiston eteen, niin päästäs aina välillä sisälle syömään ja päivätorkuille. Me voitais kirjottaa sellanen iso lappu Auttakaa köyhiä kissaorpoja. Siihen voitais laittaa vielä, että meillä on invaliidisisko kotona. Suurennettais pari hellyttävää kuvaa Hertasta sen jalkaleikkauksen jäljiltä, niin kyl rahaa rupee tippuun.

Jössee vähä pelottaa, että poliisit ottaa meidät kiinni ja luulee ulkomaalaisiks ja lähettää vaikka Romaniaan. Mä sanoin ettei siitä oo mitään pelkoo, kun meillä on mikrosirut, niin tullu viimestään palauttaa meidät äiskälle. Eiks ookkin hyvä suunnitelma? Te kaikki lukijat voitte sitte tulla ZZTopin konserttiin meidän pihaan, eikä maksa mitään.

Ulkonäköongelmia

Jössen jutut:

Äiskä on koko talven marmattanut, että mä olen liian pulska ja että eläinlääkäri käski laihtumaan. Ei ne eläinlekurit tiedä yhtään mitään. Jo Mannerheim on sanonut, että saavutetut linjat tulee säilyttää. En mä kyllä tiedä kuka se Mannerheim on. Varmaan joku äiskän kaveri, kun se niin usein siitä puhuu ja sanoo tuttavallisesti Marski. On se varmaan meillä käynnytkin, mutta en ny vaan muista millanen tyyppi se oli. Viisaita puhu kuitenkin. Mun linjat on juuri sopivat eikä niitä muuteta.
Sit äiskä vouhkaa karvoista koko ajan. Multa muka lähtee karvoja ihan tukkoina ja joka paikka on niitä täys. Se on ihan vale, pitäis vaan huolen omista karvoistaan. Tukkakin on, kun tuulen pieksemä pulkan naru.
Äiskä luulee olevansa joku ulkonäköauktoriteetti, kun sillä on se naamanvatkausfirma kaupungissa. Ei se kuitenkaan ymmärrä yhtään mitään komeiden kollipoikien ulkonäöstä. Meillä pitääkin olla hiukan massaa ja bodyä ettei kaikki pikkusintit, niin kun naapurin pullukat tule silmille hyppimään. Komeeta olis, jos olis vähä korva revennyt tai arpi poskessa, mut äiskähän sais sydärin, jos sellaista tapahtuisi. Se nyt on vähintä, että karvat vähän on pöllynnyt, niin vieraatkin tajuaa että tässä on tosi kova kolli.

Me halutaan lemmikkieläin

Jössen jutut:

Mä ja Valtsu ollaan päätetty,etä me halutaan lemmikkieläin ittellemme. Meillä on ihan tylsää, kun sataa koko ajan eikä oo edes ulkoiluhuvilassa mitään jännää tekemistä. Mä ihan pelkään masentuvani ja sit joutuu pian syömään jotain pillereitä eikä se ole kivaa. Paras juttu olis siis saada joku kiva lemmikkieläin.

Mä olen ehdottanut alpakkaa ja lammasta ja Valtsu taas tykkäis minipossuista. Iskä oli netistä katsonut miten sitä alpakkaa hoidetaan ja päätynyt siihen ettei sitä voi sisälle tuoda. Me kyllä Valtsun kaa jaettaisiin sen kanssa ulkoiluhäkki ja kyllä mummukka sitä hoitais kun me oikein ruinattais. Äiskä taas selitti ettet sä Jösse nyt ymmärrä millainen se alpakka on, että se on kuulemma tosi iso eläin. Mut mä en pelkää isojakaan eläimiä onhan mä nähnyt hevosiakin enkä oo yhtään säikkynyt. Mä luulen, että äiskä itte pelkäis jos meille alpakka tulisi.

