Kissoillakin pitää olla kavereita

Valtsun aatoksia:

Mitäs mieltä te lukijat ootte siitä, että me ei Jössen kaa saada tuoda kotiin kavereitamme? Eiks oo ihan epäoikeuden mukaista? Me aateltiin pistää pystyyn sellanen mielenosoitus, kun Kiovassakin. Kyl meidänkin mielipiteitä täytyy kunnioittaa.

Iskä ja äiskä kyl tuo kavereitaan meille ja aina me Jössen ja Hertan kaa suhtaudutaan niihin ystävällisesti. Käydään haistelemassa kengät ja housunpuntit eikä näytetä nyrppynenää, vaikka moni ihminen haisee tosi pahalle. Jotkut niitten kaverit menee istuunkin meidän paikalle sohvan nurkkaan, tai telkkatuoliin. Sit ne on nin kovapäisiä, että vaikka kuinka pyöritään ympärillä ja yritettään ajaa niitä pois, nin ne ei mitään tajuu. Saattavat istua möllöttää vaan ja me joudutaan nukkuun ihan muualla. Me haluttais tuoda ulkohuvilasta hiirulaisia kylään meille ja leikkimään, mutta iskä ja äiskä ei anna. Nykyään ne ei päästä meitä enää ulkohuvilaan, jos on yhtään hämärää. Ne väittää, että just hämärän aikoihin me saadaan hiiruja kii.

Meistä on ihan tosi epäoikeuden mukaista, että me ei saatais tuoda kavereita kylään ja muut saa. Äiskä väitti pelkäävänsä hiiruja. Mites ihmeessä se olis mahdollista, kun äiskä on iso ja ylipainoinenkin ja hiiru painaa muutaman kymmenen grammaa. On tosi kaukaa haettu syy, että kuuskytkiloinen pelkää kuuskytgrammasta pikkuhiirua. Ihka selvä vale ja siihen me ei Jössen kaa uskota. ihmiset on ihan kummia olioita. Miten ihmeessä ne tekee, nin suuren numeron näistä hiiruista. Jos yksikin tulee sisälle, nin jo nousee huuto ja kirkuminen. Ottaa ny sit selvää noitten ajatuksista.

Mäkin haluan lemmikkieläimen!

Jössen toiveita:

Musta en ihan väärin, ettei mulla ja Valtsulla ole omaa lemmikkieläintä. Me ollaan pitkät päivät yksin kotona, niin olisi jotain seuraa kun olis lemmikki edes. Mä haluisin kerpiilin, tai sellasen aavikkorotan ja Valtsu haaveilee kanarialinnusta, tai seeprapeiposta. Kyl mun mielestä iskä ja äiskä on tosi nuljuja, kun ei edes joululahjaks hankkinu meille lemmikkiä kaveriks. Ajatelkaas miten hyvin aika kuluu, jos me voitas aina välillä ottaa se kerpiili häkistään ja sit jahdattais sitä pitkin taloa. Tai paremman puutteessa me voitais läpsiä sitä sinne häkkiin. Siinä sitä menis aika kaikilla tosi mukavasti.

Me ollaan jouduttu tuomaan tuolta ulkoiluhäkistä päästäisiä ja metsähiiriä sisään ja kokeiltu oiskos niistä leikkikaveriks. Ne on kuitenkin niin heikkohenkisiä, että ne heittää veivinsä melko pian. Muutama on saanu sydärin ja joku kuoli verenvuotoon, kun Valtsu vaan vähä purasi sitä. Voihan olla, että suomalaisilla päästäisillä on joku perinnöllinen sydänvika, niin ku noilla ihmisilläkin. Eihän kaikki tietty oo niin vahvoja, kun me kissat. Sit me aateltiin Valtsun kaa, että tollanen ulkolainen jalostettu elukka vois olla sitkeempi. Tai voishan niitä ottaa monta, että jos yks delais nin olis toinen tilalle.

Äiskä ja iskä sanoo jyrkästi ei. Meille ei mitään hiiriä hommata. Me ei ymmärretä miks ne on nin pikkumaisia. Ei kai niillä rahat voi olla nin finiitto, ettei pysty hiirille edes ruokaa hommaamaan. Siihen ei montaa senttiä päivässä menis. Vai mistäs sen tietää, jos äiskä on tuhlannu taas kaikki rahansa johkin kirjoihin. Aika älytöntä sekin, että ihminen ostaa kassikaupalla kirjoja. Kyl ny yks kirja pitäis riittää jokaiselle, ei pitäis olla nin ahne. Hertta oli lukenu jostain äiskän historia lehdestä, että menneenä aikana Saksassa riitti yks kirja. Se oli joku Taisteluni ja sen oli skrivannu joku Aatu. Kaikki muut kirjat ne poltti. Tulis meidänkin pihaan komee rovio jos pistettäis äiskän kirjasto kokkoon.

