Kissa puolustaa aina pentujaan

Herttan pohdintoja:

En koskaan opi ymmärtämään ihmisten ajatusmaailmaa ja elämää, vaikka ihmisten kanssa elänkin. Ihmiset ovat aivan petoja ja epäluotettavia olijoita. En nyt tarkoita iskää tai äiskää ne ovat sellaisia hyvää tarkoittavia hölmöjä ja yksinkertaisija tyyppejä, mutta yleensä ihmiset on vaikeasti ymmärrettäviä.

Eilen kuuntelin äiskän kanssa Radio Hämeen uutisia ja siellä kerrottiin Hämeenlinnan lastensuojelutoimesta. Hämeenlinnassa kuulemma pystytään ainoastaan 75% lastensuojeluilmoituksista käsittelemään lain salliman ajan puitteissa eli seitsemässä päivässä. Kysymyshän on kuoleman vakavasta asiasta, jos lapsen tilanne on jo niin pitkällä, että se on ilmoitettu lastensuojeluun, niin tilanne on jo todella paha. Seitsemän päivääkin on jo pitkä aika lapsen elämässä ja mitä tapahtuu niille jotka joutuvat odottamaan.

Se on minun kissanäkökulmastani aivan mysteeri, että ihmisillä on joku virasto joka hoitaa lastensuojelua. Sehän on emon velvollisuus eli siis ihmisillä vanhempien. Onhan ihan omituista, että tarvitaan virasto suojelemaan lapsia omilta vanhemmiltaan. Jokainen eläin taistelee oman henkensä uhalla lastensa puolesta, jopa koirat jotka eivät ole minun arvoasteikossani paljoakaan ihmisten yläpuolella. Sitten, kun on perustettu tällainen lastensuojelu virasto, niin sekään ei toimi, kun ei ole rahaa.

Hämeenlinnassakin rakennetaan jotain moottorien katetta, olen äiskältä kuullut, mutta ei ole rahaa lasten huoltoon. Ei edes linnut ala rakentamaan pesäänsä, ja jätä poikasiaan huoltamatta. Ihminen kuitenkin tekee ihan mitä vaan. Ilmeisesti ihmiseltä puuttuu äidin vaistot ja järkikään ei sano, että lapsista huolehtii ensijassa vanhemmat.