Valtsu on iskän kissa

Hertta puhuu:

En yhtään ihmettele, että äiskä hämmästelee Valtsun käytöstä. Kyllä tämäkin viikonloppu oli yhtä iskän kiehnäämistä. Tuntuu ettei Valtsulta liikene enää aikaa muulle perheelle, jos iskä on kotona. Se vaan tepottaa iskän perässä, tai iskä kun on tietsikalla tai katsoo telkkaa Valtsu nukkuu sylissä. Äiskä tänään laski,että Valtsu oli noin kymmenen tuntia iskän sylissä, kainalossa, tai muuten kiinni siinä. Me jo kyseltiin iskältä, että eikö toi käy jo raskaaksi, mutta ei kuulemma. Iskä on niin tottunut tässä Valtsun elin aikana eli viidessä vuodessa, että hänellä on pikku varjo.

Joka aamu Valtsu istuu makkarin oven takana odottamassa, että ovi aukeaa. Pikkupoikia ei oteta yöksi makkariin, siellä nukkuu vain aikuiset eli minä, äiskä ja iskä. Valtsu ei malta yölläkään olla iskästä erossa ja se myllää koko ajan sen kainalossa ettei kukaan saa nukuttua. Aina välillä me kokeillaan onnistuisiko se, kun äiskän mielestä koko perheen pitää nukkua yhdessä. Ei siitä kuitenkaan mitään tule, kun Valtsu herää, niin herää Jössekin ja sitten se riehu alkaa. Siis Valtsu ryntää heti iskän luo, kun ovi aukeaa, se parkkeeraa joskus aamuyöstä oven taakse ja ulvoo surkealla äänellä, että mä olen yksinäinen, vaikka onhan Jösse sen kanssa. Siitä se alkaa koko päivän iskäkiehnääminen, jos on viikonloppu. Onneksi se sentään arkiaamuisin päästää iskän töihin, eikä jää uliseen oven taakse. Se on meinaan yksi hankala piirre Valtsussa, jos iskä lähtee ovesta ulos, muuhun kun töihin, niin se ulvoo eteisessä ihan tolkuttomasti.

Moneen kertaan päivän mittaan Valtsu nuolee iskän naaman ja pussaa sitä. Kun ne katselee yhdessä jalkapalloa, niin aina kun iskä hihkasee, kun jotain jännää tapahtuu, niin Valtsu herää sitä pussaamaan. On ne aika outo pari, mutta musta tuntuu, että iskä on tosi ylpeä, kun sillä on sellainen oma kissa.