Äiskän naamanvatkausputiikissa on Pimeän Kaupan tapahtuma pe 19.2

Valtsu ilmoittaa tärkeän asian:

Olettekos huomanneet, että hämppälinnassa on joku outo Pimeän Kaupan ilta tänään ja äiskäkin firma on siinä mukana. Meidän äiskällähän on siellä kaupungissa joku naamanvatkausputiikki mihin se aina tärkeenä lähtee aamuisin. Ei me tiedetä Jössen kaa siitä mitään, mutta meillähän on upea ulkomuoto omasta takaa. Hertta on ihan innoissaan äiskän hommista ja sanoo jatkavansa firmaa, kun äiskä jää eläkkeelle.

Siellä äiskän firmassa on hyvät alennukset kuulemma ja kannattaa ostaa useampikin tökötti samalla kertaa. Verkkokaupassakin on samat alennukset koko viikonlopun. Yhtä ainetta mekin kokeiltiin Jössen kaa, mut siitä nousi hirvee huuto. Sen nimi oli SkinPerfect Primer sk30 ja se on kivassa kapeassa tuubissa mikä mahtuu hyvin suuhun. Se kierikin ihan kivasti ja me leikittiin sen kanssa ja kivaa oli. Äiskä sai jonkun ihme hepulin, kun siihen tuubin oli tullut muutama hampaan reikä ja sitä ruskeaa mönjää valui lattialle. Eihän ton nyt suuri juttu luulis olevan, mut äiskä on niin outo noitten tavaroittensa, kun mitään ei sais ottaa. Naiset on ylipäätään outoja.

Menkääs käymään äiskä firmassa. Se saa palkkaa sieltä ja sillä palkkarahalla ostetaan meille ruokaa. Vähän on siis oma lehmä ojassa, heh, heh.

Kahden naisen loukussa!

Valtsu tarinoi:

Nyt on kuulkaas piru merrassa! Täällä on kaks kunnon kollikissaa kahden naisen loukussa ja elämä on kamalaa. Hertan kans joten viälä pärjää, mut nyt Pamela tulla tupsahti hoitoon ja elämä meni ihan sekaseks.
Pampsuhan on aina välillä meillä hoitokissana, se on nähkääs äiskän ja iskän ottokissa. Ihan mukavahan se on, mut se on likka ja tietäähän ne. Koko ajan pitää olla tassuillaan, että mistä päin joku hyökkää. Se jopa yritti haistella Jössen peppua eilen, mut onneks Jösse ehti juosta pöydän alle piiloon. Ihan ihme ahdistelija, ihan kun äskä ja mummukka, jotka yrittää pussata koko ajan.

Eikä se riitä, että Hertta ja Pampsu meitä komentaa, vaan äiskällä on taas sellanen kausi ettei mitään sais tehdä. Eilenkin mä vähä olisin maistanu kinkkua sen voileivän päältä, niin heti se kilju ettei saa käyttää oman tassun oikeutta. Varatkaa kuulkaa siltä ny oikein kovasti aikoja hoitoihin, että se pysyis siellä naamanvatkaustoimistossaan. Sit, kun sillä on oikein paljo töitä ja se tulee vasta kotiin yhdeksän maissa, nin se ei jaksa kohtata mitään turhaa. Muuten se puuttuu joka asiaan.

Meiltä jäi noi puolueen perustamissuunnitelmat vähä taka-alalle, ku naisten kaa menee aikaa. Sit kun toi Pampsu lähtee kotiin pitää alkaa ideoimaan.

Ulkonäköongelmia

Jössen jutut:

Äiskä on koko talven marmattanut, että mä olen liian pulska ja että eläinlääkäri käski laihtumaan. Ei ne eläinlekurit tiedä yhtään mitään. Jo Mannerheim on sanonut, että saavutetut linjat tulee säilyttää. En mä kyllä tiedä kuka se Mannerheim on. Varmaan joku äiskän kaveri, kun se niin usein siitä puhuu ja sanoo tuttavallisesti Marski. On se varmaan meillä käynnytkin, mutta en ny vaan muista millanen tyyppi se oli. Viisaita puhu kuitenkin. Mun linjat on juuri sopivat eikä niitä muuteta.
Sit äiskä vouhkaa karvoista koko ajan. Multa muka lähtee karvoja ihan tukkoina ja joka paikka on niitä täys. Se on ihan vale, pitäis vaan huolen omista karvoistaan. Tukkakin on, kun tuulen pieksemä pulkan naru.
Äiskä luulee olevansa joku ulkonäköauktoriteetti, kun sillä on se naamanvatkausfirma kaupungissa. Ei se kuitenkaan ymmärrä yhtään mitään komeiden kollipoikien ulkonäöstä. Meillä pitääkin olla hiukan massaa ja bodyä ettei kaikki pikkusintit, niin kun naapurin pullukat tule silmille hyppimään. Komeeta olis, jos olis vähä korva revennyt tai arpi poskessa, mut äiskähän sais sydärin, jos sellaista tapahtuisi. Se nyt on vähintä, että karvat vähän on pöllynnyt, niin vieraatkin tajuaa että tässä on tosi kova kolli.

