Houdini

Valtsu kirjoittaa;

Mä voisinkin nyt kertoa kuinka kivaa meillä Jössen kaa on kesällä, kun meillä on oma huvila. Me päästään takkahuoneen tuuletusikkunasta itse kulkemaan edestakaisin ja se on kananverkosta tehty kolmenkymmenen neliön huvila. Äiskän ja iskän mielestä me ollaan hyvin turvassa siellä, kun äiskä aina pelkää, että meille tapahtuu jotain, vaikka mitäs meille ny vois tapahtua.

Mä olin aika toimelias poika ekana keväänä, kun huvila avattiin, mä lähdin muutaman kerran omille teilleni huvilasta, mut mä kyllä kävin aina sanomassa iskälle, että mä meen nyt. Ekana aamuna mä keksin, että kun kaivaa maata verkon maanrajasta, niin siitä pääsee livahtaan ulos. Mä keksin sen, kun se rakennusmies sanoi, että koirat kaivaa tunneleita, muttei kissat. Mä ajattelin, että jos kerran koiratkin osaa kaivaa tunnelin ja ne on sentäs paljon tyhmempiä kun mä, niin kyllä mäkin kaivan. Jösse ei uskaltanut tulla ulos sieltä huvilasta se on sen verran arka, että mä sain lähteä yksin. Mä ekaks kävin huikkaamassa makuuhuoneen ovella, kun porukka nukkui vielä, etä nyt tää poika lähtee. Äiskä ja iskä lähti vauhdilla mun perässä katsomaan, että mikä mun on ja ihmettelivät mihin mä katosin. Sit ne huomasi, että mä viiletin jo etupihalla ja nautin vapauden hurmasta.
Iskä oli niin onneton ja säikähtänyt, että mitä mulle tapahtuu, etten vaan jää auton alle niin mun tuli sitä niin sääliksi, että mä menin sit sen syliin. Niillä meni pitkään, että ne keksi mitä kautta mä pääsin ulos ja kyllä ne ihmetteli, kun ne hoksasi mun tunnelin. Sitten menikin muutama päivä ennen kun seuraava ulkoilu tapahtui, kun kirvesmies tuli tukkimaan sen maanrajan.

Sitten, kun me seuraavan kerran päästiin ulos, niin mä lähdin katon kautta livohkaan. Ne verkon reunat oli laitettu niin vähän päällekäin, ettän mä ihan hyvin putkelsin sieltä verkkojen välistä ulos. Meidän kiipeilypuu oli vielä laittettu niin hyvälle hollille, että mun tarvi vaan vähän kurottautua niin olin katonrajassa. Kyllä iskä ja äiskä taas hämmästeli, että mistä se poika nyt meni ulos ja kun ne ei itse tajunneet, niin mä näytin iskälle miten mä menin. Iskä oli selvästi musta ylpee, kun mä olin niin kekseliäs. Vähän se yritti mua torua ettei niin saisi tehdä, mutta ihasteli samalla, että kyl sä oot aika Houdini.
Sellanen mä olen, aika vilkas poika.