tiistai 28. helmikuuta 2012

Valtsu on iskän kissa

Hertta puhuu:

En yhtään ihmettele, että äiskä hämmästelee Valtsun käytöstä. Kyllä tämäkin viikonloppu oli yhtä iskän kiehnäämistä. Tuntuu ettei Valtsulta liikene enää aikaa muulle perheelle, jos iskä on kotona. Se vaan tepottaa iskän perässä, tai iskä kun on tietsikalla tai katsoo telkkaa Valtsu nukkuu sylissä. Äiskä tänään laski,että Valtsu oli noin kymmenen tuntia iskän sylissä, kainalossa, tai muuten kiinni siinä. Me jo kyseltiin iskältä, että eikö toi käy jo raskaaksi, mutta ei kuulemma. Iskä on niin tottunut tässä Valtsun elin aikana eli viidessä vuodessa, että hänellä on pikku varjo.

Joka aamu Valtsu istuu makkarin oven takana odottamassa, että ovi aukeaa. Pikkupoikia ei oteta yöksi makkariin, siellä nukkuu vain aikuiset eli minä, äiskä ja iskä. Valtsu ei malta yölläkään olla iskästä erossa ja se myllää koko ajan sen kainalossa ettei kukaan saa nukuttua. Aina välillä me kokeillaan onnistuisiko se, kun äiskän mielestä koko perheen pitää nukkua yhdessä. Ei siitä kuitenkaan mitään tule, kun Valtsu herää, niin herää Jössekin ja sitten se riehu alkaa. Siis Valtsu ryntää heti iskän luo, kun ovi aukeaa, se parkkeeraa joskus aamuyöstä oven taakse ja ulvoo surkealla äänellä, että mä olen yksinäinen, vaikka onhan Jösse sen kanssa. Siitä se alkaa koko päivän iskäkiehnääminen, jos on viikonloppu. Onneksi se sentään arkiaamuisin päästää iskän töihin, eikä jää uliseen oven taakse. Se on meinaan yksi hankala piirre Valtsussa, jos iskä lähtee ovesta ulos, muuhun kun töihin, niin se ulvoo eteisessä ihan tolkuttomasti.

Moneen kertaan päivän mittaan Valtsu nuolee iskän naaman ja pussaa sitä. Kun ne katselee yhdessä jalkapalloa, niin aina kun iskä hihkasee, kun jotain jännää tapahtuu, niin Valtsu herää sitä pussaamaan. On ne aika outo pari, mutta musta tuntuu, että iskä on tosi ylpeä, kun sillä on sellainen oma kissa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ryppytökötit

Jösse tarinoi:

Mehän ollaan kai kerrottu, että äiskä on kosmelooki ja sillä on sellanen naamanvatkauslaitos Hämeenlinnassa. Se myy siellä Termalokikan tököttejä ja ostaa sillä rahalla ruokaa meille. Täällä kotona äiskällä on hirvee patteristo kaiken maailman aineita millä se yrittää balsamoida ja muumioida itteään ettei kukaan huomaisi kuinka vanha se on. Se on meinaan tosi vanha, kun mä,Valtsu ja Hertta ollaan viiden vanhoja, niin äiskä on kymmenen kertaa vanhempi. Siis ihan ikäloppu, toivottavasti se ei mee heittään henkeään, niin ku vanhoilla on tapana. Tai onhan mummukka varmaan vielä vanhempi,kun se on äiskän äiti. Mummukka on kyl ihan elämänsä vedossa, paljo reippaampi se on kun äiskä.

Niin mun piti kertoo noista äiskän tököteistä, kun ne on sille ihan älyttömän tärkeitä.Tässä yhtenä päivänä, kun me oltiin Valtsun kaa kaksin kotona eikä ollut mitään tekemistä, niin mä kylppärissä vähän tutkiskelin niitä äiskän purkkeja. Yks sellanen ihan pikkunen muovipullo tipahti ja alkoi kierimään niin mukavasti, niin mä aloin leikkiä sen kaa. Mä olen kyllä sen oppinut, että mitä pienempi pullo sitä suurempi huuto, jos sen ottaa. Ihan kummallista sekin, että ne pienet pullot on paljon kalliimpia, kun isommat.