Meidän äiskä on pihi!

Jössen juttelua:

Mä en ollenkaan ymmärrä noita ihmisiä. Meidän äiskän suhtautuminen tavaroihinsa on, niin kummallista ettei pienen kissaparan aivot sitä tavoita.
Äiskän naamanvatkaus firmaan tuli taas joku uus aine, sellasessa kapeassa tuubissa ihan, kun hammastahna. Hertta auttaa mua kirjottamaan sen nimen, kun mä en osaa enkkua. Se on SkinPerfect Primer.
Sitä se joka aamu lääppii naamaansa ja tiirailee peiliin. Musta ja Valtsusta on aina kiva osallistua siihen hommaan, kun äiskällä on pussillinen semmossii karvasuteja. Niistäkin se on kauheen tarkka ettei me saatais niihin koskea, vaikka sillä on niitä monta eikä mulla ja Valtsulla ole yhtään.

Kaikille se näyttää ja kehuu sitä uutta tuubiaan, kuinka ihana juttu se on. Sen pitäis siloittaa ryppyjä ennen meikin tekoa. Musta äiskä näyttää aina ihan yhtä vanhalta ja ryppyseltä, mut ei se niin ryppynen ole, kun mummukka. Se kuulkaas vasta on kun rusina. Mä en oo ikinä nähny yhtää kissaa, joka olis yhtä ryppynen, kun äiskä ja mummukka. Räppäkin on 23v.ja ei sillä mitään ryppyjä ole karva, vaan vähä takussa, kun se ei taivu sitä nuoleen.

Me viime yönä päätettiin Valtsun kaa tutkia vähä äiskän käsilaukkua. Siitä se on aina kauheen tarkka, ettei sinne muka me saatais mennä. Mepäs on opittu avaamaan vetskari, jos se on jääny vähäkin raolleen. Äiskällä on siellä usein sellassii aitoja karvoista tehtyjä hiuspantoja ja nyt siellä oli se uus tuubijuttu. Me aikamme kuluksi tarkisteltiin vähän lähemmin sitä tuubia ja mietittiin olisko sillä mitään järkevää käyttöä kissoille. Korkkia ei saatu auki, mutta me purtiin sitä sen verran, että saatiin ainetta ulos ja päästiin maistamaan. Hyvälle se haisi, mutta ei siitä syötäväksi ollut. Tassuihinkin se tarttui oudosti. Vähä me sillä sitten leikittiin ja kokeiltiin miten se lentää, kun tassuillaan viskoo. Kovin kummonen se ei ollut. En mä kyllä sellasta ostais, maistui pahalta eikä se tuubi kestä leikkimistä. Joka hampaan reijästä tursui sitä ainettakin eli tuubi oli huono laatuinen.

Aamulla, kun äiskä tuli alakertaan nousi kauhee kysely, kuka on käynyt käsilaukulla. No, mitä sitä kyselee eihän yöllä touhuile, kun mä ja Valtsu. Hirvee poru nousi siitä yhdestä vaivasesta tuubista jota me vähä, vaan katottiin. Äiskällä on niitä tuubeja ihan myytäväks asti ja sit se rupee valittaan, kun me haluttais leluja itsellemme. Kauheen tohkeissaan se oli, kun sitä ainetta oli vähä roiskunut matolle. Miks myy niin huonoja tuubeja eihän sellasta kukaan halua, kun vähä purasee niin heti on reikiä kyljessä. Kyll ihmisen pitää olla pihi ei antais meidän raukkojen edes leikkiä.

Kiireisten kissojen elämää

Jössen jutut:

Voi hyvät ihmiset, ette voi tietää miten työllistettyjä me Valtsun kanssa ollaan. Ei olla ehditty edes tätä blogia päivittämään, kun elämä on pelkkää työtä. Me meinataan valittaa työministeriöön  ja elinkeinoministerille, että meidän työvoimaa riistetään.

