Antakaa nukkua rauhassa

Jösse kirjoittaa:

Tää meidän henkilökunta on välillä niin hankalaa, että meinaa mennä rauhalliseltakin kissalta hermo. Nyt kun on niin pimeitä ja harmaita päiviä, niin mä ja Valtsu voitais nukkua koko päivä. No, eihän se onnistu, äiskällä soi joku ihme pärisijä ihan kuolettavan aikaisin. Sit se pomppaa heti pystyyn ja meidän uni häiriintyy, kun se työntelee peittoja meidän päälle ja tönii. Kauheella tohinalla se selvittää lähtevänsä raksurahaa tienaamaan. Hyvän se on, että lähtee, mutta sen voisi tehdä hiljaisemminkin.

Sitten kun just on saatu unen päästä kiinni, niin iskän herätys rämähtää ja taas sama juttu. Meitä potkitaan ja työnnellään ja tönitään, nuku siinä sitten. Yleensä mulla alkaa siinä vaiheessa oleen jo sen verran nälkä, ettei nukkumisesta tule enää mitään. Pitää raahautua alakertaan ja ruokakupille ja hoputtaa iskää antamaan aamupalaa. Siinä se vasta hidas on, ensin on vessat, suihkut ja kahvinkeitot ennen kuin meikäläistä huomioidaan. Siinä kohtaa pyörryttää jo nälästä, niin on pakko heittää pitkäkseen lattialle.

Tänään äiskä ihan hölmöjä puhui väitti, että mä näin viime yönä unia ja inisin unissani. Sit kuulemma käänsin kylkeäni ja putosin sängystä. Sen kohdan kyllä muistan, mutta mä en pudonnu vaan mut työnnettiin. Siinä on vissi ero. Äiskä levitteli ruhoaan sen verran levälleen, että samalla tönäisi tällaisen pienen, laihan pojan lattialle. Sellaista se meillä on, ei saa edes rauhassa nukkua.