Seuraavaks me puhutaan mummukalle, jos se hommais meille lemmikin. Tai sit Nummen mummu ja pappa. Ne on paljo reilumpia ja yleensä tekee kaiken mitä me pyydetään.

Kiireiset kissat

Jösse juttelee

Morjens vaan lukijoille! Piti hypätä näppäimille, kun on tullu sellasta viestiä, et meikkiksiä kaivataan. Tietysti se ei mikään ihme olis, kun ollaanhan me tosi hyviä tyyppejä, ainakin mä ja Valtsu, hertta vaan silloin tällöin.
Te ette ikinä arvaa kui kiireisiä me ollaan oltu. Me ollaan tehty iskän kaa suursiivousta ja pientä remppaakin ja se on sentäs rankkaa hommaa. Me ollaan vähä yritetty siivoilla äiskän jälkiä, kun se on niin kova sotkeen. Pakkohan meidän oli jeesata iskää, kun se raukka joutuu niitä äiskä kirjojakin latoon päivä tolkulla. Luulis, että ihmiselle riittäis yks kirja, mut meitin äiskällä niitä on satoja. Iskä joutu hommaamaan Ikeasta lisää hyllyjä ja sit me yhdessä koottiin niitä. Ihme touhua sekin, että myydään kirjahylly pieninä palasina ja annetaan ohjeet mukaan ja joku tyhmä menee ostaan sellasen. Se me kyl iskälle sanottiin, et jos meinaat seuraavan autonkin ostaa tolla konstilla nin mieti vähä. Sitä me ei ehkä Valtsun kaa ihan nin helposti koottaiskaan. Iskää on hyvä vähä neuvoo, kun ihmisiä on nin helppo hönäyttää.

Hyllyjen ja pöytien kokoominen oli tyälästä hommaa. Me haisteltiin Valtsun kaa joka ainoo nippeli ja nappeli. Iskä kyl sano, et pojat vois mennä välillä, vaikka nukkuun. Mut meillä ei kaveria jätetä ja oltiin ahkerasti iskän apuna. Äiskä lueskeli tapansa mukaan jotain tappamiskirjaa ja mitä se hienosti yrittää väittää sotahistoriaks. Yhtä hyvin me voitas sanoo päästäisen tappamista sotafilosofiaks, ei me mitään julmia tappajia olla, kunhan vähä filosohviaa harjotetaan.

Täytyypäs ny yrittää teitä lukijoita taas useammin viihdyttää kirjotuksilla, että teilläkin olis jotain iloa elämässä. 

Rokkikonsertin valmisteluja

Valtsu suunnittelee:

Kesäviikonloput on nykyään aika tylsiä. Enää ei ole likkojen juoksukilpailujakaan, kun Pikku Leidi ja Hertta ulkoilee eri aikaan. Hertta, kun tuppas jaagaan aina Pikku Leidiä ja vähä pöllyttämään sitä. Siinä oli olympialaiset ja paraolympialaiset samalla kertaa, kun Herttahan on leikattu ja naulailtu takakintuistaan. Eihän sillä Hertalla mitään vaivaa niistä leikatuista kintuista ole, yhtä kovaa se veti, ku Pikku Leidikin. Mummukka ja iskä kehitti sellasen merkinantosysteemin ulko-oviin, niin ne tietää olla päästämättä likkoja yhtä aikaa pihalle. Siihen sekin huvi sit kaatu.

Mä olen vähä funtsinu, jos järkkäis rokkikonsertin tohon meidä pihaan, nin tulis vähä elämää Hyvikkäläänkin. Jössen kans meinattiin, että pyydettäis ZZTop, joku lauantai soittaan meille. Hertta heti tyrmäs koko jutun, että ZZTop maksaa miljoonan ennen, kun se mihinkään keikalle lähtee. Hertta on aina, niin masentava. Me Jössen kaa väsättiin sähköposti ZZTopin jätkille, että saavat 15 € per miäs ja ilmaset kissan ruuat. Eikä tarvii roudareita ja tekniikan tyyppejä ottaa ollenkaan, kun mä, Jösse ja mummukan Kultsu ja Täply hoidetaan ne hommat.