Hankkisivat meille edes kissanpennun, sellasen pikku karvaturrin, kun mummukan pullukat oli viime kesänä. Kuka muka on sanonut ettei kissoilla voisi olla omaa kissanpentua lemmikkieläimenä, häh? Se on ihan ennakkoluuloa.
Koiraa me ei ainakaan haluta, ne on tosi tyhmiä. Mieluummin me ollaan sitten vaikka masentuneita, kun joku räksyttävä rakki meille otettais. Ollaan me ehdoteltu, että kerpiilit, hiiret tai kanarialinnutkin olisi ihan kivoja, mutta iskä väittää, että me juonitaan jotain. Kyllä kissoilla voi olla kerpiili lemmikkinä, sehän olisi kiva kaveri leikkiä jaakaamisleikkejä. Jos teillä lukijat olisi ylimääräisiä alpakoita, lampaita tai kerpiilejä niin ne vois tuoda meille!

Likat tappelee

Jösse juttelee:

Meidän talon likoille on tullu riita. Hertta ja mummukan Leidi ei ole puheväleissä ja sen saa tuta koko talo. Aina, kun Hertta näkee pikkuleidin, niin se lähtee jaakaamaan sitä. Musta ja Valtsusta se on ihan kivaa, me katsellaan ikkunasta ja huudetaan: hyvä Hertta anna sille turpaan!

Mummukka ja äiskä ei ole ollenkaan yhtä innoissaan. Niillä on nykyään, vaikka mitä merkinanto systeemejä ettei Hertta ja Leidi olisi ulkona yhtäaikaa. Ei meidän talossa ole koskaan ennen tuollalailla tapeltu, mutta ei täällä ennen ole kahta likkaa ollutkaan. Hertta oli monta vuotta ainoa likka, eikä kukaan jätkistä välittänyt, kun se ärhenteli. Ainahan se jostain rähjää meillekin. Milloin meillä on viikset sukimatta, milloin korvat putsaamatta. Mutta ei me Valtsun kanssa siitä ole välitetty, kierretään vaan kauempaa, ettei se ylety läpsimään. Leidi onkin ihan yhtä ärhäkkä, kun Herttakin eikä se periksi anna. Vaikka Leidi on vasta vuoden vanha, niin se kyllä pitää puolensa ja sitten ne kumpikin likka on ihan raivona.

Nyt meillä on siis sellanen meininki, että mummukka on likkojen ulkoilun pääkoordinaattori. Se pistää Leidin aamu-ulkoilulle kuuden aikoihin ja kahdeksan maissa sisään. Sitten lähtee meidän Hertta ulos ja se saa olla koko päivän, jos sitä huvittaa. Yleensä se haluu päivätorkuille kahden maissa ja sit Leidi voi mennä ulos, mutta ei sekään yleensä halua. Niillä naisilla, kun on kauneusunien aika siinä iltapäivällä. Me jätkät ei tarvita kauneusunia me otetaan muuten vaan pikkutirsoja päivän mittaan. Sitten Hertta käy vielä iltalenkillä ja tulee ennen seitsemää sisään ja pikkulikka saa olla sit vielä puoliyhdeksään ulkona. Niillä kaikilla mummukan pikkupullukoilla eli Leidillä, Täplyllä ja Kultsilla on nukkumaan meno aika jo puoliyhdeksältä.

Me Valtsun kaa jännityksellä odotetaan koska ne likat ottaa seuraavan matsin. Siihen vois myydä, vaikka lippuja kylän muille kissoille.

Veljekset kuin ilvekset

Tässä pikkupojat Valtsu ja Jösse lepäilee äiskän sylissä

                               

Jösse tuulettaa vatsanahkaansa

                              

Mummukan ja papparaisen pikkupullukoista kaksi, Täply ja Leidi ikää noin 5kk

                                  

Tässä kaikki kolme pullukkaa, Kultsi, Täply ja Leidi. Eka ilta uudessa kodissa ikää 3kk ja uni maistuu

                               

Valtsu mietiskelee maailman menoa

        

Kaikki ihmiset ovat hulluja

Hertta kommentoi:

