Meille on hyökätty

Valtsu tarinoi

Nyt on kuulkaas niin kovat paikat, että on pakko purkaa itteään. Meille on tullut kotiin peto joka yrittää asettua taloksi. Se on sellanen pieni harmaa häslääjä joka on kahdessa paikkaa yhtäaikaa. Äiskän ja iskän mielestä se on söpö ja suloinen kissanpentu, mutta peto mikä peto.

Äiskä yrittää höpöttää, että se on mun ja Jössen pikkuveli, mut ei takuulla ole. Sehän on ihan eri värinenkin. Mä ja Jösse ollaan hienostuneen punaruskeita, mut se pikkuotus on likaisen harmaa höytyväkasa. Takuulla se on joku ankkurilapsi. Äiskää on höpläytetty ja sille on tungettu tollanen kakara mukaan ja kohta perästä tulee koko muu suku. 

Äiskä on niin hyväuskoinen, että sitä on helppo höntsäyttää. Huolestuttavinta on, että iskäkin uskoo tohon touhuun.
Sen kakrun nimi on Winston jonkun Winston Churchillin mukaan. Se on joku pomo maailmansodasta mitä äiskä kovasti ihailee.  Ihan liian arvokas nimi moiselle rääpäleelle. Onneks sillä pennulla on sen verran järkeä päässä, että se seuraa ja matkii mun tekemisiä. Tosin sekin on vähän rasittavaa, kun toinen hömpsöttää perässä joka askeleella.
Aika röyhkeekin se on, kun yrittää etuilla ihan pokkana mun ja Jössen ollessa ruokakupilla. Siinä kyllä meinas Jössenkin pinna palaa, vaikka se on yleensä niin rauhallinen. Pikkujätkä tulla möhelsi meidän ohi ja rupes mättään ruokaa suuhunsa. Sillon mäkin jo hermostuin ja rähähdin sille ja vähän huitaisin. Äiskä ja iskä oli heti höpöttämässä ettei noin saa tehdä ja lässyttivät Winstonille, että sattuiko kultamurua, ällöttävää.
Ekalla viikolla mä aattelin, että vieköön heti takasin se pentu sinne mistä tulikin. Jössekin oli samaa mieltä, että täysin vikatikki tuoda meille joku pikkuhöntsä. No, nyt siihen alkaa jo tottua ja onhan sitä kiva kattella, kun vääntää leluhiirien kanssa tosissaan. Kyllä me Jössen kaa nauretaan, kun Winston välillä oikein muriseekin komentaessaan hiiriarmeijaansa. Äiskä on kyllä ostanut sille leluja ihan älyttömästi ja niitä on joka paikassa.
On se sillaikin kiva, kun se tulee lepäillessä lämmittämään mun selkää. Mä, kun nukun omalla paikallani iskän sylissä niin Winston väsähtää riehumisestaan ja kipittää mun selän taa nukkuun. Voihan siitä jotain muutakin hyötyä kehittyä joten kyllä se toistaiseksi saa meille jäädä.

Talviunilla

Kai huomasitte, että tänään oli ihan karsee ilma. Me päätettiin Jössen ja Hertan kaa olla sisäkissoja koko päivä. Naapurin pojista Kultsu ja Täply mennä möheltää tässäkin tuulessa ja tuiskussa, mutta Ykä ja Pikkulikka vetivät unta kuulaan niin kuin mekin.

Ykää nukuttaa

 

Ykän oma koppa

Kultsu papparaisen sylissä.
  

Kissajoogaa

Täply esittelee likaisia tassujaan.

Valtsun juttuja:

Meillä on iskenyt joku joogabuumi, kun Pikkulikka, Täply ja jopa Jösse on alkanut väännellä itteensä ihmeasentoihin. Pikkulikka sen alotti, mut se on sellanen viutilopää, että se keksii kaikenlaista. Sit Täply lähti siihen mukaan, vaikka se on ihan kunnon äijä. Meidän Jössee mä eniten ihmettelen, kun se ei juurkaan itseään viitsi liikutella, että mikäs mielitauti siihen on iskenyt. Mä en ainaskaa siihen rupee, kun jooga on likkojen hommia ja mä olen kova kolli.

