Meidän huushollin nykyjärjestys

Hertta kertoo:

On parempi, että selvennän hiukan millainen ruokakunta meidän taloa nykyisin asustaa. Meidän pojat sählää jatkuvasti omia juttujaan eikä ne mitään osaa selittää. Jonkin verran muutosta porukkaan on tullut, kun vanhukset Räppä ja Harmi ovat poistuneet kissojen taivaaseen. Meidän omalla kissojen hautausmaalla on nyt seitsemän hautaa ja yksi muistolaatta. Väiski eli Vänä, joka oli mummukan ja papparaisen kissa vaan katosi eikä sitä koskaan löydetty ja hänellä on muistolaatta.

Minä, Valtsu ja Jösse olemme kohta kymmenvuotiaita. Jösse ja Valtsu tuli meille puoivuotiaina Kissakoti Kattilasta ja minä olin muuttanut tänne ihan pikkupentuna muutama kuukausi ennen heitä. Minä olen syntyisin ihan kunnollisesta perheestä ja hyvistä kotioloista, mutta Jösse ja Valtsu on jotain hylättyjä kesäkissoja ja niitähän äiskä joutui paapomaan vuositolkulla, tai ainakin Jösseä. Pamela eli Pampsu on meillä silloin tällöin hoitokissana, kun se on näin alunperin sovittu. Pampsun iskä on iskän ja äiskän kaveri ja Pampsu on aina hänen matkojensa ajan meillä. Käytännössä kerran, pari vuodessa ja useita viikkoja kerralla. Pampsu on saman ikäinen, kun me muutkin ja lähtöisin myös Kissakoti Kattilasta. Minä en seurustele Pampsun kanssa eikä minulla ole mitään sanottavaa mokomalle huitukalle. Pojathan hösöttää kaikenlaista jaakaamista, piilosta ja muuta leikkejä.

Paritalomme toisessa päässä asuu äiskän vanhemmat eli mummukka ja papparainen. Heillä on kolme neljävuotiasta kissaa ja nyt se Yrjänä eli Ykä, joka on kulkukissa on ollut heidän ruuissaan viime vapusta saakka. Nuo Täply, Kultsu ja Pikkulikka eli Mantu ovat sisaruksia ja jätkät Täply ja Kultsu on tosi kookkaita äijän rohjakkeita. Mantua meidän äiskä ja iskä sanoo Pikkulikaksi, kun se on todella pieni ihan kääpiö minun sopusuhtaiseen vartalooni nähden. Ihmeteltävän rauhallisesti nuo omat kissat ovat ottaneet tuon Ykän ja antavat sen syödä samasta kupista kanssaan. Ykä on hiukan kulkuriluonne edelleen ja aiheuttaa mummukalle ja papparaiselle huolia, kun se ei tahdo olla sisällä. Meidän talon ehdoton sääntö on, että kaikki on yön ja yleensä pimeän ajan sisällä. Yleensä maalaistalossa kissat saa ulkoilla vapaasti, mutta äiskä ja iskä ei anna Jössen ja Valtsun ulkoilla, kun ulkoiluhäkissä, joka on noin parinkymmenen neliön aitaus. Hyvä onkin, kun ne on sellaisia hömelöitä  ettei niiden hösäämisestä tiedä. Voitte vaan kuvitella miten rankkaa minulla on, kun veljet ovat noin lapsellisia ja hölmöjä. Ne on ihan erimaata, kuin minä joka olen järkevä ja aikuinen. Haluaisin joskus keskustella päivän politiikasta, mutta siihen ei tämän talon väestä ole.

Meidän koti ei ole pakolaiskeskus!

Terve täsä Valtsu! Olettekos jo ihmetelleet mihin olemme joutuneet, kun emme kirjoittele enää. Katsokaas meillä on ollut sapattivapaa ja neuvoteltiin muutenkin työsopimukset uusiksi. Me siirryttiin kansainväliseen EU:n suosittelemaan työpäivään ja nyt meillä on neljän tunnin siesta puolenpäivän aikaan. Suomalaisen kansallisen tavan mukaan pekkaspäivä on joka toinen päivä ja loma-ajat samat, kuin eduskunnalla. Tuo vääntö lomista meni aika tiukoille, mut sitten AKT lupas lähtee tukilakkoon. Lastaajat lupas pistää pepun penkkiin ellei lomaa heru lisää. Nyt meillä on työehdot mallillaan, niin taas voisi hiukan kirjoitellakin.