Tässä on ny vaan se probleema ettei meillä oo Jössen kaa edes sitä viittätoistaecee. Sit mä keksin, että mehän voitais Jössen kaa lähtee kaupunkiin kerjäämään. Pistettäis parkkiin ittemme siihen äiskän naamanvatkaustoimiston eteen, niin päästäs aina välillä sisälle syömään ja päivätorkuille. Me voitais kirjottaa sellanen iso lappu Auttakaa köyhiä kissaorpoja. Siihen voitais laittaa vielä, että meillä on invaliidisisko kotona. Suurennettais pari hellyttävää kuvaa Hertasta sen jalkaleikkauksen jäljiltä, niin kyl rahaa rupee tippuun.

Jössee vähä pelottaa, että poliisit ottaa meidät kiinni ja luulee ulkomaalaisiks ja lähettää vaikka Romaniaan. Mä sanoin ettei siitä oo mitään pelkoo, kun meillä on mikrosirut, niin tullu viimestään palauttaa meidät äiskälle. Eiks ookkin hyvä suunnitelma? Te kaikki lukijat voitte sitte tulla ZZTopin konserttiin meidän pihaan, eikä maksa mitään.

Jösse runoilee

              Minä olen onnellinen kissa
              sanoi meidän kissa
              ja hiekkalaatikkoon pääsi iso pissa.


              Minä olen iloinen Jösse
              sanoi meidän Jösse
              ja olohuonetta ympäri juoksi, kuin pösse.

Ulkonäköongelmia

Jössen jutut:

Äiskä on koko talven marmattanut, että mä olen liian pulska ja että eläinlääkäri käski laihtumaan. Ei ne eläinlekurit tiedä yhtään mitään. Jo Mannerheim on sanonut, että saavutetut linjat tulee säilyttää. En mä kyllä tiedä kuka se Mannerheim on. Varmaan joku äiskän kaveri, kun se niin usein siitä puhuu ja sanoo tuttavallisesti Marski. On se varmaan meillä käynnytkin, mutta en ny vaan muista millanen tyyppi se oli. Viisaita puhu kuitenkin. Mun linjat on juuri sopivat eikä niitä muuteta.
Sit äiskä vouhkaa karvoista koko ajan. Multa muka lähtee karvoja ihan tukkoina ja joka paikka on niitä täys. Se on ihan vale, pitäis vaan huolen omista karvoistaan. Tukkakin on, kun tuulen pieksemä pulkan naru.
Äiskä luulee olevansa joku ulkonäköauktoriteetti, kun sillä on se naamanvatkausfirma kaupungissa. Ei se kuitenkaan ymmärrä yhtään mitään komeiden kollipoikien ulkonäöstä. Meillä pitääkin olla hiukan massaa ja bodyä ettei kaikki pikkusintit, niin kun naapurin pullukat tule silmille hyppimään. Komeeta olis, jos olis vähä korva revennyt tai arpi poskessa, mut äiskähän sais sydärin, jos sellaista tapahtuisi. Se nyt on vähintä, että karvat vähän on pöllynnyt, niin vieraatkin tajuaa että tässä on tosi kova kolli.

Meidän Jösse seukkaa!

Valtsun jutut:

Tiedättekös, että meidän Jösse seukkaa. Heh- heh. Jösse käy ihan kuumana, kun se ei tiedä, että seukkaaminen tarkoittaa seurustelua. Eikä Jösse halua seurustella, kun se ei tykkää likoista. Paitsi Hertasta ja Pamelasta.
Meillä siis tapahtuu nykään semmossii, että Pamella eli Pampsu tuli meille kylään. Se onkin ny vähä pitempään, kun sen iskä lähti kahdeksi kuukaudeksi reissuun. Ihan kiva likkahan toi Pampsu on ja huvittaa, kun Jösse on siitä kiinnostunut ihan tosissaan. Jösse on, vaan niin ujo, että mun täytyy touhuta koko ajan siinä välissä. Nyt aluksi me ensin vähä tutustutaan siihen uudestaan ja vähä jaagataan sitä, että selvii missä kunnossa se on. On silläkin maha vähä pullistunu talven aikana ettei sekään ihan bikinikunnossa ole.
Pampsu on yleensä ihan reilu likka ja osllistuu kaikkeen säheltämiseen mukavasti. Se ei nyrpistele nenäänsä kaikille meidän jutuille, niin ku Hertta tekee. Pampsu on vaan kova kirkuun, kun sitä vähä läpsii. Iskä aina sanoo, että Pampsu on sellanen naisellinen likka. Kun me muut sihistään, niin Pampsu kirkuu.
Mä kerron myöhemmin lisää mitä kaikkee jännää me vielä keksitään.

P.S Pampsu on lähöisin sieltä samasta lastenkodista eli Kattilasta, niin kun mä ja Jössekin.