Mä sit leikin sen pullon kaa aikani ja sit mun tuli nälkä ja lähdin syömään ja tein kaikenlaista, niin että koko pullo unohtui. Äiskä kun tuli kotiin se meni heti tapansa mukaan vaihtaan vaatteita ja sotkeen naamaansa. Sit alkoi kamala huuto, että oletko Jösse ottanut äiskän purkkeja. Mä en ymmärrä mistä se aina tietää, että se olen mä joka jotain ottaa. Voishan se olla Hertta tai Valtsukin, tosin Hertta ei kyl ole ikinä ottanut mitään ja harvoin Valtsukaan. Äiskä piti aika mekkalaa ja tivasi mihin mä ole sen laittanut, enhän mä voi sellaista muistaa. Mulla on päivän mittaan niin paljo touhua etten mä yhtä purtiloa muistele.

Se juttu jäi sit silleen,että äiskä pussasi taas kovasti ja sanoi ottavansa jonkun muun tökötin. Sit illalla, kun me mentiin nukkuun se onneksi löytyi makkarin maton alta. Sitä mä en kyllä tiedä miten se sinne oli joutunut.

Yrjöttää

Jössen jutut:

Äiskä taas höösää ihan turhasta, nyt se on kauhuissaan, kun mä ykäsin. Mua vaan aina välillä rupee oksettamaan ja sit mä heitän laatat. Äiskä tulee aina vauhdilla katsomaan ja yrittää nostaa mua matolta pois. Mä en ymmärrä mitä väliä sillä on oksennanko mä lattialle vai matolle, yhtälailla hyvä ruoka menee hukkaan.
Nyt se on voivotellut moneen otteeseen iskälle ja mummukalle, että pitäiskö Jösse viedä lääkäriin. Ei pitäis! Se ihan satavarma, että tää katti ei lääkäriin lähde. Sit äiskä yhtä päätä pussaa ja hokee, että onko kullan huono olo. No, kai sitä tulee huono olo, kun koko aika roikotetaan sylissä.
Äiskä kysy sitä yrjöjuttua jo viimeksi, kun oltiin lekurissa ja silloin se rauhoitteli, että mä oksennan karvapaakkuja. Uskois ny, kun kerran on sanottu. Eikä se mikään ihme ole, että mulle tulee niitä karvapaakkuja, kun mulla on meidän porukan komein turkki. Mä en ymmärrä mikä into äiskällä on kuskata meitä yhtenään lekuriin, ei tarvii kun aivastaa, niin taas mentiin. Sehän on jumalattoman kallistakin, käyttäis senkin rahan meidän ruokkimiseen.

Äiskä muutenkin aina hösää mun ympärillä, tajuis nyt jo, että mä olen aikuinen kolli, eikä mua tarvii lääppiä jatkuvasti.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Pikkupoikia rääkätään !

Hertan huolet:

Nyt meidän palvelusväki vasta viimeisen tempun teki! Tästä pitäisi ilmoittaa kissojensuojeluyhdistykselle. M iten äiskä ja iskä voi olla niin hölmöjä? Pikkupoikien ulkoiluhäkki sortui lumen painosta ihan käyttökelvottomaksi, onneksi noi pojat oli silloin sisällä. Miksi ihmeessä äiskä tai iskä ei putsannut sitä kattoa ajoissa. Nyt ne itsekin kauhistelee, että miten tässä nyt näin kävi. Ne eivät olleet kuulemma edes huomanneet, että katto oli lumen vallassa, kun mikään muu talvi ei tällaista ole tapahtunut. Olisivat nyt seuranneet, kun mitään muuta tekemistä ei ole, kun kolmen pienen kissan huolto ja sekin aina pettää.

Äiskä yrittää selvittää, että käyhän he töissä, mutta ei se ole mikään puolustus. Olkoot sitten käymättä töissä, jos eivät muuten pysty meistä asiallisesti huolehtimaan. Nyt ei ole pojilla ulkoilupaikkaa ja kevät on tulossa. Sitä ei voi korjata ennen, kuin lumi sulaa ja maa on sula. Minähän en juurikaan siellä oleillut, kun minä ulkoilen itsenäisesti ulkona. Jösse ja Valtsu on kumminkin, sen verran arkoja ja hölmöjä ettei niitä voi itsekseen ulos laittaa. Jösse voi säikähtää omaa varjoaa ja juoksee niin kauas ettei sitten enää osaa kotiin. Iskä jotain lupaili Valtsulle, että se pääsisi valjaiden kanssa ulos, mutta Jösse ei ikinä suostu mihinkään valjaisiin.
Tämä oli sen luokan laiminlyönti, että harkitsen vakavasti ilmoitusta kunnaneläinlääkärille. Ei kissoja näin voi kohdella.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kaikki ihmiset ovat hulluja

