Jösse runoilee

              Minä olen onnellinen kissa
              sanoi meidän kissa
              ja hiekkalaatikkoon pääsi iso pissa.


              Minä olen iloinen Jösse
              sanoi meidän Jösse
              ja olohuonetta ympäri juoksi, kuin pösse.

Ulkonäköongelmia

Jössen jutut:

Äiskä on koko talven marmattanut, että mä olen liian pulska ja että eläinlääkäri käski laihtumaan. Ei ne eläinlekurit tiedä yhtään mitään. Jo Mannerheim on sanonut, että saavutetut linjat tulee säilyttää. En mä kyllä tiedä kuka se Mannerheim on. Varmaan joku äiskän kaveri, kun se niin usein siitä puhuu ja sanoo tuttavallisesti Marski. On se varmaan meillä käynnytkin, mutta en ny vaan muista millanen tyyppi se oli. Viisaita puhu kuitenkin. Mun linjat on juuri sopivat eikä niitä muuteta.
Sit äiskä vouhkaa karvoista koko ajan. Multa muka lähtee karvoja ihan tukkoina ja joka paikka on niitä täys. Se on ihan vale, pitäis vaan huolen omista karvoistaan. Tukkakin on, kun tuulen pieksemä pulkan naru.
Äiskä luulee olevansa joku ulkonäköauktoriteetti, kun sillä on se naamanvatkausfirma kaupungissa. Ei se kuitenkaan ymmärrä yhtään mitään komeiden kollipoikien ulkonäöstä. Meillä pitääkin olla hiukan massaa ja bodyä ettei kaikki pikkusintit, niin kun naapurin pullukat tule silmille hyppimään. Komeeta olis, jos olis vähä korva revennyt tai arpi poskessa, mut äiskähän sais sydärin, jos sellaista tapahtuisi. Se nyt on vähintä, että karvat vähän on pöllynnyt, niin vieraatkin tajuaa että tässä on tosi kova kolli.

Meidän Jösse seukkaa!

Valtsun jutut:

Tiedättekös, että meidän Jösse seukkaa. Heh- heh. Jösse käy ihan kuumana, kun se ei tiedä, että seukkaaminen tarkoittaa seurustelua. Eikä Jösse halua seurustella, kun se ei tykkää likoista. Paitsi Hertasta ja Pamelasta.
Meillä siis tapahtuu nykään semmossii, että Pamella eli Pampsu tuli meille kylään. Se onkin ny vähä pitempään, kun sen iskä lähti kahdeksi kuukaudeksi reissuun. Ihan kiva likkahan toi Pampsu on ja huvittaa, kun Jösse on siitä kiinnostunut ihan tosissaan. Jösse on, vaan niin ujo, että mun täytyy touhuta koko ajan siinä välissä. Nyt aluksi me ensin vähä tutustutaan siihen uudestaan ja vähä jaagataan sitä, että selvii missä kunnossa se on. On silläkin maha vähä pullistunu talven aikana ettei sekään ihan bikinikunnossa ole.
Pampsu on yleensä ihan reilu likka ja osllistuu kaikkeen säheltämiseen mukavasti. Se ei nyrpistele nenäänsä kaikille meidän jutuille, niin ku Hertta tekee. Pampsu on vaan kova kirkuun, kun sitä vähä läpsii. Iskä aina sanoo, että Pampsu on sellanen naisellinen likka. Kun me muut sihistään, niin Pampsu kirkuu.
Mä kerron myöhemmin lisää mitä kaikkee jännää me vielä keksitään.

P.S Pampsu on lähöisin sieltä samasta lastenkodista eli Kattilasta, niin kun mä ja Jössekin.

Kattilan myyjäiset 17.2

Valtsun velmuilua:

Onkohan tullut jo kerrottua, että mä ja Jösse ollaan löytölapsia? Ensin Kattilan väki löysi meidät jostain Hauholta ja sit iskä ja äiskä löysi meidät Kattilasta. Me siis ollaan sellasia lastenkoti lapsia. Ei me kyllä paljo niistä ajoista muisteta, kun siitä on jo niin kauan. Mehän ollaan oltu iskän ja äiskän kullannuppuja jo yli viisi vuotta. Eikä me Jössen kanssa edes viitsitä muistella menneitä aikoja. Äiskä ja iskä, vaan joskus huokailee, että onneks meidän pojat löysi tiensä meille.

Sen mä muistan, että me oltiin aika huonossa jamassa jo ennen sinne Kattilaan pääsyä. Jösse järkytty siitä elämästä pysyvästi, vaikka mä yritin koko ajan tsempata sitä, että kyl tää tästä selviää. Jösselle oli kauhun paikka, kun sen oli niin nälkä. Kylmäkin meillä olis ollu, mut me vetäydyttiin yhteen kasaan, niin pysyttiin lämpimänä. En mä osaa oikein sanoo, kuinka kauan me ulkona oltiin. Eläinlääkäri oli äiskälle sanonu, että useita viikkoja, kun oltiin niin laihoja. Se oli aika kamalaa, kun loppuvaiheessa meihin iski flunssa ja Jösse meinas ihan kuolla kuumeeseen ja yskään. Mä taisin olla kans aika lähellä heittää veivini, kun en oikeen muista koko Kattilaan joutumista.