Elokuussa huhkittiin muutama viikko ihan hullunlailla, kun iskä oli kesälomalla ja siivosi koko huushollin. Olkkariin se oste pari lipastoa, että Hertta saa makoilla niitten päällä. Niissäkin oli aivan hillitön työ, että saatiin koottua ne. Meillä meni pari päivää kolmeen pekkaan, kun iskä, mä ja Valtsu väännettiin mutteria ja soviteltiin hyllyjä. Iskän vanhemmatkin tuli Nummelta auttamaan ja me pyyhittiin mummun kaa niitä hyllyjä ja siivottiin muuten. Kyllä Nummen mummy ja pappa ihmetteli kuinka ahkerasti me koko ajan ollaan mukana. Joka ainoo kolo ja nurkka haisteltii ja tarkistettiin, että varmaan tulee kuntoon.  Pakkohan se jonkun on tässä talossa jotain tehdä, kun äiskä ei ainakaan mihinkään osallistu. Se on siellä naamanvatkaus pömpelissään Hämeenlinnassa ja tulee joskus yösydännä. Eli se on vaan pienten kissapoikien raadettava.

Nyt alkuviikosta ollaan siivottu keittiöö, kun kaikki kodin koneet hajos yhtäaikaa ja ne piti hankkia uudet. Pakkohan se on olla pakastin ja jääkaappi, kun siellähän on meidänkin ruokia. Siitä hellasta ja tiskikoneesta mä en olis välittäny, mut Valtsu sano haluavansa puhtaita ruokakuppeja. Taas tuli Nummen mummu ja pappa iskälle avuksi, kun sillä oli vielä iltavuoro eikä se paljon kerennyt auttaa. Mummu vähän pelkäsi, että se astuu meidän hännälle kun me niin ahkerasti touhuttiin. Ei mitään vahinkoa kuiteskaan tullu, kun ei me kauaa yhdessä paikassa olla.  Äiskä se vaan vatkailee tätien naamoja ja vanhukset ja kissat raataa kotona. Ei oo kuulkaa meillä helppoo.

Punapäät eivät pääse taivaaseen

Jösse juttelee:

Meidän äiskä oli käynny pulituurissa ja sen tukka on ihan kirkuvan punainen. Äiskän kampaaja Kuikan Tiina on muuttanut lähemmäksi äiskän naamanvatkausfirmaa ja sen uuden kampaamon nimi on HiusHuuma. Nimi on hieno, että mietittiin Valtsun kaa jos tän bloginkin nimeä muuttaisi, miltäs kuulostaisi Hurmaavan Huumaavat HiiriHelvetin Hallitsijat? Meinaan me ollaan Valtsun kaa huumaavan hurmaavia kissajätkiä.

Meidän äiskän tukka on jo kauan ollut syntisen punainen, vähän samaa sävyä, kun mun oma turkki. Mummukka sille hokee ettei punatukkaiset pääse taivaaseen, mutta äiskä ilmoitti ettei ole taivaaseen menossakaan. Mä en kauheesti tykkää, jos äiskä muuttaa hiusten väriä tai pituutta tai ulkonäköään yleensä. Mun mielestä äiskän pitää olla aina saman näköinen ja hajuinen, että mä tiedän sen olevan mun äiskän. Mä itte en menisi parturiin, vaikka mikä olisi, mun karvoihin ei kukaan koske. Valtsu oli ihan samaa mieltä, että se on ihan likkojen hommaa sellaset parturikäynnit. Meitä voi vähän harjata silloin, kun meitä huvittaa ja mieluummin iskä harjaamaan, kun äiskä. Iskä on hellävaraisempi ja kysyy meiltä tykätääks me. Äiskä tai mummukka, kun harjaa niin siinä karvat pölisee ja korvat soi. Ne vetää niin perusteellisesti, että iho on naarmuilla ja puolet karvoista harjassa. Meidän iskähän on ihan kalju ja se johtuu siitä, että se on eläny äiskän kaa paljon kauemmin, kun me.

Jos te lukijat olette kiinnostuneet saamaan punaisen pään, tai jotain muuta upeaa tyyliä, niin soittakaa sille äiskän kaverille Tiinalle numeroon 045-2348121.

