Työn orjat

Jössen jutut:

Ette kyllä ikinä usko miten kova työmaa meillä on ollut. Meillä on välillä sellanen hiirihelvetti valloillaan, että pieni kissa ihan väsähtää. Sunnuntai aamuyöstä, kun me Valtsun kanssa tsiikailtiin tähtiä ja nautittiin yöpalaa, niin Valtsu keksi, että siivouskaapissa rapistelee hiiri. Mehän jäätiin kytikselle ja Valtsu nappasi sitä niskasta kiinni. Sit me lähdettiin juokseen yläkertaan äiskän ja iskän makkariin näyttämään saalista. Sit me vasta muistettiin, että niillähän oli makkarin ovi kiinni. Me jäätiin leikkiin sen hiirulaisen kanssa sinne oven taakse ja jaagattiin sitä vuoron perään. Me varmaan vähä väsähdettiin, kun se pääsi livahtamaan takasin alakertaan ja olohuoneeseen.

Se linnoittautui olkkarissa äiskän lepotuolin alle ja sen tuolin vieressä oleviin käsityökoreihin. Herttakin jo heräsi meitä jeesaamaan, mutta siellä oli hiiri ja pysyi. Sit jo heräsi äiskä ja iskäkin ja alkoi pöllimään niitä lankakoreja. Aina, kun hiiri livahti näkyville jompikumpi niistä rääkäsi. No, eihän se hiiri raukka uskaltanut sieltä koko päivänä liikahtaa. Me piiritettiin sitä koko päivän ja äiskä ei uskaltanu istua lepotuoliinsa ollenkaan. Mummukkakin kävi päivittelemässä, että talossa on yhdeksän kissaa ja hiiret pomppii silmille. Olis itte ottanut sen kiinni, jos se niin helppoa on.

Me sisukkasti vaanittiin sitä kaksi vuorokautta ja tiistai aamuyöstä veimme voiton. Hertta napsautti siltä hengen pois ja kantoi sen eteiseen ulko ovelle mistä iskä sen töihin lähtiessään heitti ulos.

Voitte vaan kuvitella miten väsynyttä kissaa me ollaan, kun olemme raataneet vuorokaudet läpeensä. Me ollaan sankareita.