Eniten meitä riepoo nää turvapaikanhakijat. Mitä ihmettä ne tänne tuppaa kunnon suomalaisten kissojen joukkoon. Siivellä eläjiä koko porukka sanon minä. Kesällä tuli jo eka aalto ja niille on tehty kaiken maailman kotouttamisohjelmia. Meille ilmestyi joku ihme luuseri eikä lähde kulumallakaan pois. Naisväki, äiskä ja mummukka on ihan hulluna siihen ja lässyttävät ja holhoovat, että voi pientä kissaparkaa. Ei se mikään kissaparka ole, vaan iso kollikissan turjake jolla taatusti on rikosrekisteri ja ties mitä muuta. Naiset on vaan niin helposti huijattavissa. Ne heti heltyy, kun joku alkaa jaloissa kiehnäämään ja kehräämään. Mummukka nimes sen kollin Yrjänäksi eli Ykäks ja nyt ne on papparaisen kanssa toteuttamassa kotouttamissuunnitelmaa. Niitten omat kissat Kultsu, Täply ja Pikkulikka on niin nyhveröitä, että ne antaa sen vaan olla ja syödä heidän ruokakupiltaan. Ei noista pakolaisista tiedä mitä tauteja niissä on ja miten ne naisia ahdistelevat. Onneks Hertta on niin napakka likka, että se vaan sihisee ja pihisee Ykän jutulle.

Toinen pakolaisaalto tuli eilen. Iskän kaverin Pamela eli Pampsu kissa veti taas luunsa meille. Sehän ei ole eka kerta eikä takuulla viimeinenkään. Ei se Pampsu mitään turvapaikkaa tarvitse se on ihan pelkkä elintasopakolainen. Tänne se tulee syömään meitin ruuat ja viettää lokoisia kissanpäiviä. Jos meille tulee vielä yksikin pakolaiskissa, niin me ruvetaan Jössen kanssa hakeen tietsikalta ohjeita Molotovin coctailiin. Heitetään muutama polttopullo, niin eiköhän asiat muutu. Turha sanoa, että me oltaisiin suvaitsemattomia. Kyllä tämä on ihan kissan järjenkäyttöä eihän me voida vieraita kissoja meille ottaa. Ne syö meidän ruuat, vikittelee äiskää ja mummukkaa ja vie parhaat nukkumapaikat. Sellaista peliä meillä ei suvaita ja me emme eduistamme luovu!

Kahden naisen loukussa!

Valtsu tarinoi:

Nyt on kuulkaas piru merrassa! Täällä on kaks kunnon kollikissaa kahden naisen loukussa ja elämä on kamalaa. Hertan kans joten viälä pärjää, mut nyt Pamela tulla tupsahti hoitoon ja elämä meni ihan sekaseks.
Pampsuhan on aina välillä meillä hoitokissana, se on nähkääs äiskän ja iskän ottokissa. Ihan mukavahan se on, mut se on likka ja tietäähän ne. Koko ajan pitää olla tassuillaan, että mistä päin joku hyökkää. Se jopa yritti haistella Jössen peppua eilen, mut onneks Jösse ehti juosta pöydän alle piiloon. Ihan ihme ahdistelija, ihan kun äskä ja mummukka, jotka yrittää pussata koko ajan.

Eikä se riitä, että Hertta ja Pampsu meitä komentaa, vaan äiskällä on taas sellanen kausi ettei mitään sais tehdä. Eilenkin mä vähä olisin maistanu kinkkua sen voileivän päältä, niin heti se kilju ettei saa käyttää oman tassun oikeutta. Varatkaa kuulkaa siltä ny oikein kovasti aikoja hoitoihin, että se pysyis siellä naamanvatkaustoimistossaan. Sit, kun sillä on oikein paljo töitä ja se tulee vasta kotiin yhdeksän maissa, nin se ei jaksa kohtata mitään turhaa. Muuten se puuttuu joka asiaan.

Meiltä jäi noi puolueen perustamissuunnitelmat vähä taka-alalle, ku naisten kaa menee aikaa. Sit kun toi Pampsu lähtee kotiin pitää alkaa ideoimaan.

