Sukupuolivalistusta

Valtsu kertoo:

Koko juttu lähti siitä, kun Jösse itkeä tihrusti koko alkuviikon. Totta kai mä olin huolissani mikä velipoikaa riepoo. Rupesin kyselemään ja Jösse sanoi, että sillä on Pampsua ikävä. Pamela eli Pampsu lähti viime viikonloppuna kotiinsa neljän viikon meillä olon jälkeen. Mä katoin ihan kauhuissani Jösseä, että Pampsuhan on likka eikä sitä voi olla ikävä. Jösse jatkoi, vaan vollotustaan ja väitti ettei se ole Pampsun vika, että se on likka. No eihän se tietty olekaan, mut ihan outoo on sitä ikävöidä.

Mä mietin juttua hetken mummukan Kultsin ja Täplyn kaa jotka on viisaita jätkiä. Nekin ymmärsi heti ettei Jösse nyt ole kaikki kunnossa. Kyllähän me kaikki tiedetään, että likat on ihan omituisia. Eihän Hertasta ja Kultsun ja Täplyn sisaresta Mantusta ole muuta, kun haittaa. Sit siihen porukkaan tuli Ykäkin ihmettelemään mistä me jutskataa. Ykä on maailmaa nähnyt ja paljon kokenut äijien äijä. Se sano, että Jössellä on postraumaattinen stressireaktio. Oli vaikee sana, mut se kuulosti muuten hyvältä. Joku kauhee reaktio Jössee nyt vaivaa. Ykä tiesi kertoa, että se syntyy pitkäaikaisen stressin seurauksena, kun se varsinainen stressitilanne loppuu. Mä ymmärsin heti mistä on kyse. Jössellehän on stressaavaa, kun sen ruokakupille tulee ylimääräinen kissa ja nyt Pampsu pisteli sen ruokia kuukauden verran. Koko juttu alko valjeta mulle, koska me kaikki tiedetään, että Jösselle ruoka on tosi tärkee asia. Mä kyselin Ykältä, että miten toi trauma saadaan loppumaan, vai jääks Jösse porukolliksi lopuks ikäänsä. Onneks Ykä tiesi kertoa, että yleensä se menee ihan ittekseen ohi, kun potilas saa olla myönteisissä ja stressittömässä tilassa. Se helpotti mua tosi paljon.

Sit eilen illalla Jösse ei meinannu nukkua ollenkaan, kun se mietti onko siinä jotain vikaa, kun se tytöistä tykkää. En mä viittiny sanoo sille mitään tosta stressistä ja muusta yritin vaan rauhotella sitä. Onneks se sitte nukahti ja me nukkuttiinkin koko yö pienessä kippurassa toistemme kaa, niin kun aina ennenkin. Mut aamulla se valitus alko taas ja sit mulle välähti. Annetaan sille Pampsulle vapautus sukupuolesta. Jösse innostu heti, että eihän kukaan haluu olla likkakissa ja se sopii Pampsullekin ihan hyvin. Jössen itkut ja stressit loppu siihen, kun todettiin, että Pampsu on sukupuoleton kissa. Täytyy myöhemmin suunnitella voisko Hertankin vapauttaa sukupuolestaan, mut sitä täytyy vielä miettiä.

Papparatsia

Jösse tarinoi:

Nuo mun sisarukset Valtsu ja Hertta lukee aina äiskän firman blogia sitä Purkkiarmeijan komentajaa. Mä en viitsi sitä edes silmäillä, kun se on niin tylsä. Nyt Hertta ja Valtsu olivat ihan innoissaan, kun siellä oli kommenteissa mainittu tää meidänkin blogi. Valtsu juoksi ympäri olkkaria ja tuuletti me ollaan julkkiksia, me ollaan julkkiksia.

Mäkin menin siihen mukaan, että kai se olis kiva olla julkkis. Hertta mallaili itseään peilin edessä poseerausasentoihin, että näyttäis kuvissa hyvältä. Valtsu luetteli jo monta lehteä joiden kanteen
tulee meidän kuva. Joka viikko iltalehtiin vedetään isot lööpit meidän tekemisistä, vaikka Skandaali! Valtsu ei ehtinyt nukkua tarpeeksi!
Se kuulosti ekaks hyvältä, kun Valtsu kertoi, että fanit lähettelee kaikkia pikkupaketteja idoleilleen. Mä jo ehdin unelmoida, että postiluukusta tulee kasapäin ruokapusseja. Sit Valtsu kertoi, että yleensä ne lähettelee käytettyjä pikkuhousuja. Mä ihan järkytyin, yäk. Pitäiskö meidän äiskän pestä ne, vai miks ne sellaisia lähettelee. Outoja on nuo ihmisten temput.