Hertta kommentoi:

Äiskä on ihan tuohduksissaan, kun Hämeen Sanomissa oli juttu, että naapurit estävät rakentamasta Loimalahteen mielenterveyskuntoutujoiden palvelutaloa. Se kirjoitti jonkun blogi postauksenkin siitä Hämeen Sanomien blogiinsa.
Kyllähän se äiskä ihan oikeassa on, että ihmiset ovat ahdasmielisiä, jos eivät halua naapuriinsa mielenterveyskuntoutujien palvelutaloa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi äiskälle, se niin yllätys oli. Ihmisethän on sellaisia, koko ajan ne keksii toisistaan jotain vikaa ja kaikki erilaisuus on ihan kamalaa. Minä en edes erota ihmissillä näitä eroavaisuuksia mitä ne itse paheksuu. En osaa erottaa ihmisistä kuka on mielenterveyspotilas, tai vammainen tai vaikkapa narkomaani. Minusta ihmiset ovat aina ihan yhtä hulluja ja niiden kanssa on parempi olla aina vähän varovainen. Papparaista kai voisi sanoa vammaiseksi tai rammaksi, kun hänellä on puujalka tai proteesi sen hieno nimi on. Ei se sitä ihmisenä miksikään muuttanut, ihan samanlainen se on, kun ennenkin. Eihän puujalka ole sama asia, kun puupää. Papparainen oli kesällä itse ihan tyytyväinen, kun oli se puujalka, kun niiden ne pikkupullukat opetteli hakemaan raapimapuuta. Sekä mummukan jalat, että papparaisen terve jalka oli ihan raapamilla. Proteesia pikkuset sai ihan rauhassa repiä, eli hyötyä siitäkin.
Niin vielä tuosta ihmisten suvaitsemattomuudesta. Tuntuu, että ihmiset oikein etsimällä etsii toisistaan vikoja. Jos jollakin on ongelmia ei ole ollenkaan itsestään selvää, että kanssa ihmiset auttaisivat, ne voi kääntää selkänsä kokonaan. Tuo hulluus juttukin on juuri semmoinen. Ihmiset on kovasto tarkkoja ettei saa sanoa ketään hulluksi ja sitä sanaa paheksutaan kovasti. Sitten, jos lähipiirissä on ihan oikeasti hullu tai mielenterveyspotilas sitä kammoksutaan ja jätetään yksin. Sanomisen asteella olevia asioita kyllä kritisoidaan, mutta teot osoittaa toista. Eipä ole siis ihmisten juttuihin uskomista, kaikki ne on ihan yhtä hulluja.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Vanhukset kunniaan

Hertta filosofoi:

Ihmiset on monessa asiassa tosi kummallisia. Ihan, kun niillä ei olisi pääkopassa kaikki ruuvit paikallaan. Nykyään ihmisten maailmassa on kamala ongelma vanhuksista. Niistä puhutaan, kun ylijäämä jätteestä, että mihin ne kaikki sullotaan. Kukaan ei haluaisi hoitaa vanhuksia, kun se on niin raskasta. Kunnat ja kaupungit valittaa, että vanhukset tulee kalliiksi. Ihan, kun ihmiset eivät tietäisi, että jokaiselle koittaa vanhuus, jos elonpäiviä riittää. Ei ihminen eikä kissa pysy aina samanlaisena, vaan vuosi vuodelta ruumis heikkenee ja voimat vähenee. Ei se kuitenkaan ihmisen tai kissan arvoa miksikään muuta.
En voisi kuvitella, että alkaisin syrjimään mummukan Harmia 21v ja Räppää 22v siksi, että ne on vanhoja. Nehän on kuitenkin kaiken järjen ja kokemuksen ilmentymiä. Äiskäkin aina ihmettelee miten viisaita ja tasapainoisia ne ovat. Ei edes pikkupullukat rupea Räpälle uhoamaan. Vaikka ne oli vasta kolmen kuukauden vanhoja, kun ne muutti mummukalle, niin kyllä ne heti ymmärsi, että Harmia ja Räppää pitää kunnioitaa.
Aina Räppä ja Harmi syö ensimmäiseksi eikä niitä saa jaagata, tai ruveta painimaan. Eihän niiden vanha kroppa sellaista kestä, mutta senhän sanoo jokaisen normaalin kissan järkikin. Ihmisellä ei sitä järkeä ole kovin paljoa suotu. Omat lapsetkaan ei viitsi kunnolla vanhempiaan auttaa, kun kaikilla on aina niin kiire. Miten paljon ihmisetkin oppisivat vanhuksiltaan,jos joskus viitsisivät kuunnella. Eihän ihmiset mitään kuuntelemista viitsi tehdä, ne työntää mummoille pillereitä suun täyteen ja antaa niiden nukkua yötä päivää. Sillä tavoin ne ei häiritse, niin hoitajat saa olla rauhassa. Ja kuoleevathan nopeammin rahaa kuluttamasta, niin sehän on vaan hyvä. Julmaa on tuo ihmisen maailma.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Papparainen 75v.

