Meidän Jösse seukkaa!

Valtsun jutut:

Tiedättekös, että meidän Jösse seukkaa. Heh- heh. Jösse käy ihan kuumana, kun se ei tiedä, että seukkaaminen tarkoittaa seurustelua. Eikä Jösse halua seurustella, kun se ei tykkää likoista. Paitsi Hertasta ja Pamelasta.
Meillä siis tapahtuu nykään semmossii, että Pamella eli Pampsu tuli meille kylään. Se onkin ny vähä pitempään, kun sen iskä lähti kahdeksi kuukaudeksi reissuun. Ihan kiva likkahan toi Pampsu on ja huvittaa, kun Jösse on siitä kiinnostunut ihan tosissaan. Jösse on, vaan niin ujo, että mun täytyy touhuta koko ajan siinä välissä. Nyt aluksi me ensin vähä tutustutaan siihen uudestaan ja vähä jaagataan sitä, että selvii missä kunnossa se on. On silläkin maha vähä pullistunu talven aikana ettei sekään ihan bikinikunnossa ole.
Pampsu on yleensä ihan reilu likka ja osllistuu kaikkeen säheltämiseen mukavasti. Se ei nyrpistele nenäänsä kaikille meidän jutuille, niin ku Hertta tekee. Pampsu on vaan kova kirkuun, kun sitä vähä läpsii. Iskä aina sanoo, että Pampsu on sellanen naisellinen likka. Kun me muut sihistään, niin Pampsu kirkuu.
Mä kerron myöhemmin lisää mitä kaikkee jännää me vielä keksitään.

P.S Pampsu on lähöisin sieltä samasta lastenkodista eli Kattilasta, niin kun mä ja Jössekin.

Jalkapallofanit

Valtsu juttelee:

Mähän olen jo aiemminkin kertonut, että mä ja iskä olla jalkapallofaneja. Me kuulutaan Liverpoolin jalkapalloseuran fanclubiin ja musta se on tosi hieno juttu. Iskä sai sieltä taas vuoden alussa uuden fanclubikaulaliinan jossa on Liverpoolin värit. Ja mä sain sen vanhan!
Aina, kun me katsotaan peliä, mulla on se kaulahuivi makuualustana, se on ihanan lämmin ja pehmeä. Se Liverpool harrastus on ihan iskän ja mun oma juttu, äiskä ei tajuu siitä mitään. Ne oli pari vuotta sitten yhdessä katsomassa sitä peliä paikan päällä ja äiskä kuulemma torkkui koko pelin ajan. Voi iskä parkaa, kyllä sitä varmaan hävetti,ei äiskä osaa edes käyttäytyä.

Olis ollut paljon mukavampi, jos mä olisin ollut iskän mukana, mä osaan seurata tasan tarkkaan iskän käytöstä ja tehdä niin, kun sekin. Mua ei olis tarvinnut hävetä. Mäkin osaan ulkoa sanat siihen Liverpoolin lauluun, mikä lauletaan aina pelin aluksi. Se on iskän puhelimen soittoäänenä ja mä osaan laulaa sen ihan hyvin. Äiskä inhoo koko biisiä. Niin on erilaisia nää miesten ja naisten harrastukset. Ei Herttakaan ole yhtään kiinnostunut jalkapallosta.

Matkailua

Jösse juttelee:

Äiskä ja iskä on jossain reissussa ja me ollaan yksin kotona mummukan hoiteissa. Mä arvasinnjo viime viikolla, että ne meinaa taas johkin lähteä, kun ne kaivoi ne laatikkonsa esiin. Niillä on sellaisia laatikoita, jotain matkalaatikoita ne on ja niissä on kiva makoilla. Aina, kun ne tuodaan esille mä ja Valtsu mennään niihin leikkimään.

Mä en kyl yhtään ymmärrä miks ne aina haluu johkin matkoille, äiskä höpöttää jostain kulttuurista ja hyvistä ruokapaikoista. Nyt ne meni Saksaan, mä en kyl tiedä missä se on, mutta kaukana se täytyy olla, kun ne meni lentsikalla. Mä en haluis yhtään matkustaa, mutta joskus on pakko. Äiskä välillä pakottaa meitä matkustamaan Tervakoskelle missä on eläinlääkäriasema Helmi. Se on ihan kamalaa, mua aina oksettaa ja vähä itkettääkin autossa. Eläinlääkärit on ihan kamalia tyyppejä sen mä annan neuvoksi lukijoille, että jos joku yrittää viedä teidät eläinlääkäriin, niin laittakaa vastaan oikein tosissaan.