Mekin halutaan puoluetukea

Valtsun tarinat:

Meillä on taas rahapula. Me ostettiin Jössen kaa Whiskas maitonappikissankarkkeja kaikilla rahoilla ja ny ollan tyhjätaskuja!
Me tarvitais välttämättä rahaa bussibilettiin Hesaan ja takasin kolmelle kissalle. Me mentäis ny keväällä Korkeasaaressa käymään, kun sielä on Kissojen yö tapahtuma. Ei me rahaa sisäänpääsyyn tarvita, kun me todistettavasti ollaan itte kissoja, mut matkat tulee kalliiks.
Hertta, kun aina seuraa lehtiä, niin se keksi että hommataas rahaa noilta politiikoilta. Politiikoilla on aina rahaa ja ellei ole ne hankkii sitä konstilla millä hyvänsä. Nyt on kuulemma jotkut Eurovaalit tulossa ja kaikki ehdokkaat taas pörhistelee ja tekee itteään tykö. Me mietittiin, että jos myytäis niiden vaalitilaisuuksiin joku lämmittelyshow. Eihän kukaan mihinkään puoluetilaisuuteen menis ellei siel ole kunnon esiintyjiä. Hertta keksi, että seksi ja paljas pinta myy aina. Päätettiin, että show otsikko on Sähäkkä narttu pukeutuneena vaan kaulapantaan. Sit Hertta heittelis kuperkeikkoja näyttämöllä ja me Jössen kaa ketkuteltais peppujamme.

Mut sit me keksittiin, että helpommalla päästään, kun perustetaan oma puolue. Ei tarvii, kun kerätä muutama kymmenen tuhatta jäsentä, jotka maksais vaikka jäsenmaksua kympin. Sit saatais puolue tukea ja pidettäis jotain huuhaa seminaareja ja taas tulis rahaa. Syntymäpäiväjuhlat maksais aina joku iso firma, joka luulis että me puhutaan juur sen puolesta. Aatelkaas mitkä rahat. Ensin maksaa jäsenet, sit tukee valtio, kauppaa tehtäis kaikesta turhan päiväisestä ja joku vielä yrittäis lahjoo. Voiko helpompaa olla.
Nyt pistetään kolme viisasta karvapäätä yhteen ja mietitään minkälainen puolue perustetaan ja mihin ne suuret rahat käytetään.

Kissoillakin pitää olla kavereita

Valtsun aatoksia:

Mitäs mieltä te lukijat ootte siitä, että me ei Jössen kaa saada tuoda kotiin kavereitamme? Eiks oo ihan epäoikeuden mukaista? Me aateltiin pistää pystyyn sellanen mielenosoitus, kun Kiovassakin. Kyl meidänkin mielipiteitä täytyy kunnioittaa.

Iskä ja äiskä kyl tuo kavereitaan meille ja aina me Jössen ja Hertan kaa suhtaudutaan niihin ystävällisesti. Käydään haistelemassa kengät ja housunpuntit eikä näytetä nyrppynenää, vaikka moni ihminen haisee tosi pahalle. Jotkut niitten kaverit menee istuunkin meidän paikalle sohvan nurkkaan, tai telkkatuoliin. Sit ne on nin kovapäisiä, että vaikka kuinka pyöritään ympärillä ja yritettään ajaa niitä pois, nin ne ei mitään tajuu. Saattavat istua möllöttää vaan ja me joudutaan nukkuun ihan muualla. Me haluttais tuoda ulkohuvilasta hiirulaisia kylään meille ja leikkimään, mutta iskä ja äiskä ei anna. Nykyään ne ei päästä meitä enää ulkohuvilaan, jos on yhtään hämärää. Ne väittää, että just hämärän aikoihin me saadaan hiiruja kii.

Meistä on ihan tosi epäoikeuden mukaista, että me ei saatais tuoda kavereita kylään ja muut saa. Äiskä väitti pelkäävänsä hiiruja. Mites ihmeessä se olis mahdollista, kun äiskä on iso ja ylipainoinenkin ja hiiru painaa muutaman kymmenen grammaa. On tosi kaukaa haettu syy, että kuuskytkiloinen pelkää kuuskytgrammasta pikkuhiirua. Ihka selvä vale ja siihen me ei Jössen kaa uskota. ihmiset on ihan kummia olioita. Miten ihmeessä ne tekee, nin suuren numeron näistä hiiruista. Jos yksikin tulee sisälle, nin jo nousee huuto ja kirkuminen. Ottaa ny sit selvää noitten ajatuksista.

Mäkin haluan lemmikkieläimen!

Jössen toiveita:

Musta en ihan väärin, ettei mulla ja Valtsulla ole omaa lemmikkieläintä. Me ollaan pitkät päivät yksin kotona, niin olisi jotain seuraa kun olis lemmikki edes. Mä haluisin kerpiilin, tai sellasen aavikkorotan ja Valtsu haaveilee kanarialinnusta, tai seeprapeiposta. Kyl mun mielestä iskä ja äiskä on tosi nuljuja, kun ei edes joululahjaks hankkinu meille lemmikkiä kaveriks. Ajatelkaas miten hyvin aika kuluu, jos me voitas aina välillä ottaa se kerpiili häkistään ja sit jahdattais sitä pitkin taloa. Tai paremman puutteessa me voitais läpsiä sitä sinne häkkiin. Siinä sitä menis aika kaikilla tosi mukavasti.