Jössen sepustukset:

Meidän äsikän isä eli papparainen täyttää ensi viikolla 75vuotta, se on siis ihan hirveän vanha. Tosin niiden ne kaksi vanhinta kissaa on 21v ja 22v joten ne olisi kai ihmisiässä laskettuna vielä paljon vanhempia. Siis meidän naapurissa asuu paljon vanhuksia. Mä tiedän, että papparainen suuttusi, jos sitä joku sanoisi vanhukseksi. Eikä se munkaan mielestä ole vanhus, kun se jaksaa aina leikkiä meidän kaa ja nauraa meille. Heti, kun se tulee meille käymään me Valtsun kanssa kiivetään sen syliin. Siinä sylissä on kiva sitten torkkua, kun se jaksaa koko ajan rapsutella. Se on kai tottunut aina istuessaan rapsuttelemaan jotakuta, kun niillä ittellä on kuusi kissaa ja kaikki sylikissoja.
Äiskällä ja iskällä on kamala ongelma, että mitä pitäis hommata lahjaksi, nääs ihmisillä on sellainen tapa, että ne antaa toisilleen tavaroita, vaikka ei mitään tavaraa enää tarviiskaan. Äiskä vähän sentä alkoi ajattelemaan, että mitäs se papparainen tekee millään tavaroilla. Ne mietti myös lahjakorttia Valiomieheen, mutta sen mäkin tiedän ettei papparainen mistään vaatteista välitä. Enempi se olisi rasite, jos sen pitäisi lähteä johonkin vaatekauppaan. Äiskä kyllä aina motkottaa sen vaatteista, kun niissä on reikiä ja paikkoja ja suurimman osan on mummukka ostanut kirpparilta. Musta ne papparaisen vaatteet on ihan hyvät se ei koskaan aja meitä pois ettei vaatteet likaannu. On meillä meinaan joskus ollut sellaisiakin kävijöitä jotka väittää, että niiden vaatteet tulee karvoihin. No, ei sitten tartte meille tulla.
Onneksi äiskä taas kuunteli mun ja Valtsun ideaa ja hakee eläinruokakaupasta kassillisen kissanruokaa. Niillä ne pullukat syö ihan valtavasti ja eläinkaupoissa on paljon sellaista mitä ne ei Turengista saa. Ja ainakin tulee sellainen lahja mille on käyttöä. Sellasen ruokakassin ne osti papparaisen siskollekin, kun se täytti 80v. Sillähän ei edes ole, kun yksi kissa eli Emma, mut ruokakassi oli tosi mieleinen lahja.

torstai 16. helmikuuta 2012

Youngblood

Jössen jutut:

Hertta auttoi tuon otsikon kirjoittamisessa, kun mä en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kaikissa äiskän pikku purtiloissa lukee se. Äiskällä on jännä sellanen kullanvärinen pikkulaukku, jonka se ottaa esiin joka aamu. Sit me yhdessä tutkitaan sen kassin sisältöä ja siellä on kivoja suteja monta. Musta on tosi kiva katsella, kun äiskä sutii sitä naamaansa ja kaivelee niitä purkkeja. Mä tykkäisin ittekin ottaa ne sudit käyttöön, mut niistä äiskä on oudon pihi. Se pistää aina sen pussinsa vetskarin heti kiinni, kun se tekee töihin lähtöä. Vaikka mä yrittäisin olla kuinka nopee, niin en ehdi niitä sieppaamaan. Joskus äiskä on kummallisen tarkka tavaroistaan ihan, kun ne olisi jotain aarteita.
Valtsu ei niin usein ole meidän kanssa kylppärissä aamuisin se on enemmän mun hommia. Paitsi jos iskä on iltavuorossa, niin Valtsu tekee iskän kaa kaikki aamuhommat, parranajot ja muut sellaiset. Valtsu on välillä vähän ilkeä, kun se sanoo mua tytöksi, mä kun joskus tuoksun hajuvedelle. En mä sitä hajuvettä itse laita, mut äiskä laittaa joka aamu. Sit äiskä pussailee mua monta kertaa, kun me suditaan sitä naamaa, niin se tuoksu tarttuu. Ne haisuvedet on jotenkin niin kovasti tarttuvia.
Papparainen eli äiskän iskä sanoo, että jos he ovat poissa ja äiskä on käynyt sillä aikaa heillä, niin sen haistaa heti, kun niiden katit tuoksuu hajuvedelle. Äiskä, kun on kova pussaileen ja jos se käy mummulassa, niin tietty se pussaa kaikki läpi ja sen hajuvesi tarttuu karvoihin.
Mua ei yhtään häiritse, että mä haiskahdan haisuvedelle kyllä Valtsukin haisee usein iskän partavedelle enkä mä sitä siitä kiusaa yhtään.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Jalkapallofanit

