Meidän äiskä on pihi!

Jössen juttelua:

Mä en ollenkaan ymmärrä noita ihmisiä. Meidän äiskän suhtautuminen tavaroihinsa on, niin kummallista ettei pienen kissaparan aivot sitä tavoita.
Äiskän naamanvatkaus firmaan tuli taas joku uus aine, sellasessa kapeassa tuubissa ihan, kun hammastahna. Hertta auttaa mua kirjottamaan sen nimen, kun mä en osaa enkkua. Se on SkinPerfect Primer.
Sitä se joka aamu lääppii naamaansa ja tiirailee peiliin. Musta ja Valtsusta on aina kiva osallistua siihen hommaan, kun äiskällä on pussillinen semmossii karvasuteja. Niistäkin se on kauheen tarkka ettei me saatais niihin koskea, vaikka sillä on niitä monta eikä mulla ja Valtsulla ole yhtään.

Kaikille se näyttää ja kehuu sitä uutta tuubiaan, kuinka ihana juttu se on. Sen pitäis siloittaa ryppyjä ennen meikin tekoa. Musta äiskä näyttää aina ihan yhtä vanhalta ja ryppyseltä, mut ei se niin ryppynen ole, kun mummukka. Se kuulkaas vasta on kun rusina. Mä en oo ikinä nähny yhtää kissaa, joka olis yhtä ryppynen, kun äiskä ja mummukka. Räppäkin on 23v.ja ei sillä mitään ryppyjä ole karva, vaan vähä takussa, kun se ei taivu sitä nuoleen.

Me viime yönä päätettiin Valtsun kaa tutkia vähä äiskän käsilaukkua. Siitä se on aina kauheen tarkka, ettei sinne muka me saatais mennä. Mepäs on opittu avaamaan vetskari, jos se on jääny vähäkin raolleen. Äiskällä on siellä usein sellassii aitoja karvoista tehtyjä hiuspantoja ja nyt siellä oli se uus tuubijuttu. Me aikamme kuluksi tarkisteltiin vähän lähemmin sitä tuubia ja mietittiin olisko sillä mitään järkevää käyttöä kissoille. Korkkia ei saatu auki, mutta me purtiin sitä sen verran, että saatiin ainetta ulos ja päästiin maistamaan. Hyvälle se haisi, mutta ei siitä syötäväksi ollut. Tassuihinkin se tarttui oudosti. Vähä me sillä sitten leikittiin ja kokeiltiin miten se lentää, kun tassuillaan viskoo. Kovin kummonen se ei ollut. En mä kyllä sellasta ostais, maistui pahalta eikä se tuubi kestä leikkimistä. Joka hampaan reijästä tursui sitä ainettakin eli tuubi oli huono laatuinen.

Aamulla, kun äiskä tuli alakertaan nousi kauhee kysely, kuka on käynyt käsilaukulla. No, mitä sitä kyselee eihän yöllä touhuile, kun mä ja Valtsu. Hirvee poru nousi siitä yhdestä vaivasesta tuubista jota me vähä, vaan katottiin. Äiskällä on niitä tuubeja ihan myytäväks asti ja sit se rupee valittaan, kun me haluttais leluja itsellemme. Kauheen tohkeissaan se oli, kun sitä ainetta oli vähä roiskunut matolle. Miks myy niin huonoja tuubeja eihän sellasta kukaan halua, kun vähä purasee niin heti on reikiä kyljessä. Kyll ihmisen pitää olla pihi ei antais meidän raukkojen edes leikkiä.

Ryppytökötit

Jösse tarinoi:

Mehän ollaan kai kerrottu, että äiskä on kosmelooki ja sillä on sellanen naamanvatkauslaitos Hämeenlinnassa. Se myy siellä Termalokikan tököttejä ja ostaa sillä rahalla ruokaa meille. Täällä kotona äiskällä on hirvee patteristo kaiken maailman aineita millä se yrittää balsamoida ja muumioida itteään ettei kukaan huomaisi kuinka vanha se on. Se on meinaan tosi vanha, kun mä,Valtsu ja Hertta ollaan viiden vanhoja, niin äiskä on kymmenen kertaa vanhempi. Siis ihan ikäloppu, toivottavasti se ei mee heittään henkeään, niin ku vanhoilla on tapana. Tai onhan mummukka varmaan vielä vanhempi,kun se on äiskän äiti. Mummukka on kyl ihan elämänsä vedossa, paljo reippaampi se on kun äiskä.