Hertta oli ihan tohkeissaan, kun me päästään BB taloon. Sitä mä en oikein tiedä mikä se on, mut ehkä se on piparkakkutalo. Mut eihän me edes tykätä pipareista. Enkä mä halua lähteä kotoa mihinkään. Hertta ja Valtsu myös kuvitteli miten jotkut paparazit on aina pihassa odottamassa, jos näkis meidät edes vilaukselta. Sitäkään mä en tiedä mitä toi papparatsia tarkottaa, mut pahalta kuulostaa, jos meidän ulkoiluhäkkiä piirittää joku ihmislauma. Ne kuulemma räpsii valokuvia ja saavat siitä rahaa. Varmaan ne on yhtä tyhmiä, kun ihmiset yleensä ja rupeevat lässyttämään, että mites se pikkujösse, voi hellanlettas, kun Jösse on söpö. Sellasia vieraat ihmiset mulle aina sössöttää ja yrittävät pussata. Kyllä mä taidan lopettaa tän julkkisjutun jo tähän. Kuulostaa, että siitä tulee vaan harmia.

Raskas työ vaatii raskaat huvit

Valtsu tarinoi:

Hallitus vääntää jotain yhteiskuntasopimusta hiki hatussa, mutta kukaan ei puhu kissojen työsopimuksista. Suomen hallitus on tehny ihan turhia juttuja koko vuoden. Ensin jankattiin sotea ja nyt tätä yhteiskuntasopimusta enkä mä yhtään tiedä mistä on kysymys. Meidän tavallisten pienten kissojen asiat jää ihan hoitamatta. Esimerkiksi mulla on niin raskas ja erittäin vastuullinen työ, että ellen mä olis niin lungi jätkä se vois stressata.

Mä herään joka aamu 04.15, kun iskä herää ja lähtee viiteen töihin. Sit me yhdessä käydään kylppärissä, pestään hampaat ja laitetaan vaatteet päälle. Keittiössä juodaan kahvit ja mä istun aina tarkkailemassa pöydällä ja maistelemassa ettei kahvi ole vaan liian kuumaa. Sit me pakataan iskän työreppu ja se vasta on tarkka homma. Mä tarkistan jokaisen tavaran mikä reppuun menee ja katson vielä tarkkaan mihin kohtaan se repussa asetetaan. Sen jälkeen iskä laittaa kengät jalkaan ja takin päälle ja mä haistelen, että varmaan tulee oma takki ja omat kengät. Tulis kamala huuto, jos myöhemmin selviäsi, että iskä oliskin ottanut äiskän takin, tai kengät. Sit mä jään istuskelemaan hetkeksi eteiseen ja tarkistan, että iskä varmaan lähti. Tätä, kun tekee viitenä aamuna viikossa, niin ymmärrätte varmaan miten tärkeä kissa olen.

Sit, kun iskä on laitettu kunnialla työhön mä lähden äiskän viereen vielä nukkumaan. Nyt ärsyttää tuo Pampsu joka on ruvennut änkeemään kans äiskän sänkyyn. Se on kyllä mun äiskä eikä Pampsun äiskä ollenkaan. Sit se Pampsu on vielä sellanen vilukissa, että se nukkuu peiton alla. En ole sellastakaan ennen nähnyt. Äiskä ei anna ajaa Pampsua pois ja sen takia Jösse ja Hertta ei tule petiin, vaikka ne muulloin tulee. Sit me kaikki kolme äiskä, Pampsu ja mä nukutaan muutama tunti ja taas on laitettava vuorostaan äiskä töihin. Onneks siinä Jösse avustaa ja me yhdessä ehditään paremmin kaikki tarkistaa ja katsoa. Äiskällä, kun on niin paljon pikkusälää meikkipussissaan, että niiden tarkistaminen on tosi aikaa vievää. Onneks me ollaan joka aamu saatu äiskä ja iskä lähtemään töihin ja voimme hyvällä omalla tunnolla lepäillä päivän.