torstai 29. maaliskuuta 2012

Äiskällä on huolia

Jösse puhuu:

Meidän äiskällä on hirmu suuri huolen aihe ja vähän meillä kaikilla. Meidän iki-ihana Satu-siivooja ei pääse meille enää siivoamaan ja nyt me hukutaan likaan ja sotkuun. Meidän äiskä, kun on laiskimus ja sottapytty eikä iskäkään ole ahkerimmasta päästä. Me kissat yritämme parhaamme mukaan pitää järjestystä yllä, kun henkilökunta on niin kyvytöntä. Siksi tarvitsisimme pikaisesti lisää henkilökuntaa eli siivoojan joka kävisi joka viikko tai joka toinen viikko. Jos haluat vakio siivouspaikan niin soita meidän äiskälle sen työpaikalle 03-6759780.

Mikään helppo juttu ei ole olla meillä siivoamassa. Meidän äiskällä menee niin paljon aikaa siellä naamanvatkausfirmassaan ettei se ehdi, eikä jaksa tehdä kotona mitään. Tai mitään järkevää, kyllähän se niitä askartelu-ja neulomistarvikkeitaan levittelee ja kirjoja sillä on joka paikassa. Me karvalapset olemme sitä vastoin hyvin siistiä porukkaa mitä nyt vähän karvoja joskus irtoilee. Me nuollaan ruokalautasetkin niin puhtaaksi ettei tarvita edes tiskikonetta. Vessa asioiden kanssa me ollaan tarkkoja, ei kertaakaan ole pissatippaakaan tirahtunut muuhun, kun laatikolle ja myös ulkoa me tulemme omaa laatikkoon hädälle. Hertalle sattui pikkutyttönä sellainen vahinko, kun se oli juuri muuttanut meille, että se nukahti omaan kakkaansa. Äiskä kertoi, että Hertalla oli pikkuisena masu ihan ripulilla viikon verran, kun sitä jännitti ja pelotti uudessa kodissa. Sitten se oli mennyt hiekkalaatikolle asialleen ja nukahtanut siihen ripuliläjään. Äiti sai pikkuisen olla pesuhommissa ennen, kuin Hertta oli taas puhtaan valkoinen. Se on ainoa vessa vahinko mitä meidän perheessä on tapahtunut.

Jos tulet meille siivoojaksi me luvataan Valtsun kanssa jelppiä parhaamme mukaan. Hertta on vähän sellainen hienohelma ettei se osallistu siisvoushommiin, mutta me Valtsun kanssa tykätään. Otappas yhteyttä meidän henkilökuntaan eli äiskään.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Työn orjat

Jössen jutut:

Ette kyllä ikinä usko miten kova työmaa meillä on ollut. Meillä on välillä sellanen hiirihelvetti valloillaan, että pieni kissa ihan väsähtää. Sunnuntai aamuyöstä, kun me Valtsun kanssa tsiikailtiin tähtiä ja nautittiin yöpalaa, niin Valtsu keksi, että siivouskaapissa rapistelee hiiri. Mehän jäätiin kytikselle ja Valtsu nappasi sitä niskasta kiinni. Sit me lähdettiin juokseen yläkertaan äiskän ja iskän makkariin näyttämään saalista. Sit me vasta muistettiin, että niillähän oli makkarin ovi kiinni. Me jäätiin leikkiin sen hiirulaisen kanssa sinne oven taakse ja jaagattiin sitä vuoron perään. Me varmaan vähä väsähdettiin, kun se pääsi livahtamaan takasin alakertaan ja olohuoneeseen.

Se linnoittautui olkkarissa äiskän lepotuolin alle ja sen tuolin vieressä oleviin käsityökoreihin. Herttakin jo heräsi meitä jeesaamaan, mutta siellä oli hiiri ja pysyi. Sit jo heräsi äiskä ja iskäkin ja alkoi pöllimään niitä lankakoreja. Aina, kun hiiri livahti näkyville jompikumpi niistä rääkäsi. No, eihän se hiiri raukka uskaltanut sieltä koko päivänä liikahtaa. Me piiritettiin sitä koko päivän ja äiskä ei uskaltanu istua lepotuoliinsa ollenkaan. Mummukkakin kävi päivittelemässä, että talossa on yhdeksän kissaa ja hiiret pomppii silmille. Olis itte ottanut sen kiinni, jos se niin helppoa on.

Me sisukkasti vaanittiin sitä kaksi vuorokautta ja tiistai aamuyöstä veimme voiton. Hertta napsautti siltä hengen pois ja kantoi sen eteiseen ulko ovelle mistä iskä sen töihin lähtiessään heitti ulos.

Voitte vaan kuvitella miten väsynyttä kissaa me ollaan, kun olemme raataneet vuorokaudet läpeensä. Me ollaan sankareita.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Presidentti vaihtunut

Hertta juttelee:

Nyt on sitten se koira, Lennu, aloittanut työnsä. Saahan nähdä mitä se saa aikaan. Se näköjään valitsikin iskänsä hoitamaan esiintymisiä ja muita virrallisia juttuja. Tai kai se on isäntä, niinhän koirat nimittää palveluskuntaansa. Silloin, kun kissa hoiti pressan virkaan, niin sen äiskä oli se joka työt sen puolesta. Siihen. Jotenkin tottui, että Halonenhan se tärkeistä asioista puhuu. Joku taisi jopa luulla, että se oli pressa eikä sen kissa.

Semmoista se Lennu jossain oli sanonut, että aikoo toimia unilukkarina. Kuulosti aika paljolta, sehän vaikuttaa nukkuvan joka kuvassa mitä siitä on otettu. Valtsun ja Jössen kanssa yritin keskustella, että mitä ne tykkää, kun pressaksi tuli koira. Selvästi huomasi niiden sivistystason, eihän niillä ollut asiasta mitään tietoa. Jösse katseli kattoon ja sanoi kysyvänsä äiskältä. No, on se ihan onnetonta, kun tyypin pitää kysyä äiskältä mikä hänen mielipiteensä olisi. Sen minä tiedän, että äiskä vastaa ettei Jössen kannata vaivata pikku pääkköään semmoisilla. Jösse voi vaan leikkiä hiirulaisillaan ja nauttia ruuasta ja nukkumisesta.

Minä en ole ollenkaan samaa maata, kun nuo pikkupojat. Minä olen valistunut nainen, joka olen selvillä maailman menosta ja osaan muodostaa oman kantani.

Valokuvaukselliset hallitsijat

Jösse aivan umpiunessa

Tarkka poika Valtsu

Ryhdikäs Herra Hallitsija Jösse

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Veljekset kuin ilvekset

Tässä pikkupojat Valtsu ja Jösse lepäilee äiskän sylissä
                               
Jösse tuulettaa vatsanahkaansa
                              
Mummukan ja papparaisen pikkupullukoista kaksi, Täply ja Leidi ikää noin 5kk
                                  
Tässä kaikki kolme pullukkaa, Kultsi, Täply ja Leidi. Eka ilta uudessa kodissa ikää 3kk ja uni maistuu
                               
Valtsu mietiskelee maailman menoa
        

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Hallitsijoiden kuvia

Tässä näette minun lepäilyasentoni numero 1.

Tässä asento numero 2.
Tässä asento numero 3.