Ryppytökötit

Jösse tarinoi:

Mehän ollaan kai kerrottu, että äiskä on kosmelooki ja sillä on sellanen naamanvatkauslaitos Hämeenlinnassa. Se myy siellä Termalokikan tököttejä ja ostaa sillä rahalla ruokaa meille. Täällä kotona äiskällä on hirvee patteristo kaiken maailman aineita millä se yrittää balsamoida ja muumioida itteään ettei kukaan huomaisi kuinka vanha se on. Se on meinaan tosi vanha, kun mä,Valtsu ja Hertta ollaan viiden vanhoja, niin äiskä on kymmenen kertaa vanhempi. Siis ihan ikäloppu, toivottavasti se ei mee heittään henkeään, niin ku vanhoilla on tapana. Tai onhan mummukka varmaan vielä vanhempi,kun se on äiskän äiti. Mummukka on kyl ihan elämänsä vedossa, paljo reippaampi se on kun äiskä.

Niin mun piti kertoo noista äiskän tököteistä, kun ne on sille ihan älyttömän tärkeitä.Tässä yhtenä päivänä, kun me oltiin Valtsun kaa kaksin kotona eikä ollut mitään tekemistä, niin mä kylppärissä vähän tutkiskelin niitä äiskän purkkeja. Yks sellanen ihan pikkunen muovipullo tipahti ja alkoi kierimään niin mukavasti, niin mä aloin leikkiä sen kaa. Mä olen kyllä sen oppinut, että mitä pienempi pullo sitä suurempi huuto, jos sen ottaa. Ihan kummallista sekin, että ne pienet pullot on paljon kalliimpia, kun isommat.

Mä sit leikin sen pullon kaa aikani ja sit mun tuli nälkä ja lähdin syömään ja tein kaikenlaista, niin että koko pullo unohtui. Äiskä kun tuli kotiin se meni heti tapansa mukaan vaihtaan vaatteita ja sotkeen naamaansa. Sit alkoi kamala huuto, että oletko Jösse ottanut äiskän purkkeja. Mä en ymmärrä mistä se aina tietää, että se olen mä joka jotain ottaa. Voishan se olla Hertta tai Valtsukin, tosin Hertta ei kyl ole ikinä ottanut mitään ja harvoin Valtsukaan. Äiskä piti aika mekkalaa ja tivasi mihin mä ole sen laittanut, enhän mä voi sellaista muistaa. Mulla on päivän mittaan niin paljo touhua etten mä yhtä purtiloa muistele.

Se juttu jäi sit silleen,että äiskä pussasi taas kovasti ja sanoi ottavansa jonkun muun tökötin. Sit illalla, kun me mentiin nukkuun se onneksi löytyi makkarin maton alta. Sitä mä en kyllä tiedä miten se sinne oli joutunut.

Kaunis kissa

Valtsun jutut:

Meidän äiskä oli ihan innoissaan, kun sen firmaan oli tullut joku uusi ryppytökötti. Äiskällähän on joku semmonen hoitola Hämeenlinnassa missä se vatkailee tätien naamaa. Ne on niitä ihmisten ja naisten kotkotuksia. Täytää kyllä myöntää, että se näytti selvästi virkeämmältä aamulla, kun se illalla laittoi sitä ainetta. Mä kopsaan sen nimen tuosta pullon kyljestä, niin tiedätte mistä puhun. Overnight Repair Serum, se on jotain ulkolaista kieltä. Äiskä on niin huolissaan, kun se on vanha ja ryppynen, niin se yrittää käyttää kaikkia mahdollisia juttuja. Itse se oli oikein tyytyväinen tulokseen ja kehuskeli yhtäpäätä miten tehokas tökötti se on.
Ei se ihminen kuitenkaan itselleen niin kaunista naamaa saa, kuin meillä kissoilla on. Meillä ei vanheneminen näy mitenkää naamassa, vaikka mummukan Räppä ja Harmi on yli kaksikymppisiä, niin ne on ihan söpö naamaisia. Ihmisparoilla ei ole edes kunnon viiksikarvoja eikä silmäkarvoja, niin ne ei voi niilläkään ylpeillä. Hyvä kuitenkin, että äiskä on tyytyväinen ryppytökötin vaikutuksiin ja aina se on meillekin kertomassa mitä kivaa sillä on töissä. Mä en kyllä yhtään ymmärrä miten työssä voi olla kivaa, mä en ikinä suostuisi käymään työssä se ei sovi kissan arvolle. Eikä mun naamaan kyllä mitään tököttejäkään laiteta se on ihan varma juttu.