Pikkulikka joogaa

Mä, Hertta ja Jösse

 

Tässä Jösse lemppariharrastuksensa parissa eli nukkumassa.

Tässä on meidän porukan kuvat. Jösse on mun oikee veli ja onhan Herttakin mun sisko nykyisin, mut se ei oo Kissakoti Kattilasta lähtösin.

Hertta tykkää katella telkasta luonto-ohjelmia.

         

Tää komee jätkä on mä itte eli Valtsu. Eikös musta näe selvästi miten fiksu mä olen?

Muotokuvagalleria

Tässä on Kultsu ja se on Täplyn ja Pikkulikan veli. 

Terve

pitkästä aikaa! Tässä Valtsu.
Mä olen viime aikoina harrastanu valokuvausta ja ottanu kuvia meidän jengistä. Pikkulikka ja Hertta on sellasii linssiluteita, et ne tuppaa joka kuvaan ja ekas mä aattelin etten laita niitten kuvia tähän ollenkaan. Me jätkät ollaan niin komeita, että meitä kyllä kelpais ilman likkojakin katella. Sit mä säikähdin, että äiskä kun on sellane veministi niin se pian hermostuu. Laitoin sit tähän meidän kaikkien kuvia.

Tässä on Ykä. Se käveli meidän pihaan vappuna 2014 ja päätti pitkän 

miettimisen jälkeen jäädä asuun meille. Nyt se on mummukan ja papparaisen sydänkäpy.

Tässä on sisko ja sen veli eli Täply ja Pikkuleidi joka tunnetaan myös
nimillä Mantu ja Pikkulikka.

Lisää kuvateksti

Kaikenlaista politiikkaa

Valtsu kertoo:

Hertta lukee meille joka aamu Hämeen Sanomat alusta loppuun, kun se on kuulemma tärkeää yleissivistystä. Ei siitä ole mitään haittaa ollut, kun on ihan kiva nukkua tasaisessa pajatuksessa. Joku juttu jää välillä mieleen ihmetyttämään ja sit me pohditaan sitä yhdessä Jössen kaa. Kovasti lehdessä kirjoitetaan jostain Putin nimisestä miehestä. Hertta väittää sen asuvan naapurissa, mut ei me olla sitä nähty. Vaikuttaa siltä ettei kukaan lehdessäkään tiedä mitä se Putin meinaa ja sitä pidetään arvaamattomana miehenä. Jösse ehdotti, että kutsutaan se meille kylään ja kysytään mikä se on miehiään. Musta se oli tosi hyvä ehdotus, kun turhahan sitä on arvailla kenenkään meinaamisia. Me lainattiin äiskän askartelutarpeita ja tehtiin hieno kutsukirje sille Putinille. Yks kirjotusvirhe siihen tuli, mut me liimattiin sen päälle sydämenkuvia. Me tällättiin siihen hienoja kukkakiiltokuvia ja nyt se on postissa ja vastausta odotellaan.Toivottavasti meitin kirje saa yhtä paljon mielenkiintoa, kun Alexin kirje Alexille. Se kuulosti vähän oudolta, että lähettää kirjettä itte ittelleen. Ei luulis, että aikuiset miehet viittis sellasta kirjeleikkiä pitää, mut politiikot onkin ihan eri asia. Lainaskohan nekin äiskänsä askartelutarvikkeita ja liimasvat kirjeeseen kiiltokuvia?

