Inhottavan kylmää

Valtsu kirjoittaa:

Mä sentäs inhoa näitä marraskuun pimeitä ja kylmiä päiviä. Äiskä kyllä avaa meille vielä ulkoiluhuvilan luukun ja jättää sen koko päiväksi auki. Siellä ei vaan ole mitään tekemistä. Mummukka aina kauhistelee, että Valtsu on niin laiha luikki, että sen tulee kylmäkin helpommin. Saattaahan se niinkin olla, koska lämpimässä mä viihdyn paljon paremmin.

Viime syksynä henkilökunta teki sellaisen virheen, että antamani palute ei hevillä unohdu. Pistin kyllä äiskän kerralla järjestykseen, muistaahan ettei mun kanssa tehdä mitä vaan. Se unohti yks sunnuntai päivä mut ulkoiluhuvilaan. Oli jo aika kylmä ilma ja se laittoi ulkoiluhuvilan luukun kiinni neljän maissa, kun tuli pimeää. Se kuulemma luuli, että olin Jössen kanssa yläkerrassa. Ei pidä mennä mitään luulemaan, se on aina tarkistettava. Siellä mä sitten värjöttelin monta tuntia ja olin tosi kylmissäni ja nälissäni ja erittäin suuttunut tilanteesta.

Sitten kymmenen maissa, kun ne oli menossa nukkumaan, niin iskä alkoi kaipailemaan mua ja sit vasta ne huomasvat, että mä olin palellut ulkona, vaikka kuinka kauan. Äiskä kovasti pyyteli anteeksi ja oli pahonaan tapahtuneesta, mut mä ajattelin, että tää kyllä kostetaan. Mut mä olin niin jäässä, että menin vaan iskän kainaloon nukkumaan ja lämmittelemään. Sitten, kun ne aamulla hääräsivät keittiössä kumpikin, niin mä katsoin sopivan hetken. Pomppasin pöydälle ja menin äiskän käsilaukulle ja lorautin pienet pissat sinne. Katsoin tarkasti hetken, että kumpikin varmaan näki sen. Voi taivas, että ne oli hämmsätyneitä, naamat oli näkemisen arvoiset. Harmi etten saanut valokuvaa, ne olis ollut kiva lisä tähän blogiin.

Kyllä ne sitten taas kumpikin pyyteli anteeksi ja ihmettelivät mun fiksuutani. Kehuivat kaikille miten älykäs kissa olen, kun kostin äiskälle. Kyllähän nyt kissan pitää sen verran osata puoliansa pitää, ettei henkilökunta tee ihan mitä tykkää. Eivätkä ole kyllä sen jälkeen unohdelleet meitä mihinkään.