Äiskä on ihan tuohduksissaan, kun Hämeen Sanomissa oli juttu, että naapurit estävät rakentamasta Loimalahteen mielenterveyskuntoutujoiden palvelutaloa. Se kirjoitti jonkun blogi postauksenkin siitä Hämeen Sanomien blogiinsa.
Kyllähän se äiskä ihan oikeassa on, että ihmiset ovat ahdasmielisiä, jos eivät halua naapuriinsa mielenterveyskuntoutujien palvelutaloa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi äiskälle, se niin yllätys oli. Ihmisethän on sellaisia, koko ajan ne keksii toisistaan jotain vikaa ja kaikki erilaisuus on ihan kamalaa. Minä en edes erota ihmissillä näitä eroavaisuuksia mitä ne itse paheksuu. En osaa erottaa ihmisistä kuka on mielenterveyspotilas, tai vammainen tai vaikkapa narkomaani. Minusta ihmiset ovat aina ihan yhtä hulluja ja niiden kanssa on parempi olla aina vähän varovainen. Papparaista kai voisi sanoa vammaiseksi tai rammaksi, kun hänellä on puujalka tai proteesi sen hieno nimi on. Ei se sitä ihmisenä miksikään muuttanut, ihan samanlainen se on, kun ennenkin. Eihän puujalka ole sama asia, kun puupää. Papparainen oli kesällä itse ihan tyytyväinen, kun oli se puujalka, kun niiden ne pikkupullukat opetteli hakemaan raapimapuuta. Sekä mummukan jalat, että papparaisen terve jalka oli ihan raapamilla. Proteesia pikkuset sai ihan rauhassa repiä, eli hyötyä siitäkin.
Niin vielä tuosta ihmisten suvaitsemattomuudesta. Tuntuu, että ihmiset oikein etsimällä etsii toisistaan vikoja. Jos jollakin on ongelmia ei ole ollenkaan itsestään selvää, että kanssa ihmiset auttaisivat, ne voi kääntää selkänsä kokonaan. Tuo hulluus juttukin on juuri semmoinen. Ihmiset on kovasto tarkkoja ettei saa sanoa ketään hulluksi ja sitä sanaa paheksutaan kovasti. Sitten, jos lähipiirissä on ihan oikeasti hullu tai mielenterveyspotilas sitä kammoksutaan ja jätetään yksin. Sanomisen asteella olevia asioita kyllä kritisoidaan, mutta teot osoittaa toista. Eipä ole siis ihmisten juttuihin uskomista, kaikki ne on ihan yhtä hulluja.

Vanhukset kunniaan

Hertta filosofoi:

Ihmiset on monessa asiassa tosi kummallisia. Ihan, kun niillä ei olisi pääkopassa kaikki ruuvit paikallaan. Nykyään ihmisten maailmassa on kamala ongelma vanhuksista. Niistä puhutaan, kun ylijäämä jätteestä, että mihin ne kaikki sullotaan. Kukaan ei haluaisi hoitaa vanhuksia, kun se on niin raskasta. Kunnat ja kaupungit valittaa, että vanhukset tulee kalliiksi. Ihan, kun ihmiset eivät tietäisi, että jokaiselle koittaa vanhuus, jos elonpäiviä riittää. Ei ihminen eikä kissa pysy aina samanlaisena, vaan vuosi vuodelta ruumis heikkenee ja voimat vähenee. Ei se kuitenkaan ihmisen tai kissan arvoa miksikään muuta.
En voisi kuvitella, että alkaisin syrjimään mummukan Harmia 21v ja Räppää 22v siksi, että ne on vanhoja. Nehän on kuitenkin kaiken järjen ja kokemuksen ilmentymiä. Äiskäkin aina ihmettelee miten viisaita ja tasapainoisia ne ovat. Ei edes pikkupullukat rupea Räpälle uhoamaan. Vaikka ne oli vasta kolmen kuukauden vanhoja, kun ne muutti mummukalle, niin kyllä ne heti ymmärsi, että Harmia ja Räppää pitää kunnioitaa.
Aina Räppä ja Harmi syö ensimmäiseksi eikä niitä saa jaagata, tai ruveta painimaan. Eihän niiden vanha kroppa sellaista kestä, mutta senhän sanoo jokaisen normaalin kissan järkikin. Ihmisellä ei sitä järkeä ole kovin paljoa suotu. Omat lapsetkaan ei viitsi kunnolla vanhempiaan auttaa, kun kaikilla on aina niin kiire. Miten paljon ihmisetkin oppisivat vanhuksiltaan,jos joskus viitsisivät kuunnella. Eihän ihmiset mitään kuuntelemista viitsi tehdä, ne työntää mummoille pillereitä suun täyteen ja antaa niiden nukkua yötä päivää. Sillä tavoin ne ei häiritse, niin hoitajat saa olla rauhassa. Ja kuoleevathan nopeammin rahaa kuluttamasta, niin sehän on vaan hyvä. Julmaa on tuo ihmisen maailma.