Valtsu juttelee:

Mähän olen jo aiemminkin kertonut, että mä ja iskä olla jalkapallofaneja. Me kuulutaan Liverpoolin jalkapalloseuran fanclubiin ja musta se on tosi hieno juttu. Iskä sai sieltä taas vuoden alussa uuden fanclubikaulaliinan jossa on Liverpoolin värit. Ja mä sain sen vanhan!
Aina, kun me katsotaan peliä, mulla on se kaulahuivi makuualustana, se on ihanan lämmin ja pehmeä. Se Liverpool harrastus on ihan iskän ja mun oma juttu, äiskä ei tajuu siitä mitään. Ne oli pari vuotta sitten yhdessä katsomassa sitä peliä paikan päällä ja äiskä kuulemma torkkui koko pelin ajan. Voi iskä parkaa, kyllä sitä varmaan hävetti,ei äiskä osaa edes käyttäytyä.

Olis ollut paljon mukavampi, jos mä olisin ollut iskän mukana, mä osaan seurata tasan tarkkaan iskän käytöstä ja tehdä niin, kun sekin. Mua ei olis tarvinnut hävetä. Mäkin osaan ulkoa sanat siihen Liverpoolin lauluun, mikä lauletaan aina pelin aluksi. Se on iskän puhelimen soittoäänenä ja mä osaan laulaa sen ihan hyvin. Äiskä inhoo koko biisiä. Niin on erilaisia nää miesten ja naisten harrastukset. Ei Herttakaan ole yhtään kiinnostunut jalkapallosta.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Suomen presidentti

Hertta kertoo:

Suomessa on uusi presidentti. Se on koira. En voi sanoa olleeni erityisen ilahtunut, että sellainen nuori koiran juippi valittiin presidentiksi, mutta kai se on nyt sitä nykyaikaa ja suvaitsevaisuutta. Kyllä siihen on vaikea tottua, kun on kaksitoista vuotta voinut luottaa vanhoihin, sivistyneisiin kissoihin.

Sen pressan nimi on Lennu ja sanottava on, että sen palvelusväkikin vaikuttaa hiukan epäluotettavalta. Se Jenni Haukio varmaan menettelee , hän vaikuttaa ihan ripeältä ja nöyrältä tytöltä. Se Sauli on taas sitä sorttia etten sellaiseen palvelusväkeen luottaisi. Hän vaikuttaa sellaiselta tyypiltä joka pistää omat puhelunsa ja muut juttunsa etusijalle. Sen verran vanhakin se on, että voi olla aika hidas liikkeissään.

Nykyään on kyllä vaikeaa saada kunnon palvelusväkeä. Se on jatkuvana puheenaiheena kissojen tapaamisissa. Nykyään niin moni on juuri tuon Saulin tyyppinen, joka luulee itse olevansa jotenkin tärkeä ja väittää olevansa muka liian kiireinen hoitaakseen nopeasti palvelustehtäviään. Se on mietinnän alla mitä sille olisi tehtävissä, kyllähän kissan on äärimmäisen vaikea sietää, jos joutuu odottelemaan ruokaansa tai palvelusväki ei herää riittävän varhain.