Sit mä vaan yks kerta heräsin sellasessa kopissa ja mä heti tarkastin oliks mun veikka Jösse varmasti samassa mestassa. Olihan Jösse onneks siellä ja se oli jo ruokakupinkin bongannu. Kauheen ystävälliset tädit meitä sit syötti ja pussas. Piikkejäkin ne pisti meihin oikein urakalla, kun me oltiin kuulemma tosi kipeitä. Sit yks päivä meidän äiskä ja iskä tuli häkin taa ja kertovat, että meistä tulee niiden lapsia ja päästään pois lastenkodista. Äiskä oli ihan yhtä kova pussaan, kun nykyäänkin, mut onneks iskä oli kunnon jätkä eikä ruvennu nuohoon liian liki. Me ei kuitenkaan heti päästy lähteen, kun me oltiin vielä kipeitä ja lääkekuurilla.

Mulle tulee aina pahamieli, kun puhun niistä ajoista. Enkä mä viitti puhua Jössen aikana ollenkaan, kun sitä rupee itkettään. Äiskä sanoo ettei meidän pidä enää yhtään muistella niitä vaiheita, kun meidän elämä on nyt ihan mallillaan. Äiskällä ja iskälläkin on pahamieli, kun sellassii lastenkoteja  on pakko olla, kun ihmiset on niin pahoja. Jos ne ei hylkäis kissojaan, ei tarviis mitään hylkykissakotejakaan.

Ens sunnuntaina siellä meidän lastenkodissa eli Kattilassa on myyjäiset. Siis 17.2-13 kello 11-15. Menkää kaikki sinne ja ottakaa paksu rahapussi mukaan. Kaikki ostokset tuo rahaa meidän kaverien ruokaan ja hoitoon.

Meidän äiskä on pihi!

Jössen juttelua:

Mä en ollenkaan ymmärrä noita ihmisiä. Meidän äiskän suhtautuminen tavaroihinsa on, niin kummallista ettei pienen kissaparan aivot sitä tavoita.
Äiskän naamanvatkaus firmaan tuli taas joku uus aine, sellasessa kapeassa tuubissa ihan, kun hammastahna. Hertta auttaa mua kirjottamaan sen nimen, kun mä en osaa enkkua. Se on SkinPerfect Primer.
Sitä se joka aamu lääppii naamaansa ja tiirailee peiliin. Musta ja Valtsusta on aina kiva osallistua siihen hommaan, kun äiskällä on pussillinen semmossii karvasuteja. Niistäkin se on kauheen tarkka ettei me saatais niihin koskea, vaikka sillä on niitä monta eikä mulla ja Valtsulla ole yhtään.

Kaikille se näyttää ja kehuu sitä uutta tuubiaan, kuinka ihana juttu se on. Sen pitäis siloittaa ryppyjä ennen meikin tekoa. Musta äiskä näyttää aina ihan yhtä vanhalta ja ryppyseltä, mut ei se niin ryppynen ole, kun mummukka. Se kuulkaas vasta on kun rusina. Mä en oo ikinä nähny yhtää kissaa, joka olis yhtä ryppynen, kun äiskä ja mummukka. Räppäkin on 23v.ja ei sillä mitään ryppyjä ole karva, vaan vähä takussa, kun se ei taivu sitä nuoleen.

Me viime yönä päätettiin Valtsun kaa tutkia vähä äiskän käsilaukkua. Siitä se on aina kauheen tarkka, ettei sinne muka me saatais mennä. Mepäs on opittu avaamaan vetskari, jos se on jääny vähäkin raolleen. Äiskällä on siellä usein sellassii aitoja karvoista tehtyjä hiuspantoja ja nyt siellä oli se uus tuubijuttu. Me aikamme kuluksi tarkisteltiin vähän lähemmin sitä tuubia ja mietittiin olisko sillä mitään järkevää käyttöä kissoille. Korkkia ei saatu auki, mutta me purtiin sitä sen verran, että saatiin ainetta ulos ja päästiin maistamaan. Hyvälle se haisi, mutta ei siitä syötäväksi ollut. Tassuihinkin se tarttui oudosti. Vähä me sillä sitten leikittiin ja kokeiltiin miten se lentää, kun tassuillaan viskoo. Kovin kummonen se ei ollut. En mä kyllä sellasta ostais, maistui pahalta eikä se tuubi kestä leikkimistä. Joka hampaan reijästä tursui sitä ainettakin eli tuubi oli huono laatuinen.