Hämeenlinnassa vasta erikoista menoa on. Siellä Raatihuoneella kokoontuu maanantai iltapäivisin aina määrätty porukka riiteleen. Sit jälkikäteen tutkitaan pöytäkirjoja, sähköposteja ja läsnäolevien muistikuvia kuka sano ja mitä sano. Saattaa mennä usevampi vuosikin, että jossain tuomarin pakeilla päätetään mitä ne loppujen lopuks teki ja sano. Ne tyypit saa siitä vielä kokouspalkkiookin, kun ne soittaa suutaan kerran viikossa Raatihuoneella. Eikös kuulosta ihmeelliseltä, mutta Hertta sano, että se on paikallispolitiikkaa. Katsokaas, kun politiikkaa on montaa eri laatua. Tuo Putin vetää maailmanpolitiikkaa, Alex Stubin kirje on sisäpolitiikkaa ja me kai tehdään kissapolitiikkaa.

Sukupuolivalistusta

Valtsu kertoo:

Koko juttu lähti siitä, kun Jösse itkeä tihrusti koko alkuviikon. Totta kai mä olin huolissani mikä velipoikaa riepoo. Rupesin kyselemään ja Jösse sanoi, että sillä on Pampsua ikävä. Pamela eli Pampsu lähti viime viikonloppuna kotiinsa neljän viikon meillä olon jälkeen. Mä katoin ihan kauhuissani Jösseä, että Pampsuhan on likka eikä sitä voi olla ikävä. Jösse jatkoi, vaan vollotustaan ja väitti ettei se ole Pampsun vika, että se on likka. No eihän se tietty olekaan, mut ihan outoo on sitä ikävöidä.

Mä mietin juttua hetken mummukan Kultsin ja Täplyn kaa jotka on viisaita jätkiä. Nekin ymmärsi heti ettei Jösse nyt ole kaikki kunnossa. Kyllähän me kaikki tiedetään, että likat on ihan omituisia. Eihän Hertasta ja Kultsun ja Täplyn sisaresta Mantusta ole muuta, kun haittaa. Sit siihen porukkaan tuli Ykäkin ihmettelemään mistä me jutskataa. Ykä on maailmaa nähnyt ja paljon kokenut äijien äijä. Se sano, että Jössellä on postraumaattinen stressireaktio. Oli vaikee sana, mut se kuulosti muuten hyvältä. Joku kauhee reaktio Jössee nyt vaivaa. Ykä tiesi kertoa, että se syntyy pitkäaikaisen stressin seurauksena, kun se varsinainen stressitilanne loppuu. Mä ymmärsin heti mistä on kyse. Jössellehän on stressaavaa, kun sen ruokakupille tulee ylimääräinen kissa ja nyt Pampsu pisteli sen ruokia kuukauden verran. Koko juttu alko valjeta mulle, koska me kaikki tiedetään, että Jösselle ruoka on tosi tärkee asia. Mä kyselin Ykältä, että miten toi trauma saadaan loppumaan, vai jääks Jösse porukolliksi lopuks ikäänsä. Onneks Ykä tiesi kertoa, että yleensä se menee ihan ittekseen ohi, kun potilas saa olla myönteisissä ja stressittömässä tilassa. Se helpotti mua tosi paljon.

Sit eilen illalla Jösse ei meinannu nukkua ollenkaan, kun se mietti onko siinä jotain vikaa, kun se tytöistä tykkää. En mä viittiny sanoo sille mitään tosta stressistä ja muusta yritin vaan rauhotella sitä. Onneks se sitte nukahti ja me nukkuttiinkin koko yö pienessä kippurassa toistemme kaa, niin kun aina ennenkin. Mut aamulla se valitus alko taas ja sit mulle välähti. Annetaan sille Pampsulle vapautus sukupuolesta. Jösse innostu heti, että eihän kukaan haluu olla likkakissa ja se sopii Pampsullekin ihan hyvin. Jössen itkut ja stressit loppu siihen, kun todettiin, että Pampsu on sukupuoleton kissa. Täytyy myöhemmin suunnitella voisko Hertankin vapauttaa sukupuolestaan, mut sitä täytyy vielä miettiä.