Me ollaan jouduttu tuomaan tuolta ulkoiluhäkistä päästäisiä ja metsähiiriä sisään ja kokeiltu oiskos niistä leikkikaveriks. Ne on kuitenkin niin heikkohenkisiä, että ne heittää veivinsä melko pian. Muutama on saanu sydärin ja joku kuoli verenvuotoon, kun Valtsu vaan vähä purasi sitä. Voihan olla, että suomalaisilla päästäisillä on joku perinnöllinen sydänvika, niin ku noilla ihmisilläkin. Eihän kaikki tietty oo niin vahvoja, kun me kissat. Sit me aateltiin Valtsun kaa, että tollanen ulkolainen jalostettu elukka vois olla sitkeempi. Tai voishan niitä ottaa monta, että jos yks delais nin olis toinen tilalle.

Äiskä ja iskä sanoo jyrkästi ei. Meille ei mitään hiiriä hommata. Me ei ymmärretä miks ne on nin pikkumaisia. Ei kai niillä rahat voi olla nin finiitto, ettei pysty hiirille edes ruokaa hommaamaan. Siihen ei montaa senttiä päivässä menis. Vai mistäs sen tietää, jos äiskä on tuhlannu taas kaikki rahansa johkin kirjoihin. Aika älytöntä sekin, että ihminen ostaa kassikaupalla kirjoja. Kyl ny yks kirja pitäis riittää jokaiselle, ei pitäis olla nin ahne. Hertta oli lukenu jostain äiskän historia lehdestä, että menneenä aikana Saksassa riitti yks kirja. Se oli joku Taisteluni ja sen oli skrivannu joku Aatu. Kaikki muut kirjat ne poltti. Tulis meidänkin pihaan komee rovio jos pistettäis äiskän kirjasto kokkoon.

Seuraavaks me puhutaan mummukalle, jos se hommais meille lemmikin. Tai sit Nummen mummu ja pappa. Ne on paljo reilumpia ja yleensä tekee kaiken mitä me pyydetään.

Kiireiset kissat

Jösse juttelee

Morjens vaan lukijoille! Piti hypätä näppäimille, kun on tullu sellasta viestiä, et meikkiksiä kaivataan. Tietysti se ei mikään ihme olis, kun ollaanhan me tosi hyviä tyyppejä, ainakin mä ja Valtsu, hertta vaan silloin tällöin.
Te ette ikinä arvaa kui kiireisiä me ollaan oltu. Me ollaan tehty iskän kaa suursiivousta ja pientä remppaakin ja se on sentäs rankkaa hommaa. Me ollaan vähä yritetty siivoilla äiskän jälkiä, kun se on niin kova sotkeen. Pakkohan meidän oli jeesata iskää, kun se raukka joutuu niitä äiskä kirjojakin latoon päivä tolkulla. Luulis, että ihmiselle riittäis yks kirja, mut meitin äiskällä niitä on satoja. Iskä joutu hommaamaan Ikeasta lisää hyllyjä ja sit me yhdessä koottiin niitä. Ihme touhua sekin, että myydään kirjahylly pieninä palasina ja annetaan ohjeet mukaan ja joku tyhmä menee ostaan sellasen. Se me kyl iskälle sanottiin, et jos meinaat seuraavan autonkin ostaa tolla konstilla nin mieti vähä. Sitä me ei ehkä Valtsun kaa ihan nin helposti koottaiskaan. Iskää on hyvä vähä neuvoo, kun ihmisiä on nin helppo hönäyttää.

Hyllyjen ja pöytien kokoominen oli tyälästä hommaa. Me haisteltiin Valtsun kaa joka ainoo nippeli ja nappeli. Iskä kyl sano, et pojat vois mennä välillä, vaikka nukkuun. Mut meillä ei kaveria jätetä ja oltiin ahkerasti iskän apuna. Äiskä lueskeli tapansa mukaan jotain tappamiskirjaa ja mitä se hienosti yrittää väittää sotahistoriaks. Yhtä hyvin me voitas sanoo päästäisen tappamista sotafilosofiaks, ei me mitään julmia tappajia olla, kunhan vähä filosohviaa harjotetaan.

Täytyypäs ny yrittää teitä lukijoita taas useammin viihdyttää kirjotuksilla, että teilläkin olis jotain iloa elämässä.