Aamulla, kun äiskä tuli alakertaan nousi kauhee kysely, kuka on käynyt käsilaukulla. No, mitä sitä kyselee eihän yöllä touhuile, kun mä ja Valtsu. Hirvee poru nousi siitä yhdestä vaivasesta tuubista jota me vähä, vaan katottiin. Äiskällä on niitä tuubeja ihan myytäväks asti ja sit se rupee valittaan, kun me haluttais leluja itsellemme. Kauheen tohkeissaan se oli, kun sitä ainetta oli vähä roiskunut matolle. Miks myy niin huonoja tuubeja eihän sellasta kukaan halua, kun vähä purasee niin heti on reikiä kyljessä. Kyll ihmisen pitää olla pihi ei antais meidän raukkojen edes leikkiä.

Mistä saisi unilääkettä?

Valtsu puhuu huolistaan:

Meillä kaikilla kolmella on tosi suuri huoli, kun iskällä ja äiskällä on vaivana unettomuus. Ekaks me ei ollenkaan ymmärretty mikä niitä vaivas, mutta Hertta tutki netistä, että ihmisillä voi olla sellanenkin vika, kuin unettomuus. Ihmisillä kun on kaikkia kummia tauteja mitä kissa ei voisi edes kuvitella. Niiden yöllä heräily alkoi noin kolmisen viikkoa. Suurin piirtein samoihin aikoihin, kun lumi tuli maahan ja me lopetettiin ulkoilu. Niihin aikoihin me alettiin viettämään päivät torkkuen ja yöt tiivinä kolmen kissan käärönä iskän ja äiskän sängyssä.

Yleensä iskän ja äiskän kanssa nukkuu, vain Hertta mutta talvisin mekin Jössen kaa mennään samaan sänkyyn, kun siinä on niin mukavan lämmintä. Sit siellä on kiva leikkiä ja meillä on Jössen kanssa ihan sellanen oma piilosleikki öisin. Aamuyöstä, kun on ihan pimeää on tosi jännää mennä pussilakanan pussiin sisälle ja etsiä toinen toistaan siellä pussissa. Joskus me ollaan kumpikin yhtä aikaa siellä pussissa, tai sit silleen,että toinen on pussilakanan sisällä ja toinen etsii siinä päällä. Hertta ei siihen leikkiin osallistu, kun se on niin hieno neiti ettei se paljo leiki. Se siirtyy yleensä kiipeilypuuhun nukkumaan. Niihin aikoihin aamuyöstä iskä ja äiskä kumpikin alkaa valittaa, kun ei pysty nukkumaan.

Välillä ne pistää valot ja kurkkii meitä sinne pussilakanan sisään ja käyvät vessassa, tai juomassa. Koko ajan ne valittaa ja puhuu keskenään, kun ei pysty nukkumaan. Joskus ne lukee vähän aikaa ja aina ne kaivaa meidät pois sieltä pussilakanan sisältä. Ei me oikein tiedetä miten kauan ne valvoo, kun me sit itsekin taas nukahdetaan. Mut, kyl ne joka yö herää ja sääliks niitä tulee, kun ne valittaa etteivät voi nukkua. Se on varmaan tosi kamala tunne, kun keskellä yötä herää siihen ettei pystykään nukkumaan. Onneksi kissoilla ei sellaisia vaivoja ole. Nyt meidän täytyy alkaa selvittää mistä me saatais niille unilääkettä. Hertta vois katsoo taas netistä, jos löytyis joku hyvä eläinlääkäriasema, joka jakaisi unipillereitä.

Äiskä on linssilude

Jösse kertoo:

Meidän äiskä on linssilude. Mä en kyllä tiedä mitä se tarkoittaa, mut äiskä itte sano ittestään niin. Se kerto iskälle, että joku Hämeen Sanomien kuvaaja oli ottanu siitä kuvia ja sit äiskästä tuli linssilude. Mä kysyin Valtsultakin  tietääkö se, mutta ei se tiennyt ku linssi sanan ja se on kuulemma sama kun silmälasit eli rillit. Hertta tiesi sen luteen, se oli nähnykkin lutikoita jossain metsäretkillään, ne on jotain pikkuelukoita. Onkohan se äiskä joku silmälasielukka, vaikka niin ku silmälasikäärme.

Ei se äiskä miltää käärmeeltä kyllä vaikuta, eikä meistä kukaan tykkää käärmeistä. Se on varmaan jotain ihmistenhorinoita. Oikeastaan mua eniten kiinnostaa onko linssilude jotain syötävää. Meillä ku on taas toi ruokatilanne aika huono. Mummukka ja äiskä vouhkaa koko ajan, että ompas se Jösse pulska ja tukevassa kunnossa. Sit ne muka ostaa jotain ruokaa missä lukee dieetti, mutta se on huono merkki. Älkää vaan ostako sitä, parempi on kun lukee Sheba, Latz, tai Whiskas. Eikä sitä dieetti merkkistä ruokaa syönny Valtsu tai Herttakaan. Mummukka ja äiskä sais mun puolesta syödä sen vaikka itte, mutta ei näköjään kelvannu niillekään.

Jos mä oikeen kauniisti pyydän, niin lähettäkää meille Shebaa pikkujoululahjaksi. Kohtahan se onkin ja silloin kuuluu antaa lahjuksia. Ei me tarvita mitään joulukortteja, vaan ihan kunnon ruokaa postipaketissa. Toivoo Jösse.