Voin kyllä tunnustaa ettei nuo meidän iskä ja äiskäkään ihan parhaasta päästä ole, mutta kun niihin on tottunut niin kestäähän sen. Äiskä varsinkin on raivostuttavan hidas, jos siltä käy pyytämässä ruokaa, sillä on aina sata selitystä miksi pitää odottaa. Aina se on muka tekemässä jotain tärkeää mitä ei voi keskeyttää. Iskä lähtee nopeammin, kun siltä pyytää ja minä yleensä käytänkin enemmän iskän palveluja. Pikkupojat ja varsinkin Jösse hössöttää aina äiskän ympärillä, että anna äiskä sitä ja anna tätä. Äiskä sanoo, että Jössellä on aina halipula, se ei pyydä ruokaa edes asiallisesti silloin, kun on nälkä, vaan sitä pitää pussata ja halata jatkuvasti. Onhan se varmaan hiukan rasittava palveltava verrattuna minun järkeviin tapoihini.

Nyt täytyy, vain seurailla miten se Lennu pärjäilee tehtävässään. Voinhan laittaa sille sitten sähköpostia, tai kirjoittaa Lemmikit lehden yleisönosastolle, jos ihan pieleen menee.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Jössellä on tyttöystävä

Valtsu kertoo;

Heh, heh meidän Jössellä on mukamas tyttöystävä. Eikä se mikään sellanen ole, sehän on vaan Pamela. Iskän ja äiskän yks kaveri tuo aina välillä kissansa meille hoitoon, kun se lähtee omille reissuilleen. Sen kissan nimi on Pamela eli Pampsu ja se on likka. Siitä on jo monta vuotta, kun se oli meillä ekan kerran ja silloin me Jössen kanssa vähän ihmeteltiin mikäs likka se oikein on. Nyt se on käynyt jo niin usein ettei se meitä enää kiinnosta.

Jösse on sen verran höppänä, että se salaa vaklaa aina Pampsun tekemisiä ja kyttää sitä, kun se liikkuu pitkin ja poikin. En mä kuitenkaan usko, että Jösse mitään likkakaveria haluis se on vaan muuten niin utelias. Pampsu on sen verran kiivas luonne, että Jössehän pelkää sitä ja varuillaan munkin on oltava. Se on ihan samanlainen, kun Hertta, että se heti ärähtää ja sähähtää jos siihen koskeekin. Siis ihan tyypillinen likka. Hertta ja Pampsu ei kovin hyvin tule toimeen, mutta Pampsu osaa vähän varoa Herttaa. Me ollaan Jössen kaa selitetty, että Hertta on vähä niin kun pomo meillä. On paree pysyä sen tieltä pois. Pääasiassa Hertta onkin yläkerrassa ja Pamela alakerrassa.

Siitä Jösse ei tykännyt yhtään, kun Pampsu meni äiskän syliin. Kyllä Jösse meni vauhdilla ajaan sen pois, ei Jössen äiskän syliin ole muilla asiaa. Meidän Jössellä, kun on mustis luonne.

torstai 2. helmikuuta 2012

Kaunis kissa

Valtsun jutut:

Meidän äiskä oli ihan innoissaan, kun sen firmaan oli tullut joku uusi ryppytökötti. Äiskällähän on joku semmonen hoitola Hämeenlinnassa missä se vatkailee tätien naamaa. Ne on niitä ihmisten ja naisten kotkotuksia. Täytää kyllä myöntää, että se näytti selvästi virkeämmältä aamulla, kun se illalla laittoi sitä ainetta. Mä kopsaan sen nimen tuosta pullon kyljestä, niin tiedätte mistä puhun. Overnight Repair Serum, se on jotain ulkolaista kieltä. Äiskä on niin huolissaan, kun se on vanha ja ryppynen, niin se yrittää käyttää kaikkia mahdollisia juttuja. Itse se oli oikein tyytyväinen tulokseen ja kehuskeli yhtäpäätä miten tehokas tökötti se on.
Ei se ihminen kuitenkaan itselleen niin kaunista naamaa saa, kuin meillä kissoilla on. Meillä ei vanheneminen näy mitenkää naamassa, vaikka mummukan Räppä ja Harmi on yli kaksikymppisiä, niin ne on ihan söpö naamaisia. Ihmisparoilla ei ole edes kunnon viiksikarvoja eikä silmäkarvoja, niin ne ei voi niilläkään ylpeillä. Hyvä kuitenkin, että äiskä on tyytyväinen ryppytökötin vaikutuksiin ja aina se on meillekin kertomassa mitä kivaa sillä on töissä. Mä en kyllä yhtään ymmärrä miten työssä voi olla kivaa, mä en ikinä suostuisi käymään työssä se ei sovi kissan arvolle. Eikä mun naamaan kyllä mitään tököttejäkään laiteta se on ihan varma juttu.