Papparainen 75v.

Jössen sepustukset:

Meidän äsikän isä eli papparainen täyttää ensi viikolla 75vuotta, se on siis ihan hirveän vanha. Tosin niiden ne kaksi vanhinta kissaa on 21v ja 22v joten ne olisi kai ihmisiässä laskettuna vielä paljon vanhempia. Siis meidän naapurissa asuu paljon vanhuksia. Mä tiedän, että papparainen suuttusi, jos sitä joku sanoisi vanhukseksi. Eikä se munkaan mielestä ole vanhus, kun se jaksaa aina leikkiä meidän kaa ja nauraa meille. Heti, kun se tulee meille käymään me Valtsun kanssa kiivetään sen syliin. Siinä sylissä on kiva sitten torkkua, kun se jaksaa koko ajan rapsutella. Se on kai tottunut aina istuessaan rapsuttelemaan jotakuta, kun niillä ittellä on kuusi kissaa ja kaikki sylikissoja.
Äiskällä ja iskällä on kamala ongelma, että mitä pitäis hommata lahjaksi, nääs ihmisillä on sellainen tapa, että ne antaa toisilleen tavaroita, vaikka ei mitään tavaraa enää tarviiskaan. Äiskä vähän sentä alkoi ajattelemaan, että mitäs se papparainen tekee millään tavaroilla. Ne mietti myös lahjakorttia Valiomieheen, mutta sen mäkin tiedän ettei papparainen mistään vaatteista välitä. Enempi se olisi rasite, jos sen pitäisi lähteä johonkin vaatekauppaan. Äiskä kyllä aina motkottaa sen vaatteista, kun niissä on reikiä ja paikkoja ja suurimman osan on mummukka ostanut kirpparilta. Musta ne papparaisen vaatteet on ihan hyvät se ei koskaan aja meitä pois ettei vaatteet likaannu. On meillä meinaan joskus ollut sellaisiakin kävijöitä jotka väittää, että niiden vaatteet tulee karvoihin. No, ei sitten tartte meille tulla.
Onneksi äiskä taas kuunteli mun ja Valtsun ideaa ja hakee eläinruokakaupasta kassillisen kissanruokaa. Niillä ne pullukat syö ihan valtavasti ja eläinkaupoissa on paljon sellaista mitä ne ei Turengista saa. Ja ainakin tulee sellainen lahja mille on käyttöä. Sellasen ruokakassin ne osti papparaisen siskollekin, kun se täytti 80v. Sillähän ei edes ole, kun yksi kissa eli Emma, mut ruokakassi oli tosi mieleinen lahja.

Matkailua

Jösse juttelee:

Äiskä ja iskä on jossain reissussa ja me ollaan yksin kotona mummukan hoiteissa. Mä arvasinnjo viime viikolla, että ne meinaa taas johkin lähteä, kun ne kaivoi ne laatikkonsa esiin. Niillä on sellaisia laatikoita, jotain matkalaatikoita ne on ja niissä on kiva makoilla. Aina, kun ne tuodaan esille mä ja Valtsu mennään niihin leikkimään.