Mummukka sanoo, että iskä ja äiskä tulee huomena ja niillä on meitä kova ikävä. Mummukkakin on oppinut laittamaan tekstiviestejä, että se voi heti laittaa meidän kuulumiset äiskälle. Eilen mä olin vähä aikaa piilossa siltä ja se etsi ja huhuili mua. Sit se alkoi olla jo ihan paniikissa ja lähti hakeen papparaistakin etsiin mua. En mä sit enempää viitsinyt kiusata sitä ja kävelin ihan muina kissoina keittiöön. Sit alkoi taas se kamala pussaaminen ja rutistelu, mummukka on niin kovakouranen, että karvat vaan pöllyää. Sen ne omat pikkupullukatkin on tottuneet siihen rusenteluun, niin ettei ne kuulemma sitä edes huomaakkaan. Näin oudokseltaan saa kyl pelätä luittensa puolesta ja sit viel, kun äiskä tulee huomena, niin se vastaa pussaileekin. On se kiva, kun ne tulee, mulla on kova ikävä niitä ja Valtsu itkeskelee iltaisin iskän ikäväänsä.

Videojuttuja

Hertta kertoo:

Voi noita hönttejä pikkupoikia, ihan hävettää niiden tyhmyys. Me oltiin nelistään iskän kanssa kotona, kun äiskä oli vielä töissä. Iskä laitteli jotain sen matkakuvia ja videoita järjestykseen ja katsoi jotain videon pätkää missä äiskä jotain selitti. Jösse ja Valtsu havahtui heti ja alkoi hakemaan äiskää, että olisiko se tietsikan sisällä. Sitten ne tutki koko takkahuoneen ja olivat silmät pyöreinä, että missä meidän äiskä on. Iskä nauroi niitä ihan ääneen, mutta minua enempi harmitti. Ne ovat niin sivistymättömiäkin, olisin eilen halunnut keskustella tästä Guggenheimin taidemuseohankkeesta, mutta eihän ne ääliöt tienneet asiasta mitään. Valtsu selitti ettei hän tunne ketään Guggenheimiä, keskustele siinä sitten järkevästi.

Minä olen vahvasti tuon Guggenheimin museon kannalla, minusta se olisi erinomainen vetonaula Suomen turismille. On paljon sellaisia sivistyneitä ja kultturelleja naisihmisiä-ja kissoja jotka nauttivat taiteesta ja kiertävät nimenomaan Guggenheimin museoita. Esimerkiksi minä ja äiskä.

Henkilökunta lomailee

Valtsu kirjoittaa:

Äiskä ja iskä taas puhuivat jotain lomalle lähdöstä, eikä ne ole mitään kysyneet meiltä. Kummaa henkilökuntaa tommonen, kun yhtäpäätä ollaan lomalla. Justhan ne heinäkuussa oli yli viikon pois kotoa ja miten sen äiskän firmankin käy, kun se aina vaan laiskottelee. Taitaa ruokahuolto vaan heiketä, kun rahat käytetään matkustamiseen ja muuhun huuhaahan.

Mummukkaa ja papparaista on kuulemma pyydetty meitä palvelemaan, ne ovat äiskän vanhemmat ja asuvat meidän paritalon toisessa puolikkaassa. Ihan hyvää henkilökuntaahan ne ovat, mutta ei ne vakio orjia voita. Mummukka on kauhean kiireinen nykyään, kun sillä on itsellä kuusi(6) kissaa. Kolme niistä on ihan kakaroita, alle puolivuotiaita ja kaksi on yli kaksikymppistä. Väiski on ainoa normaali ikäinen eikä vaadi erikoishuomiota. Onhan sillä kieltämättä iso porukka palveltavana, mutta ei se sitä tarkoita, että meidän palvelut voisi heiketä. Yleensä, kun mummukalla on hoitovastuu, niin se tulee päivätorkuille meidän kanssa. Se makoilee tuossa sohvalla ja lueskelee ja me saadaan kaikki kolme nukkua sen päällä. Se on hurjan kivaa ja niin se saa tehdä nytkin.

Mummukka meinaa aina sekottaa mut ja Jössen ja se ei meidän nimiäkään koskaan muista. Mua se sanoo laihaksi kissaksi ja Jösseä paksuksi kissaksi tai möllönaamaksi. Meistä se on tosi epäkohteliasta, Hertan se kyllä aina tunnistaa. Sit se on aika kovakouranen, se kun pitää hyvänä niin luut rutusee ja karvat pöllyää. Sen omat kissat on siihen tottuneet eikä ne ole milläakään, mutta oudokseltaan se aina vähän säikäyttää. Kovasti se kyllä haluaakin pitää meitä hyvänä ja pussata ettei meidän tulisi iskää ja äiskää ikävä. Sit me saadaan aina kaikkia herkkuja siltä, että me ei muistettais ikävöidä.

Meillä on ihan hyvin asiat, vaikka henkilökunta lomaileekin, mutta ne aina valittaa, kun on hirmu ikävä. Se on niille ihan oikeen, miks sitten laukkaavat pitkin maailmaa.