Niin mun piti kertoo noista äiskän tököteistä, kun ne on sille ihan älyttömän tärkeitä.Tässä yhtenä päivänä, kun me oltiin Valtsun kaa kaksin kotona eikä ollut mitään tekemistä, niin mä kylppärissä vähän tutkiskelin niitä äiskän purkkeja. Yks sellanen ihan pikkunen muovipullo tipahti ja alkoi kierimään niin mukavasti, niin mä aloin leikkiä sen kaa. Mä olen kyllä sen oppinut, että mitä pienempi pullo sitä suurempi huuto, jos sen ottaa. Ihan kummallista sekin, että ne pienet pullot on paljon kalliimpia, kun isommat.

Mä sit leikin sen pullon kaa aikani ja sit mun tuli nälkä ja lähdin syömään ja tein kaikenlaista, niin että koko pullo unohtui. Äiskä kun tuli kotiin se meni heti tapansa mukaan vaihtaan vaatteita ja sotkeen naamaansa. Sit alkoi kamala huuto, että oletko Jösse ottanut äiskän purkkeja. Mä en ymmärrä mistä se aina tietää, että se olen mä joka jotain ottaa. Voishan se olla Hertta tai Valtsukin, tosin Hertta ei kyl ole ikinä ottanut mitään ja harvoin Valtsukaan. Äiskä piti aika mekkalaa ja tivasi mihin mä ole sen laittanut, enhän mä voi sellaista muistaa. Mulla on päivän mittaan niin paljo touhua etten mä yhtä purtiloa muistele.

Se juttu jäi sit silleen,että äiskä pussasi taas kovasti ja sanoi ottavansa jonkun muun tökötin. Sit illalla, kun me mentiin nukkuun se onneksi löytyi makkarin maton alta. Sitä mä en kyllä tiedä miten se sinne oli joutunut.

Kaunis kissa

Valtsun jutut:

Meidän äiskä oli ihan innoissaan, kun sen firmaan oli tullut joku uusi ryppytökötti. Äiskällähän on joku semmonen hoitola Hämeenlinnassa missä se vatkailee tätien naamaa. Ne on niitä ihmisten ja naisten kotkotuksia. Täytää kyllä myöntää, että se näytti selvästi virkeämmältä aamulla, kun se illalla laittoi sitä ainetta. Mä kopsaan sen nimen tuosta pullon kyljestä, niin tiedätte mistä puhun. Overnight Repair Serum, se on jotain ulkolaista kieltä. Äiskä on niin huolissaan, kun se on vanha ja ryppynen, niin se yrittää käyttää kaikkia mahdollisia juttuja. Itse se oli oikein tyytyväinen tulokseen ja kehuskeli yhtäpäätä miten tehokas tökötti se on.
Ei se ihminen kuitenkaan itselleen niin kaunista naamaa saa, kuin meillä kissoilla on. Meillä ei vanheneminen näy mitenkää naamassa, vaikka mummukan Räppä ja Harmi on yli kaksikymppisiä, niin ne on ihan söpö naamaisia. Ihmisparoilla ei ole edes kunnon viiksikarvoja eikä silmäkarvoja, niin ne ei voi niilläkään ylpeillä. Hyvä kuitenkin, että äiskä on tyytyväinen ryppytökötin vaikutuksiin ja aina se on meillekin kertomassa mitä kivaa sillä on töissä. Mä en kyllä yhtään ymmärrä miten työssä voi olla kivaa, mä en ikinä suostuisi käymään työssä se ei sovi kissan arvolle. Eikä mun naamaan kyllä mitään tököttejäkään laiteta se on ihan varma juttu.