Mä en kyl yhtään ymmärrä miks ne aina haluu johkin matkoille, äiskä höpöttää jostain kulttuurista ja hyvistä ruokapaikoista. Nyt ne meni Saksaan, mä en kyl tiedä missä se on, mutta kaukana se täytyy olla, kun ne meni lentsikalla. Mä en haluis yhtään matkustaa, mutta joskus on pakko. Äiskä välillä pakottaa meitä matkustamaan Tervakoskelle missä on eläinlääkäriasema Helmi. Se on ihan kamalaa, mua aina oksettaa ja vähä itkettääkin autossa. Eläinlääkärit on ihan kamalia tyyppejä sen mä annan neuvoksi lukijoille, että jos joku yrittää viedä teidät eläinlääkäriin, niin laittakaa vastaan oikein tosissaan.

Mummukka sanoo, että iskä ja äiskä tulee huomena ja niillä on meitä kova ikävä. Mummukkakin on oppinut laittamaan tekstiviestejä, että se voi heti laittaa meidän kuulumiset äiskälle. Eilen mä olin vähä aikaa piilossa siltä ja se etsi ja huhuili mua. Sit se alkoi olla jo ihan paniikissa ja lähti hakeen papparaistakin etsiin mua. En mä sit enempää viitsinyt kiusata sitä ja kävelin ihan muina kissoina keittiöön. Sit alkoi taas se kamala pussaaminen ja rutistelu, mummukka on niin kovakouranen, että karvat vaan pöllyää. Sen ne omat pikkupullukatkin on tottuneet siihen rusenteluun, niin ettei ne kuulemma sitä edes huomaakkaan. Näin oudokseltaan saa kyl pelätä luittensa puolesta ja sit viel, kun äiskä tulee huomena, niin se vastaa pussaileekin. On se kiva, kun ne tulee, mulla on kova ikävä niitä ja Valtsu itkeskelee iltaisin iskän ikäväänsä.

Tylsää

Valtsu tilittää:

Olipa tylsä viikonloppu mä inhoan talvea. Nyt, kun tuli lunta ja pakkasta ei voi edes mennä meidän ulkoiluhuvilaan, tai voisihan sinne mennä jos tarkenee. Eilen iskä avasi ikkunan sinne ja antoi 20 minuuttia aikaa ulkoiluun. Kuka siinä lumessa seisoskelee 20 minuuttia, ei edes Jösse. Tosin Jösse tarkenee ulkona paljon paremmin, kun mä, sillä on tuota rasvaa ja turkista pikkuisen enemmän, kun mulla. Jössehän on sellainen Berliinimakkara iskän mielestä, tasapaksu pötkylä. Mä taas olen hyvävartaloinen sporttikissa.

Niin se viikonloppu. Meillä ei ollut mitään tekemistä ja mua ärsytti Jössen naamakin ihan hirveesti. Äiskä väittää, että pakkanen tekee meistä sähköisiä ja sit me hermostutaan toisiimme, kun turkki kutittaa. En kyl tiedä johtuuko se siitä, mutta ärsytyskynnys oli tosi matalalla. Mitään ei saanu tehdä, aina iskä tai äiskä kielsi ja oli heti kyselemässä mitä sä Valtsu teet. Mä olisin halunnut katsoa äiskän lankoja, mutta siitä se hermostuu heti. Kummam tarkka se on niiden lankojensa päälle. Sit mä olisin halunnut lepäillä tietsikan näppäinten päällä, mut iskä leperteli mulle niin nätisti ettei Valtsun nyt oikein sopisi siinä olla, niin mä en halunnut sitä kiusata.

Mummukkakin tuli käymään ja yleensä on tosi kivaa pureskella sen aamutossuja , mutta se ei ollut kun vartin verran, kun sillä oli kiire niiden pikkupullukoiden luo. Ne pikkupullukat on mummukan ja papparaisen kesällä syntyneet pikku kissat Kultsi, Täply ja Leidi. Ne siellä ulkona näytti painavan vauhdilla, mutta mummukka onkin ne opettanut sellaisiksi eräkissoiksi jotka lähtee sen kaa lenkille säässä, kun säässä.

Loppujen lopuksi me Jössen kanssa otettiin muutama matsi ja painittiin oikein kunnolla. Se vei niin paljon energiaa, että sit me nukuttiin loppun sunnuntaita, mä iskän sylissä tietty.