keskiviikko 12. elokuuta 2020

Meille on hyökätty


Valtsu tarinoi

Nyt on kuulkaas niin kovat paikat, että on pakko purkaa itteään. Meille on tullut kotiin peto joka yrittää asettua taloksi. Se on sellanen pieni harmaa häslääjä joka on kahdessa paikkaa yhtäaikaa. Äiskän ja iskän mielestä se on söpö ja suloinen kissanpentu, mutta peto mikä peto.
Äiskä yrittää höpöttää, että se on mun ja Jössen pikkuveli, mut ei takuulla ole. Sehän on ihan eri värinenkin. Mä ja Jösse ollaan hienostuneen punaruskeita, mut se pikkuotus on likaisen harmaa höytyväkasa. Takuulla se on joku ankkurilapsi. Äiskää on höpläytetty ja sille on tungettu tollanen kakara mukaan ja kohta perästä tulee koko muu suku. 
Äiskä on niin hyväuskoinen, että sitä on helppo höntsäyttää. Huolestuttavinta on, että iskäkin uskoo tohon touhuun.
Sen kakrun nimi on Winston jonkun Winston Churchillin mukaan. Se on joku pomo maailmansodasta mitä äiskä kovasti ihailee.  Ihan liian arvokas nimi moiselle rääpäleelle. Onneks sillä pennulla on sen verran järkeä päässä, että se seuraa ja matkii mun tekemisiä. Tosin sekin on vähän rasittavaa, kun toinen hömpsöttää perässä joka askeleella.
Aika röyhkeekin se on, kun yrittää etuilla ihan pokkana mun ja Jössen ollessa ruokakupilla. Siinä kyllä meinas Jössenkin pinna palaa, vaikka se on yleensä niin rauhallinen. Pikkujätkä tulla möhelsi meidän ohi ja rupes mättään ruokaa suuhunsa. Sillon mäkin jo hermostuin ja rähähdin sille ja vähän huitaisin. Äiskä ja iskä oli heti höpöttämässä ettei noin saa tehdä ja lässyttivät Winstonille, että sattuiko kultamurua, ällöttävää.
Ekalla viikolla mä aattelin, että vieköön heti takasin se pentu sinne mistä tulikin. Jössekin oli samaa mieltä, että täysin vikatikki tuoda meille joku pikkuhöntsä. No, nyt siihen alkaa jo tottua ja onhan sitä kiva kattella, kun vääntää leluhiirien kanssa tosissaan. Kyllä me Jössen kaa nauretaan, kun Winston välillä oikein muriseekin komentaessaan hiiriarmeijaansa. Äiskä on kyllä ostanut sille leluja ihan älyttömästi ja niitä on joka paikassa.
On se sillaikin kiva, kun se tulee lepäillessä lämmittämään mun selkää. Mä, kun nukun omalla paikallani iskän sylissä niin Winston väsähtää riehumisestaan ja kipittää mun selän taa nukkuun. Voihan siitä jotain muutakin hyötyä kehittyä joten kyllä se toistaiseksi saa meille jäädä.